lauantai 27. joulukuuta 2014

Juhlan jälkeen

Joulu siis juhlittu, ja jopas oli rentouttavaa aikaa. Matkasin siis Savon sydänmaille vanhempieni luo, ja maisemat olivat kuin sadusta. Muutaman vähälumisen joulun jälkeen oikeasti talviset maisemat tulivat kyllä tarpeeseen. Aattona meillä oli juhlimassa 12 ihmistä ja 1 koira, joten hulinaa riitti kerrakseen. Mutta mitäpä sen enempää lässyttämään, kuviin siis.

Nämä ostin VIIME KESÄNÄ odottamaan joulua, kun sain halvalla. Puolukka oli valitettavasti jo hieman happamoitunut kaapissa, mutta omena oli oikein hyvää. Pullojen takia nämä tosin ostinkin, näyttivät tosi kivoilta punaisten kynttilöiden jalkoina ruokapöydässä :)

Äitin jalallinen joulutähti. Osti samanlaisen myös vuokramökille sekä mummolaan.

Mökillä joulua laittamassa vuokralaisille, järven rannassa kodalla olisi passannut vaikka makkarat paistaa.


Koirani Jack tietää, ettei allergiavapaalle mökille saa mennä sisälle karvoja tiputtamaan.

Äidin joulukoristelutaidonnäyte.

Mökkitie.




Äkkiä sisälle, tuli kylmä!

Kuusi oli koristusväritykseltään tänä vuonna punaista ja kultaa.

Koiralla ei lakki pysynyt kauaa päässä.

Lahjavuori oli melkoinen, kuin lapsena.

Miltä kilo lahjakonvehteja näyttää. Tein kummilta saatuun karkkiämpäriin mixin erilaisista saamistani konvehdeista. Niitä olenkin napsinut siitä lähtien.
Joulun rippeet ovat vielä jäljellä. Kotona koristeet saavat olla uuteenvuoteen, ja taidan vielä tuoda töistä mahdollista jämäkukkaa kotiin. Vaikka odotan joulua suunnilleen puoli vuotta vuodesta, nyt alkaa olla aika taas hyvästellä tuo juhla.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Lahjat työkavereille, kerhotäteille, opettajille jne.

Jokaisella tuntuu olevan muutamia näitä ns. mahdottomia lahjahankintoja, eli lahjoja ihmisille, joita pitää jotenkin muistaa, mutta joita ei oikein tunne. Esimerkiksi työ, harrastukset, puolison suku tai lasten kautta tunnetut ihmiset voivat kuulua tähän sakkiin. Velvollisuus on, mutta tehtävä tuntuu ihan mahdottomalta. Jotain yleispätevää, mutta ei liian. Entä jos lahjansaaja on laihiksella, allerginen, ei käytä alkoholia jne? Koriste-esineissä sun muissa maku ei yleensä täsmää, lisäksi kukista ei välttämättä tykätä.

Omalla kohdallani pyrin minimoimaan nämä turhat lahjottavat. Työpaikalla on kuitenkin ollut tapana muistaa muita pikkuisella lahjantapaisella, ja olen aiemmin vienyt lähinnä makeaa (suklaasuukkoja, itsetehtyjä marenkeja jne.), enkä oikein meinannut keksiä että mitä tänä vuonna. Nuuskin Ikeassa ihania mansikantuoksuisia kynttilöitä, jotka tulivat lasikupin kera. Ostin siis sellaiset sekä kovia kääreellisiä karkkeja Espanjasta, kun jokainen nyt saa niitä peruskonvehteja ihan tarpeeksi. Kuvasta ei oikein saa selvää kun muistin kuvata vasta sellofaaniin käärimisen jälkeen, mutta oikein nättejä paketteja ja mielestäni kivoja lahjoja - nämä kun saa kulumaan, eikä niitä tarvitse kaapeissa säilöä (ellei lasikippoa ota uusiokäyttöön kynttilän palamisen jälkeen. Paketoidessa tällaisia lahjoja suosin aina sellofaania, koska siitä näkee heti paketin sisällön ja onhan se nättikin.



Mutta mitä kuuluikaan hyasintilleni viikon ulkomaanreissun jälkeen? Sehän oli lähtenyt avautumaan kivasti, joten ajattelin heittää sen kylmään vaatekappiin tuoksi ajaksi. En oikeasti uskonut, että se olisi vielä kukalla kun palaan, mutta mitäpä vielä:


Ihan täydessä kukassa vielä tänä aamuna! Olen juuri junassa matkalla joulunviettoon, enkä millään hennonut jättää tuota kotiin. Se päätyi siis joulupuskani kanssa matkaan kohti pohjoista. Tein eilen töistä lähtiessäni mukaani kimpun sillä periaatteella, että katson valikoiman ja valkkaan itseäni miellyttävät kestävät kukat. Sen voin sanoa, että lajivalikoima muistuttaa taas aika paljon kahta edellistä vuotta...

Turkukin sai tänä aamuna lumipeitteen, tuli heti oikea joulutunnelma! Etelässä ei muistaakseni olekaan ollut valkoista joulua pariin vuoteen, ja valtaosa ihmisistä kuitenkin haluaa lunta juhlaansa. Itse odotan innolla sukulaispoikien kanssa pulkkamäkeen pääsyä!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Tämänvuotiset kortit

Koska kaikki blogiini mahdollisesti törmäävät ovat jo saaneet omat osansa tekemistäni joulukorteista, voin ne jakaa netissäkin. Tykkään kauheasti näpertää kortteja, mutta yleensä teen niitä silti vain jouluisin. Synttärikortit jne. ostan yleensä (saamattomuuttani) kaupasta, mielellään vieläpä isommissa erissä josta sitten aina nappaan sopivan käyttöön.

Tämänvuotiset kortit syntyivät innostuspuuhkassa jo lokakuulla. Tarinana näiden takaa on ihana jouluinen mainoslehti, joka tulee töihini kahdesti vuodessa, kesä-ja talviversiona. Etenkin talviversio on kovasti mieleeni, ja saan useammankin hiljaisen hetken kulumaan sen kuvituksen yksityiskohtia tiiraten. Koska kukaan ei ollut heittänyt vielä syksyllä pois tuota edellisvuotista lehteä, nappasin sen kotiin ja eikun sakset laulamaan. Piti oikein soittaa poikakaverille, että etsii minulle sopivia tarroja kun oli sopivasti kaupungilla. Eli periaatteessa yhteistyössä hänen kanssaan tehty, kun kerran tarrat eivät ole itseni valkkaamia (tosin juurikin samanlaisiin olisin luullakseni päätynyt..). Kuvissa omat lempparikorttini, ihan jokaista en jaksanut kuvata.


Pikkusisko on jo kahdenkymmenen ikävuoden paremmalla puolella, mutta lapsekkain kortti päätyi silti siihen suuntaan..:D



Vanhempani ovat suuria amaryllisten ystäviä, joten heille päätyvä kortti oli itsestäänselvä.






Koska mainoslehden kuvat olivat isoja, suurimmat korteistani ovat standardikokoon verrattuna aikamoisia. Pienimmissä tyydyin sentään normaaliin postikorttikokoon, jota kuvista ainoana tuo alin edustaa.

Joulu Teneriffalla

Palasin viime yönä Teneriffan reissulta tiiraamaan melkein yhtä "jouluisia" maisemia koto-Suomen vesisateeseen. Onneksi tuonne pohjoisemmaksi on kuitenkin luvattu ihan lumista joulua.

Reissulla tiirailin tietenkin innoissani, että miten se juhla siellä oikein näkyy. Suurinta ihmetystä aiheuttivat kauppojen karkkiosastot: missä joulukarkit?? Vain joitain suklaakalentereita näkyi, sekä isommissa kaupoissa perinteiseksi espanjalaiseksi joulukarkiksi mainostettuja suklaalevyjä. Suomalaisessa R-Kioskissakin joulu näkyy valikoimassa enemmän.

Niistä muista joulutunnelman luojista sitten kuvien avulla.

Turistikrääsäkaupassa. En ole koskaan perustanut tekokuusista, etenkään muista kuin vihreistä. Ainakin tämä herätti huomiota.

Ensimmäisen illan ravintolan kammotus.

Sama lähempää. Tätä koristetta löytyi pienoiseksi kauhukseni useammasta paikasta, eli ilmeisesti paikallisten makuun sopi ainakin :D

Aina ei mene kirjoittaminen ihan putkeen. Hauska, että Kanarialla toivotetaan aurinkoista joulua.

Valohahmoista tehty seimiasetelma kauppakeskuksen aulassa.

En nähnyt mitään muuta joulukukkaa koko saarella kuin joulutähteä. Punaista ihan hurjasti ja muutama valkoinen. Kaikki julkisten paikkojen istutukset oli tehty näistä. Eipä liikaa valinnanvaraa. Kaupoissakaan ei tosiaan myyty mitään muuta.


Kosmetiikkaliikkeen kuusi oli mielestäni komea kullalla ja vihreällä kuorrutettuna.

Hard Rock Cafen kuusi oli pelkistetty ja hieman tylsä, mielestäni paikan teeman olisi sopinut näkyvän koristeluissa.

Bussista käsin napattu kaupan sisäänkäynti. Puhallettava kammotus oli kyllä ihan järkyttävä :D


Jonkun hotellin edustan porot.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Glögitesti


En ole kovin suuri perinteisen glögin ystävä. Viimeistään joulunaluspäivinä tuohon herkkuun iskee aina totaalinen kyllästyminen. Tänä vuonna tein päätöksen olla ostamatta kotiin sitä perinteistä (tiedättehän, sitä punaista mietomausteista) glögiä, ja suuntasin heti alkutalvesta erilaisten juomien pariin.

Esittelen kuvassa esiintyvät juomat vasemmalta alkaen. Marlin mustikkaglögiä tahdoin kovana mustikkafanina testata jo viime jouluna, mutta aie jäi jostain syystä toteuttamatta. Tänä vuonna piti siis viimein tuota maistella. Itse en tykkää ylimausteisista glögeistä, joita juodessa tulee melkeinpä jano, mutta toisaalta tämä glögi yllätti olemalla makuuni liian mehuisa. Mustikalle on ominaista melko mieto maku, joten tämä olisi kaivannut kyllä mausteita. Uskon että tämä toimisi jouluisessa boolissa jonkun maistuvan alkoholin kyljessä, tai vaikkapa ihan kylmänä juotuna mehun tapaan. Toiste en usko ostavani.

Toisena vasemmalta lukien Valion vaalea glögi. Olen tykästynyt viime vuosina kovasti vaaleaan glögiin, joka jakaa mielipiteitä. En koskaan valikoi erityisesti jonkun tietyn valmistajan vaaleaa glögiä, mutta Valion oli kyllä makuuni juuri sopivan mausteista, mutta ei liiaksi - glögiä kuuluu jaksaa juoda vaikka useampi muki putkeen. Esimerkiksi perheenjäsenistäni kukaan muu ei tykkää tästä tavarasta, mutta minun täytynee vaivihkaa sniikata puteli joulunviettoon mukaani...Oma lempiglögini halpojen perusglögien valikoimista!

Toinen oikealta on Vanhan Porvoon Fabriikin Glögi, jonka poikakaveri sai lahjaksi marraskuussa. Luulin aluksi, että kyseessä on alkoholillinen juoma, mutta ei ollutkaan. Pullon ulkoasu on tosi nätti ja nimi antaa ymmärtää kyseessä olevan pienen valmistajan tuotteen. Tuoteselosteessa luvataan mustaherukkaa, ja sitä saadaan. Näistä tuotteista tämä maistuu eniten kotona tehdyltä! Mausteita on käytetty minulle aika sopivasti, eli kohtuullisen miedosti. Tällainen lopputulos syntyisi varmasti, kun kotona tehtyyn mustaherukkamehuun keitettäisiin mausteita. Oikein hyvä!

Oikeanpuolimmaisena villi kortti, eli virolaisen Kochin Glögi. Toin juoman viime kevättalvella Tallinnan Superalkosta, jossa se oli tuolloin puoli-ilmaista. Prosentteja on kivasti eli 18, ja maku on eniten perinteinen "punainen". Mausteita on heitetty joukkoon aika reippaalla kädellä, mutta se ei haitannut nautiskellessani juomasta lantringin kanssa. Melkoisen tujua tavaraa, sopisi ehkä aika hitaaseen nautiskeluun. Yllättävää kyllä, tämä tuli kaikista glögeistä nopeimmin juoduksi! Syynä kaksi juhlaviikonloppua putkeen, joten terästetty glögi sai kyytiä..;)

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulu Irlannissa

Kuten olen moneen otteeseen aiemmin sivulauseessa maininnut, olin viime syksynä vaihdossa Irlannin lähellä pikkukaupungissa joulun alla. Enää Suomessa ei joulun yhä aikaisempi aloittaminen tai sateenkaarenkirjavat joulukoristeet tunnu miltään, kun on ulkomaiden meininkiä tutkaillut. Jo saapuessani maahan syyskuun puolivälissä oli kaupoissa runsaasti jouluroinaa tarjolla, jopa ihan joulukukista lähtien.


Tässä Galwayn ostoskeskuksen joulukoristeluita.

Poikakaveri kävi vieraillessaan luonani myös Jamesonin tehtaalla, jossa asianmukainen kuusi.

Vaihtokotini joulukuusi ja koira. Kuusi tuotiin tupaan verrattain aikaisin, jo joulukuun alussa. Suuni loksahti auki, kun näin sen ilman koristeita: ihan kuin sarjakuvissa, tosi tuuhea ja pörröinen! Runkoa oli ihan turha yrittää nähdä mistään kohden. Talouden aikuinen tytär koristeli kuusen, ja aika tavalla värejä tuli joka lähtöön.

Tässä suomalaisin koristelu mitä löysin. Dublinin keskustassa kuusi oli koristeltu hillityin valoin.

Ostoskeskuksen soittava pukkiparvi, taustalla soi tottakai joulumusiikki melko lujalla.
Erona jouluun valmistautumisessa voisi ehkä todeta, että koristeluissa värit ovat paljon räikeämpiä kuin täällä. Etenkin pinkki ja violetti olivat minulle hieman yllättäviä ja hyvin yleisiä värivalintoja. Eikä värien käyttöä arkailtu, vaan kaikki tirvaistiin sopimaan yhteen.

Kun Suomessa joululahjoja annetaan yleensä aika harkiten ja mietitään myös annettujen lahjojen laatua, oli vaihtoperheessäni lahjojen hankinnan seuraaminen aika hupia. Perheenjäsenet tekivät kukin pari reissua Dubliniin, ja hankkivat ihan jäätävät määrät lahjoja kaikille. Kun Suomessa ostetaan lahjoiksi usein nimenomaan laatua, tuolla mentiin halvimman vaateketjun liikkeeseen ja ostettiin pyjamia, olohaalareita, tossuja jne. tyylillä "määrä korvaa laadun". Paketit pinottiin kuusen alle jo hyvissäajoin, ja niitä oli helkkarinmoinen määrä. Hoidimme meidän vaihtarien sekä perheen kanssa lahjojenannon niin, että kukin ostaa vain yhden lahjan ihmiselle, joka arvotaan. Itse toin Suomesta käydessäni Iittalan Kastehelmi-tuikun, joka mielestäni on kivan laadukas lahja. Itse sain Tigerista (=halpakaupasta) ostetun paristoilla toimivan valosarjan, joka sinällänsä on kiva, mutta tähän mennessä hajonnut jo useasta kohtaa. Muovisen krääsän ostaminen ja amerikkalaistunut kulutuskulttuuri jyräsivät aika vahvasti vihreällä saarella.

Joulun alla Dublinin kaupoissa oli ihan hervoton ruuhka, ja tavara tosiaan aika kerskakulutuslaatua suomalaisittain. Itse en ostanut tuomisiksi muuta kuin aiemmin esittelemäni kuusenkoristeen, sillä tarjonnan paljous alkoi nopeasti sokaista. Vaikka tuolla kauppoihin olivat joulukalenteritkin tulleet jo syyskuussa, vein kuitenkin oman perinteisen Suomessa käydessäni - en kertakaikkiaan olisi päässyt joulutunnelmaan sikäläisillä kalenterinkuvatuksilla. Muutenkin joulusta tunnuttiin kadottaneen koko rauhoittumisen ja läheisten seurasta nauttimisen idea. En tietenkään päässyt sikäläiseen kulttuuriin niin sisälle, että voisin tehdä mitään suuria kulttuurisia vertailuja tämän suhteen, koin vain yhden perheen ja vain aikaa ennen joulun pyhien.

Irlannissa joulukauden avaamiseen kuului ilmeisen tiheään seurattu Late Late Toy Show, jossa tiivistetysti mukahauska juontaja kyseli studioon tuoduilta lapsilta heidän mielipiteitään kauden uutuusleluista. Välissä lapset esittivät tanssia ja musiikkia. Sinällänsä ohjelma oli aika suloinen, mutta räikeä kaupallisuus puski kyllä läpi. Koko ohjelma oli oikeastaan suuri mainos, jossa aikuisille näytettiin, mitä minkäkin ikäinen lapsi tänä jouluna tarvitsee.


Studio oli muodostettu kuin jouluiseksi taloksi, jotta vanhemmat samantien osaisivat kuvitella oman lapsensa riemun joulupäivän aamuna lahjat saadessaan.

Kokonaisuutenaan olin todella onnellinen palatessani viettämään joulua Suomeen. Ulkomailla vietettyjen kuukausien jälkeen palaaminen suoraan kaikista perinteikkäämpään juhlaan tuntui vielä normaalia paluuta paremmalta.

Joulun näyteikkunoista

Kuten varmaan te muutkin, myös minä rakastan jouluisten näyteikkunoiden tutkailua. Tänä vuonna olen ihmetellyt, miten hienoiksi eri alojen putiikit ovat osanneet koristautua. Jopa ihan pienissä kampaamoissa, silmälasimyymälöissä jne. on tosi hyvällä maulla koostettuja jouluikkunoita, jotka oikeasti kutsuvat sisään. Pienellä vaivalla iso muutos kaupunkikuvaan, ihmisten saaminen hyvälle tuulelle ja takuulla joku ylimääräinen asiakas itselle, mikäs sen parempi! Tykkään muutenkin tiirailla eri teemojen mukaan laitettuja näyteikkunoita, onhan näitä juhlapyhiä ympäri vuoden sen verran paljon että aihetta riittää lähes jatkuvasti. Myös ihan vuodenaikaikkunat ovat kivoja, syksyllä oranssit lehdet etenkin kuuluvat ikisuosikkeihini.

Vuosittain isojen kauppojen näyteikkunoiden paljastus voi olla jopa itsessään tapahtuman arvoinen asia. Olin loppuviikosta Kuopiossa, ja Sokoksen näyteikkuna on kyllä aina tiiraamisen arvoinen. Heillä on muuttuva kokoelma liikkuvia hahmoja jouluisissa puuhissa, aina ihanan tunnelmallista ja vanhanaikaista minun makuuni sopivasti. Tänä vuonna teema oli vaalea ja eläimiä täynnä. Yllätyn aina siitä, että somistaja keksii jotain uutta joka vuosi, eikä mauttomuuden puolelle ole menty kertaakaan (ihan parina viime vuonna en tosin ole näyteikkunoita ollut katsomassa, mutta Savossa asuvana muistan näitä vuosittain ihailleeni).


Ihania eläinlapsia :D

Koko joukkio joulupuurolla.


Tontut liikkuivat, viulistikin soitti menemään.

Tässä verrokkina vuoden takaista Dublinia, siellähän tyyli on paljon runsaampi ja värikkäämpi. Tykkäsin silti, ainakin on yksityiskohtia mitä katsella.


Viikonloppuna kävin sukuloimassa myös Pohjanmaalla, ja poikkesimme toki Keskisellä. Sinnehän on nyt avattu maailman suurimmaksi kehuttu joulumaa. Harmillisesti unohdin kamerani autoon, mutta jokainen voi vain kuvitella ruuhkaisen sunnuntain, hitosti joulukamaa ja huvipuistolaitteita lapsineen. Jopa minua joulufriikkinä alkoi tosi nopeasti ahdistaa, ja pitikin poistua nopeasti normaalipuolelle. Ihan liikaa tavaraa, eikä mitenkään kovin kivasti esillä.