tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulu 2017 kuvina ja vähän sanoinakin


Jos joskus niin jouluna saa vetää kaiken överiksi. Samaa periaatetta toteutin aattoillan lookissani, johon kuului uuden joulumekon lisäksi nutturaan kieputettu paristokäyttöinen valosarja. Kuvasta ei valitettavasti erotu poskipäihin töpötelty glitter. Valopää-läppää riitti koko illaksi.


Aattoaamu alkoi jo neljältä, kun tämä tonttu ei vaan saa unta. Nousin kuuden maissa, sytytin kynttilän ja söin ensimmäisen aamupalan Tonttu Toljanterin seurassa.




Kun kootaan juustopöytä, niin koiralle pitää olla oma lautasellinen tarjottavia. Seuraavaksi varmaan puen koirankin hassuihin jouluvaatteisiin.




Tämä vuosi oli tosiaan ensimmäinen, kun sain omaan tupaan kuusen. Hain sen itse (luvan kanssa) isäni metsästä tien varresta. Kuusi on hyvin kapea ja perinteisen suomalainen, ei niin älyttömän tuuhea. Koristelin sen melko niukasti, uusina koristeina siihen pääsivät killumaan tämän vuoden "erikoiskoristeeni" (eli vuosittain ostamani yksi spesiaalimpi koriste) jääkarhu, sekä Tigerista ostettu sarja palloja (väri jotain hopean ja kullan väliltä). Kuusi pääsi emaliseen vanhaan kattilaan, jossa on märkää hiekkaa. Pysyy hyvin pystyssä, eikä kuivu heti!






Lahjasaaliissani näkyvät kotimaiset tuotemerkit: Finlayson, Kalevalakoru, Vallila, Fazer. Sain uutta patalappua, verhot, pussilakanasetit, Muumimukin ja leffalipun, näin muutamia mainitakseni. Poikaystäväni jatkoi viimevuotista linjaansa, eli osti Nightwish-sarjan kaulakorun. Tämä on monella tavalla omalla kohdallani erittäin onnistunut lahja: pidän sekä tuotemerkistä, Nightwishista että luonnontieteistä. Hän oli pyytänyt verkkokauppaa paketoimaan korun mahdollisimman rumasti, mitä tästäkin pitäisi päätellä...


Joulunajan hyasinttini oli tänä vuonna erityisen räikeän pinkki, suorastaan trooppinen. Näitä iloisen värisiä hyasintteja jaksaisin katsella vielä pitkälle kevättalvelle.

Näin joulufanille aatto on aina se kohokohta, jonka odottaminen alkaa ainakin omalta osaltani viimeistään syyskuun alussa. Toisaalta on helpottavaa päästä viettämään näitä loppuja juhlapäiviä vailla odotuksia ja paineita, kun saa vain olla suorittamatta mitään. Silti vuosittainen pieni haikeus iskee monta kertaa aaton aikana: tässä tämä nyt on, mitä niin pitkään odotettiin. Omalta osaltani tiedän, että nopeasti uudenvuoden jälkeen alan odottaa malttamattomana kevättä, ja joulu jää mahdollisia alennusmyyntilöytöjä lukuunottamatta unholaan yli puoleksi vuodeksi. Nyt aion ottaa kaikki irti vielä jäljellä olevasta joulusta, jotta saan todellakin siitä tarpeekseni.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Suhteeni jouluruokaan - paljon kaikkea, kyllä kiitos!

Olen tämän joulun tienoilla pohtinut jouluruokaan liittyviä asioita normaalia enemmän. Tämä oli nimittäin ensimmäinen joulu, kun hankin omia jouluruokia. Olen aina aiemmin joko asunut kotona tai kulkenut jouluksi 600km kotiin. Nyt kun olen viettänyt joulua sekä omassa kodissani, vanhempieni että sukulaisten luona, koin vihdoin järkeväksi hankkia omiakin ruokia. Mitä sitten hankin?


Tämä oli myös ensimmäinen joulu, jonka vietin yhdessä tulevan aviomieheni kanssa. Kaksien erilaisten joulunviettotapojen yhdistäminen tarkoittaa väistämättä kahden erilaisen ruokakulttuurin kohtaamista. Ihmisille, joille ruoka on yksi tärkeimmistä asioista elämässä, tämä voi tarkoittaa ongelmia. Me teimme ihan konkreettisen listan niistä jouluruuista, joita kumpikin halusimme syödä. Luonnollisesti aika harvat ruuat olivat niitä, mitä myös se toinen halusi syödä. Lopulta päädyimme kinkkuun, joihinkin laatikoihin, yhteen kalaan ja muutamiin salaattilisukkeisiin. Päätökset syntyivät suhteellisen kivuttomasti. Olisin supistanut listaa rankalla kädellä, mikäli olisin tehnyt ruokia itse. Mielestäni valmislaatikot ja -salaatit ovat kuitenkin niin hyviä, että ostimme lähes kaiken valmiina, ja tuunasin sitten ruokia kermalla, voilla ja mausteilla. Erittäin hyvä päätös! Ruuat olivat todella hyviä, ja hieman erilaisia kuin aaton kyläpaikassa sukulaisten luona.



Olen pitänyt itseäni erittäin perinteisenä jouluruokien suhteen. Olen kuitenkin tänä vuonna tullut siihen tulokseen, että kinkun lisäksi jouluruuassa minulle tärkeää on lähinnä sen monipuolisuus - haluan paljon ja kaikkea. Periaatteessa voisin viettää joulua ihan ilman perinteisiä ruokia, mutta tarjolla olevan ruuan tulisi sisältää paljon erilaisia ruokalajeja. Toisaalta en välttämättä innostuisi syömään jouluna esimerkiksi kovin mausteisia itämaisia ruokia, mutta vaikkapa poropaisti, uunijuurekset ja savusiika toimisivat ruokina ihan siinä missä kinkku, porkkanalaatikko ja sienisalaatti. Toisaalta haluan ehdottomasti herkutella suklaalla ja juustoilla joulun pyhinä. Meillä on ollut tapana järjestää jonkunsorttinen juustopöytä joka vuosi, ja tänä vuonna niitä oli parikin. Pidimme ensimmäisen meillä aatonaattona kera Raskasta joulua -katsomon. Sekin oli hyvä päätös, koska saimme näin aloittaa joulumässytykset aikaisempaa aiemmin.

Luonnollisesti mietin jo ensi vuotta jouluruokien suhteen. Luultavasti panostamme ensistä enemmän laatuun, eikä määrään. Pääasia on kuitenkin, että jouluruokia ei tarvitse syödä ihan uudellevuodelle asti, ehdin kyllästyä hyviinkin ruokiin muutamassa päivässä..:)

perjantai 22. joulukuuta 2017

Tunnelmia viimehetkiltä



Viimeisiä päiviä ennen joulua viedään, toden totta. Uskomattomalta tuntuu, miten nopeasti tämä kuukausi on hujahtanut. Joulupuuhat alkavat olla ruuanlaittoa ja siivousta vaille valmiit. Huomaan, miten saapuvat kortit tuntuvat vähenevän vuosi vuodelta. Toisaalta moni antaa meille kortit sitten vasta kädestä pitäen, joten turhan huolissani en korttisaaliistamme ole. Äitini antoi meille jo aikaa sitten minulta ostamansa glittermaisemakortin, lystikästä.




Joulukukat alkavat olla juhlakunnossa. Amaryllis aukesi kukkaan juuri parahiksi, ja hyasintti aukeaa juuri sopivasti aatoksi. Ensimmäisen erän hyasinteista toinen rupesi vääntämään uutta kukkaa lakastuneiden tilalle, en valita.


Syksyllä tekeytymään laitettu pihlajanmarjalikööri on seissyt kuukausia jääkaapissa, ja pääsi nyt muodikkaasti hillopurkkeihin. Nämä päätyvät vanhemmilleni sekä anopilleni joululahjoiksi. Myös meille jäi hieman, vaikka tavara onkin makuumme aika äitelää...




Havuja perkele. Niitä on vähitellen hiipinyt vähän joka puolelle. Viimeisin tulokas on tänään hakemani joulukuusi, joka odottaa kiltisti ulkona aattoaamuun, jolloin otan sen sisälle sulamaan.


Joulun tulo on joillekin luontokappaleille huolestuttava asia.


Viimeisenä tekemänäni lahjana on tekokukkakimppu, jonka tein laitoksessa asuvalle mummolleni. Hän ei osaa enää hoitaa kukkia, ja tuoksuvia ei tietenkään saa viedä. Kukkaprojektien jämät hyötykäyttöön siis. Ikänsä kukkaihmisenä olleelle pitää olla omaan makuun sopivia lahjoja, ja mummo onkin saanut meiltä aina jotain kukkia jouluksi.

Nyt lähden ostamaan viimeiset joulukarkit!

torstai 14. joulukuuta 2017

Rumimmat joulukortit

Tämä postaus on ehdottomasti huumorimielessä tehty. Tiedostan, että makuja on monia. Etenkin kortteja myydessä on käynyt selväksi, että melkein jokainen kortti on jonkun mielestä todella kaunis ja ihana. Olen kuitenkin onnistunut tässä parin viikon aikana kategorisoimaan entistä selkeämmin sen, mistä korteista tykkään ja mistä en. Omia suosikkeja ovat talviset maisemat, glitter, söpöt valokuvakortit missä on koiria, tunnelmalliset talot ja puut, vanhanajan tontut ja muutenkin sellainen vanhanajan talonpoikaisjoulu. Tykkään siis hyvinkin monenlaisista korteista, mutta tässä näitä omia inhokkeja:

Kynttiläkortit



Kynttiläkortit tuntuvat olevan poikkeuksetta jotenkin huonolla tavalla tosi vanhanaikaisia ja mummomaisia. Vanhat rouvat näitä ostavat, mutta yllättävän paljon myös nuoret. Ehdottomana lisä-ällötyksenä näissä korteissa on usein rumat väritykset, sekä mukataiteellisia tykötarpeita kynttilöiden lisänä. Nämä ovat sellaisia turhia kortteja, joista ei oikein välity mitään erityistä persoonallisuutta, saati joulutunnelmaa. Nämä eivät siis kerro mitään lähettäjästä, eivätkä saajasta. Jos haluaa vain lähettää viisikymmentä massakorttia sen enempää valikoimatta, niin kynttilä on siihen oivallinen. Ainakin itse tämmöisen saajana tuntisin, että minua ei ole lähetettäessä mietitty, on vain ostettu KUNHAN ON JOKU -meiningillä.

Uskonnolliset kortit



En ole uskonnollinen, enkä tykkää kristillisten teemojen tuputtamisesta. Onneksi en ole koskaan itse saanut mitään jeesuslapsisia seimiasetelmia korteissa vastaanottajan asemassa. Näissä kahdessa kortissa lisäinhonaiheina mielestäni tympeän puolivillainen piirrosjälki, ja liian sekalainen väritys. Moni asiakas on varta vasten kysellyt, että missä niitä kristillisiä kortteja on. Tällöin olen toki neuvonut heitä tällaisten korttien pariin, ja se heille sallittakoon. Tästähän joulun sanomassa on monen kohdalla kyse.

Lapselliset piirroshahmokortit


Nämä kortit ovat ok lapsille. Mutta miksi aikuiset lähettelevät toisilleen jotain näitä lasten piirroshahmokortteja, se on minulle epäselvää. Perinteiset hahmot kuten Muumit ymmärrän erittäin hyvin, mutta nämä tuntemattomat sekalaiset koirat, kissat, lapset ja etenkin nallet menevät minulta yli hilseen. Tässä kortissa teksti on typerästi, ja mitä hittoa tapahtuu oikeassa yläkulmassa, saati tuossa alhaalla rusetin muodossa? Omat vanhempani vastaanottavat vuosittain muutaman kymmenen korttia, ja aina joukossa on tähän kategoriaan kuuluvia persoonattomia läpysköitä.

Liian moniväriset kortit


Moni muukin näistä korteista olisi voinut olla tässä kategoriassa. Ylläolevassa kortissa tuo värien kakofonia on jotain aivan hirveää. Lisäksi kaikki tuntuu vain yhdeltä värioksennukselta, kun elementit eivät jotenkin erotu toisistaan selkeästi. Aihekin on vain muka huolettomasti heitetty kasa joulukoristeita, eli persoonatonta ja tylsää. Ehdoton ei postiin.

Yksinkertaisesti rumat kortit


Kuva puhukoot puolestaan. Voi herranjumala soikoon.

Vielä viimeisenä korttina eräs, jonka kaivoimme työkaverin kanssa täyttölaatikoista vasta pari päivää sitten. Työkaveri purskahti railakkaaseen nauruun ja sai hoettua vain että ihan hirveä, kun näki kyseisen kortin. Korttia on jo myyty, eli se on jonkun mielestä oikeasti hieno. Itse tajuan periaatteessa sekä tämän hirveyden, että toisaalta hienouden: aihe on kiva, väritys ok ja piirrosjälki ihan mukavaa.


Kyllä tässä jokin minullakin tökkii, olisiko pieni levottomuus? Ehkä tämä toimisi ilman tuota saunasta tulevaa höyrypilveä ja tekstiä. Mutta kortti menee minulla ihan kivojen tai neutraalien kategoriaan, periaatteessa en tämmöisen saadessani tätä kyllä inhoaisikaan. Tuollainen tonttu-ja menninkäissysteemi sekä rantasauna avantoineen ovat kuitenkin jotenkin tosi perinteisen suomalaisia aiheita.

Mutta kuten sanottua, makuasioista ei sovi kiistellä! Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, vai miten se meni. Pääasia on kuitenkin, että kortilla pyritään luomaan toiselle hyvää joulumieltä. Oli se sitten rauhallista, iloista, harrasta tai vaikka söpöä.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Takuulla valkea joulu ja kukkaistutuksia

Yleensä tähän aikaan vuodesta täällä Pohjois-Savossa jännätään, saadaanko valkeaa joulua vai ei. Minun elämäni aikana maa on ollut aina aattona edes aavistuksen verran valkea. Tänä vuonna tuota pelkoa mustasta joulusta ei ole, sillä lunta on tullut aivan järjettömästä ja koko ajan. Hankea on kuin helmikuulla konsanaan. Lähinnä jännittää se, että jos tätä menoa satelee lunta vielä jouluun asti, niin kohta ei pääse enää ovesta ulos...mutta mikäs sen rauhaisampi joulu! Olin tänä aamuna ulkoilemassa ja otin samalla puhelinkuvia aamuhämärässä.





Nämä lumesta hankeen taipuvat kuusenoksat herättävät aina sen fiiliksen, että vitsi kun olisi siistiä mennä joskus yöpymään tuonne rungon ja taipuneiden oksien väliin jäävään "pesään"! En ole koskaan yöpynyt talvisessa metsässä kuin puolijoukkueteltassa, ja kaipaisin jotain tämmöistä extreme-kokemusta. En tiedä onko tämä normaali inhimillinen tarve, vai olenko vain ollut entisessä elämässäni joku metsän eläin...

Extremestä muualle eli kukkaistutuksiin. Tein tänäkin vuonna jouluisia kukituksia puolelle suvulle, ja toki myös itselleni. Tänä vuonna en käyttänyt hirveästi aikaa miettimiseen, vaan menin vain kauppaan, otin materiaaleja ja tein. Aikaisemmin olen miettinyt hirveästi etukäteen ja lopulta ehkä joutunut pettymään joko kukkatarjontaan tai lopputulokseen. Kaikista paras tulos tulee kyllä, kun miettii etukäteen vai ehkä joitain suuntaviivoja, ja menee sitten hankkimaan saatavilla olevista kukista kivoimmat.


Sisällä kuvaamisen riemut keskellä talvea, valoa ei ole nimeksikään...Kuvassa vanhemmilleni päätynyt istutus, jossa on heidän itse hankkimansa amaryllis kera ostamani jouluruusun. Istutus on tehty Ikean maljakkoon, johon olen aiemminkin tehnyt istutuksia. Lisäksi mullan pinnalla on jäkälää siistimässä yleisilmettä.


Mökille päätyi glitterinen tulilatva kera lumisen sypressin, komeus on isketty lasiseen astiaan. Äitini lisäsi istutukseen joulupalloja koristeiksi. Näiden lisäksi muille tekemiini asetelmiin kuuluu myös mummolle menossa oleva matala istutus, johon tuli lohenpunainen joulukaktus sekä tuollainen samanlainen tulilatva. Siitä en näemmä ottanut kuvaa lainkaan. Myös oman istutukseni sain tänään väsättyä, mutta sen kukat ovat vielä niin nupullaan, että kuvaan sitä vasta kun se on edustavammassa kuosissa :) Hankin ehkä jopa liian nupulliset kukat tälläkin kertaa, joten täytynee kehitellä jotain kikkakolmosia nuppujen avaamisen tehostamiseksi...

torstai 7. joulukuuta 2017

Sekalainen havukranssi


Vapaapäivän puuhinani tein ulko-oveemme havukranssin. Koska vihreä sykähdyttää nyt sydäntäni paljon, niin valitsin materiaaleiksi erilaisia havuja. Pieni pyrähdys metsään tuotti juuri kranssiin sopivan määrän kuusta, mäntyä ja katajaa. Lisukkeeksi otin lepän käpyisiä oksia. Jäin miettimään, että jopa pelkästä katajasta tai männystä saisi tosi kivan kranssin tehtyä. Ehkäpä hyödynnän pelkästään jompaakumpaa seuraavaan askarteluuni.


Omaa laiskuuttani nykytrendien mukaisesti en tehnyt kranssista älyttömän muhkeaa. Haluan, että materiaali pääsee itsessään esille. Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Harmillisesti valo meinasi jälleen kerran loppua kesken kuvaamisen, kyllä tuo valoisa aika on tällä hetkellä tosi lyhyt.


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän brunssitunnelmia


Juhlimme tänään samalla sekä itsenäisyyspäivää, tupareita että poikaystäväni nimipäivää. Itsenäisyyspäivää emme tosin koskaan oikeastaan juhli sen erityisemmin, ja tällä päivämäärällä olenkin vuosien mittaan mm. käynyt ostamassa auton, ollut Tallinnassa sekä hankkinut tatuoinnin.

Kutsuimme muutamia sukulaisia brunssille, jota varten väänsin tuntitolkulla erilaista syötävää. Ideoin ruuat tosi nopeasti lähinnä omien hyvien kokemusten mukaan sekä sillä ajatuksella, että kokeilisin nyt jemmassa olleita ohjeita. Pitopöytään pääsi salsalihapullia, amerikkalaista banaanileipää kera viikunahillon, Nutellan ja sinihomejuuston, Vihreä kuula -joulutorttuja vaniljakreemitäytteellä, perunasalaattia sekä ihan pakasteesta tulevia cockail-piirakoita munavoilla. Lisäksi äitini teki tonnikalapasteijoita. Kyytipojaksi oli sekä perinteistä että terästettyä glögiä. Tarjoilut eivät siis todellakaan olleet mitään kevyitä, vaan ihan tujua lohturuokaa. Banaanileivästä tuli kehuja, ja se olikin todella hyvää (mutta makeaa) etenkin viikunahillon kanssa.


Olin ihan positiivisen yllättynyt noista uudenlaisista joulutortuista. Vaniljakreemi taittoi hyvin Vihreän kuulan makeutta, ja täytteet pysyivät monista eri blogeissa näkemistäni kauhukuvista huolimatta hyvin kasassa. Vähän oudoiltahan nämä näyttävät, mutta mitä sitten.


Olen jo ehtinyt laittaa joulua uuteenkin kotiin. Vielä monenlaista havuväkerrystä olisi mielessä, ehkä aloitan huomenna vapaapäivän kunniaksi ne puuhat.



Joulukukkia meille hiipii kuin varkain. Ensimmäisenä tulivat kaksi hyasinttia, joille löytyi Ikeasta kiva tarjousruukku eurolla. Se sopii myös älyttömän hyvin yhteen jouluverhojeni kanssa. Hyasintteja on pakko saada joka joulu, eivätkä nämä jää viimeisiksi tältä joululta. Seuraavaksi kaupan hyllyltä huuteli jouluruusu, jollaisen ajattelinkin hankkia täksi jouluksi. Eli ihan suunnitelmissa pysyttiin :) Omassa yksilössäni on tällä hetkellä vain yksi kukka korkealla lehtien yläpuolella, valitsin sen ihan persoonallisuutensa perusteella.



Kukat ovat vielä omissa ruukuissaan. Arvon tällä hetkellä, että mitä hankin kolmanneksi kukaksi ja mikä päätyy näiden muiden kanssa lopulta yhteiseen istutukseen. Kävin jo yhden lenkin Ikeassa kukkaheräteostoksilla, mutta siellä ei vielä oikein ollut mitään erityisen kivaa. Valkoista amaryllista olen hieman ajatellut, saa nähdä.



Laskutasojen puutteesta johtuen päädyin asettelemaan hahmokoristeeni taaskin Ikean pieneen kasvihuoneeseen, josta siirsin orkideat hetkeksi pois. Kasvihuoneen keskiöön päätyi myös euron löytöni Tigerista eli pieni glitterkuusi, josta tuli pukkien ja muiden hahmojen joulujuhlan keskipiste. Keskittämällä saa kyllä pieniinkin koristeisiin ihan uutta pontta, eikä kämpästä tule nin sekavan näköinen. Asuntomme joulukoristelu alkaakin olla periaatteessa jo valmis lopullista joulukukkaistutusta lukuunottamatta.