Kolmas adventti ja pikkujoulut

Eilinen kului osaltani vuoden ainoissa pikkujouluissa. Olemme ottaneet uudeksi perinteeksi, että vietämme vanhojen yläaste-(ja osa lisäksi ala-aste- tai lukio-) aikaisten kavereiden kanssa kerran vuodessa kunnon tapaamisen porukalla, juuri pikkujoulukaudella. Perinne aloitettiin viime vuonna, ja eilen tosiaan jatkettiin ja todettiin, että tätä on ylläpidettävä. Vanhojen kavereiden kanssa on niin helppoa olla, kun ei tarvitse esittää mitään! Kun on nähnyt toisen pahimpaan mahdolliseen aikaan eli teini-ikäisenä päivittäin, niin kenestäkään tuskin kuoriutuu mitään kovin suuria yllätyksiä enää aikuisena. Eräs osallistuja oli eilen mukana ensimmäistä kertaansa, ja osalle meistä hänen jälleennäkemisensä oli ensimmäinen suunnilleen kymmeneen vuoteen. Ihan hurjaa! Jaoimme porukassa illan mittaan niin itkuja kuin nauruja, vanhoja traumoja ja tietysti päivitimme kuulumiset nykyhetkeltä. Syötävänä oli enemmän tai vähemmän jouluista naposteltavaa, ja jaoimme viiden euron pikkujoululahjat. Sain itse yksisarvisen munan, jonka kuoriutumista vedessä jännitän parhaillaan.

Sain vihdoin näin reilu viikko ennen joulua tehtyä myös oman joulukukkaistutukseni. Kun on tehnyt niitä viitisenkymmentä töissä tälle vuodelle, niin oma sujuu melkoisen rutiinilla. Erona on se, että tein omastani huomattavasti simppelimmän ja luonnonläheisemmän, kun taas töissä tähän olisi tullut vielä palloa, rusettia sun muuta härpäkettä. Ei välttämättä minun mieliteostani, vaan koska "niin kuuluu tehdä kukkakaupassa".

Tiedustelin myös ystäviltäni Instagramissa, pitäisikö tähän lisätä jotain. Enemmistö on tähän mennessä ollut sitä mieltä, että ei. Kukkina toimivat juuri sopivasti jouluksi aukeava, töistä saatu vaaleanpunainen joulumuistamis-amaryllis, jossa pitäisi olla kolme vanaa tulossa. Ainakin toinen on näkyvissä jo, kolmannesta ei ole vielä havaintoa. Amarylliksen kaverina on vaaleanpunainen hyasintti, joka on vielä harmillisesti aika nupussa, mutta eiköhän se ala jouluksi avautua. Keskellä puolestaan komeilee huonemänty. Ihastuin kasviin jo vuosia sitten, kun sellaisen ensimmäistä kertaa näin, mutta nyt se piti hankkia kun kerran pääsin käyttämään henkilökunta-alea. Koristukseen käytin vain sammalta, puolukanvarpuja ja yhtä koiranputken (?) kuivunutta kukintoa. Purkkina on vanha puulaatikko, jonka löysin Turussa asuessani taloyhtiön roskakatoksesta. Olen pelastanut nimenomaan kukkapuolen tavaroistani yllättävän paljon juuri roskiksista, ilmeisesti osalle ihmisistä nämä ovat pelkkiä kertakäyttöastioita. Itse ainakin vaihtelen vuodesta toiseen vain paria istutusastiaa, joihin teen asetelmia fiiliksestä riippuen.

Tämänpäiväisen adventin joulupuuhiin on kuulunut joulukuusenhaku, joka tehtiin osaksi pitkin jäätynyttä järveä. Kuusi odottelee nyt terassilla aatonaaton sulamiskeikan alkua, ja pääsee virallisesti sisätiloihin vasta aattona. Kuusi on hieman viimevuotista leveämpi ja tuuheampi, saa nähdä miten se mahtuu paikalleen...Aloitin myös jouluvalmisteluista vastenmielisimmän eli ruokaostosten teon valmistelua kirjoittamalla kaksi pitkähköä ostoslistaa, joista toinen on minun, ja toinen mieheni vastuulla. Käymme ostoksilla jo hyvissäajoin ennen viikonvaihteen ruuhkaisia päiviä, jolloin kaupoilla ei ole toivottavasti ihan niin ahdistavan ruuhkaista.

Vielä yhden viikon työponnistus, jonka jälkeen ihana joulu saa alkaa!

Joulu 2017 kuvina ja vähän sanoinakin

Jos joskus niin jouluna saa vetää kaiken överiksi. Samaa periaatetta toteutin aattoillan lookissani, johon kuului uuden joulumekon lisäksi nutturaan kieputettu paristokäyttöinen valosarja. Kuvasta ei valitettavasti erotu poskipäihin töpötelty glitter. Valopää-läppää riitti koko illaksi.

Aattoaamu alkoi jo neljältä, kun tämä tonttu ei vaan saa unta. Nousin kuuden maissa, sytytin kynttilän ja söin ensimmäisen aamupalan Tonttu Toljanterin seurassa.

Kun kootaan juustopöytä, niin koiralle pitää olla oma lautasellinen tarjottavia. Seuraavaksi varmaan puen koirankin hassuihin jouluvaatteisiin.

Tämä vuosi oli tosiaan ensimmäinen, kun sain omaan tupaan kuusen. Hain sen itse (luvan kanssa) isäni metsästä tien varresta. Kuusi on hyvin kapea ja perinteisen suomalainen, ei niin älyttömän tuuhea. Koristelin sen melko niukasti, uusina koristeina siihen pääsivät killumaan tämän vuoden "erikoiskoristeeni" (eli vuosittain ostamani yksi spesiaalimpi koriste) jääkarhu, sekä Tigerista ostettu sarja palloja (väri jotain hopean ja kullan väliltä). Kuusi pääsi emaliseen vanhaan kattilaan, jossa on märkää hiekkaa. Pysyy hyvin pystyssä, eikä kuivu heti!

Lahjasaaliissani näkyvät kotimaiset tuotemerkit: Finlayson, Kalevalakoru, Vallila, Fazer. Sain uutta patalappua, verhot, pussilakanasetit, Muumimukin ja leffalipun, näin muutamia mainitakseni. Poikaystäväni jatkoi viimevuotista linjaansa, eli osti Nightwish-sarjan kaulakorun. Tämä on monella tavalla omalla kohdallani erittäin onnistunut lahja: pidän sekä tuotemerkistä, Nightwishista että luonnontieteistä. Hän oli pyytänyt verkkokauppaa paketoimaan korun mahdollisimman rumasti, mitä tästäkin pitäisi päätellä...

Joulunajan hyasinttini oli tänä vuonna erityisen räikeän pinkki, suorastaan trooppinen. Näitä iloisen värisiä hyasintteja jaksaisin katsella vielä pitkälle kevättalvelle.

Näin joulufanille aatto on aina se kohokohta, jonka odottaminen alkaa ainakin omalta osaltani viimeistään syyskuun alussa. Toisaalta on helpottavaa päästä viettämään näitä loppuja juhlapäiviä vailla odotuksia ja paineita, kun saa vain olla suorittamatta mitään. Silti vuosittainen pieni haikeus iskee monta kertaa aaton aikana: tässä tämä nyt on, mitä niin pitkään odotettiin. Omalta osaltani tiedän, että nopeasti uudenvuoden jälkeen alan odottaa malttamattomana kevättä, ja joulu jää mahdollisia alennusmyyntilöytöjä lukuunottamatta unholaan yli puoleksi vuodeksi. Nyt aion ottaa kaikki irti vielä jäljellä olevasta joulusta, jotta saan todellakin siitä tarpeekseni.

Tunnelmia viimehetkiltä

Viimeisiä päiviä ennen joulua viedään, toden totta. Uskomattomalta tuntuu, miten nopeasti tämä kuukausi on hujahtanut. Joulupuuhat alkavat olla ruuanlaittoa ja siivousta vaille valmiit. Huomaan, miten saapuvat kortit tuntuvat vähenevän vuosi vuodelta. Toisaalta moni antaa meille kortit sitten vasta kädestä pitäen, joten turhan huolissani en korttisaaliistamme ole. Äitini antoi meille jo aikaa sitten minulta ostamansa glittermaisemakortin, lystikästä.

Joulukukat alkavat olla juhlakunnossa. Amaryllis aukesi kukkaan juuri parahiksi, ja hyasintti aukeaa juuri sopivasti aatoksi. Ensimmäisen erän hyasinteista toinen rupesi vääntämään uutta kukkaa lakastuneiden tilalle, en valita.

Syksyllä tekeytymään laitettu pihlajanmarjalikööri on seissyt kuukausia jääkaapissa, ja pääsi nyt muodikkaasti hillopurkkeihin. Nämä päätyvät vanhemmilleni sekä anopilleni joululahjoiksi. Myös meille jäi hieman, vaikka tavara onkin makuumme aika äitelää...

Havuja perkele. Niitä on vähitellen hiipinyt vähän joka puolelle. Viimeisin tulokas on tänään hakemani joulukuusi, joka odottaa kiltisti ulkona aattoaamuun, jolloin otan sen sisälle sulamaan.

Joulun tulo on joillekin luontokappaleille huolestuttava asia.

Viimeisenä tekemänäni lahjana on tekokukkakimppu, jonka tein laitoksessa asuvalle mummolleni. Hän ei osaa enää hoitaa kukkia, ja tuoksuvia ei tietenkään saa viedä. Kukkaprojektien jämät hyötykäyttöön siis. Ikänsä kukkaihmisenä olleelle pitää olla omaan makuun sopivia lahjoja, ja mummo onkin saanut meiltä aina jotain kukkia jouluksi.

Nyt lähden ostamaan viimeiset joulukarkit!

Joulun kooste

Loppuvuosi kului sen verran vauhdikkaissa merkeissä, että blogi jäi tauolle. Lisäksi koneeni netti ei toiminut hetkeen, joten silloin kun olisin ehtinyt, en kyennyt päivittämään kuulumisiani. Tässä siis tulee.

Viimeisimmän päivityksen jälkeen on siis ehtinyt tapahtumaan henkkoht elämässäni paljon, lisänä toki joulu, joka vuosittain vie kyllä sanomattoman paljon keskittymiskykyäni. Joulukuun alussa sain tutkintoni viimein valmiksi, ja otin maisterin paperit ulos yliopistolta. Suoritus vaati tietysti myös valmistujaisjuhlat, joiden parissa värkkäsin kauan. Olin päättänyt ostaa valmistuttuani auton harjoittelupalkallani, ja nyt olen pakettiauton omistaja. Joulu tuli välissä, ja uutenavuotena heti vuoden vaihduttua polvistui poikaystäväni yllättäen eteeni kosimaan. Voitte siis uskoa, että blogi ei ole hetkeen käynyt mielessä!

Tässä kuitenkin nyt sitä joulua, kuvapainotteisesti. Vietin pyhiä Savossa vanhempieni, koirani, siskoni, siskon poikaystävän sekä vanhempieni naapurissa asuvien sukulaisten kanssa. Kaikki meni aivan perinteisesti, mikä oli ihanaa. Pukkia meillä ei tänä vuonna enää näkynyt, koska sukulaispojat ovat jo niin isoja. Eli kyseistä hahmoa meillä nähdään vasta kun minulla on lapsi. Paineita. Lahjoista vastasi 10-vuotias kummipoikani, joka jakoi kuusen alle asetetut paketit innoissaan.

Opettelin taittelemaan lahjakassin paperista. Kyllä helpotti esimerkiksi drinkkilasien paketointia.

Savossa oli jouluna paljon lunta, ja pyhinä satoi koko ajan lisää. Maisemat eivät olisi voineet olla jouluisempia. Oli kiva päästä juoksuttamaan koiraa irti ja silittämään lehmiä, eläimet kyllä kuuluvat jouluuni.

En muistanut lainkaan ottaa kuvaa jouluistutuksestani sen valmiissa muodossa, mutta kuasin sentään tekemäni tulppaanikimpun.

"Sanoiko joku että mennään ottamaan kinkku taas pöytään?!"

Myös eläimet tarvitsivat lahjoja.

Sain itse aivan hirveän pinon kaikenlaista lahjatarvetta. Ostin pakuni matkailukäyttöön, joten vanhempani olivat innostuneet teemasta hieman överisti ja hankkivat minulle kuksan, istuinalusia, reissukirveen, puukon...mitä nyt vain voi kuvitella metsässä kaipaavansa. En valita! Lisäksi sain tämänvuotisen Muumi-sesonkimukin sekä poikakaveriltani (eikun siis kihlatultani) Kalevalakorun Nightwish-malliston helan.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen aika kyllästynyt jouluun. 2016 loppuvuosi oli minulle yhtä joulusesonkia, otin siitä kaiken irti vielä enemmä kuin aikaisempina vuosina. Nyt jaksan ehkä suunnilleen elokuulle asti miettimättä suuremmin koko juhlapyhää :) tosin hups, hankin alkaneista alemyynneistä jo vuoden 2017 joululle Muumi-joululakanat, kyllä passaa taas aloittaa uuden joulun odotus kun on jotain uutta jo ostettu siihenkin. Nyt elämääni alkaa vähitellen kuulua yhteenmuutto sulhoni luo sekä töiden etsiminen. Kiitos blogia seuranneille, palataan asiaan syksyllä!

Jälkipyykit

Tästä joulusta oli lähellä tulla elämäni ensimmäinen musta. Aatonaaton aamuna alkoi kuitenkin taivaalta tulla hirveällä vauhdilla valkeaa, ja sitä iloa riitti aina joulupäivälle, kun tulikin lumen sijaan vettä.

Tässä näkyykin aatonaattoa edeltävän päivän harmaus.

Aatonaattoaamu.

 Meillä joulu kului perinteisesti ilman kommelluksia. Siskoni valmistujaiset pidettiin edeltävänä viikonloppuna, joten suuremmat siivoamiset ja muut oli jo hoidettu valmiiksi. Joulunaluspäivät kuluivat hyvinkin pitkälti sohvalla maaten, etenkin kun olin itse kuumeessa.

Tein äitin ostamasta irtoamarylliksesta ja vieraiden tuomasta kimallebegoniasta istutuksen, joka näytti huomattavasti paremmalta kuin kukat erikseen.

Oma istutukseni sai vaaleanpunaisen hyasintin.

Pukki tuo vuosi vuodelta hyödyllisempiä lahjoja. Sain Muumimukin, kaksi lakanasettiä sekä veitsenteroittajan. Aku Ankan määräaikainen tilaus sentään on hieman lapsellisempi versio lahjasta :)

Nyt matkaan junassa kohti omaa kämppää ja etelää. Joka vuosi joulun jälkeen on tyytyväinen olo ja melkein pursuaa innosta, kun yksi etappi vuodessa on taas kulunut ja kaikkea uutta on edessä.