tiistai 31. lokakuuta 2017

Piparkakku (kuivakakku)

Jouluisten leipomusten tuottamisen aikakausi alkaa taas vähitellen. Tein jo jokunen aika sitten piparkakkupohjaista ja -koristeista juustokakkua, mutta nyt vasta ensimmäisen oikeasti jouluisen kakun. Vastaan tuli Kodin kuvalehden piparkakku-ohje, jota teki heti mieli kokeilla. Kyseessä on siis piparkakulle maistuva kuivakakku.

En tee nykyään hirveän usein kuivakakkuja, mutta tämä oli kyllä aika hyvää. Maku on selkeästi parantunut ajan kanssa, sillä mielestäni tämä maistui kolmantena päivänä kaikista parhaimmalta. Erittäin hyvä, että kakun voi tehdä valmiiksi jo hyvissä ajoin. Minulla ei ollut kotona tomusokeria, joten sulatin hieman suklaata koristeluksi.


Kakusta tuli siis oikein hyvä, mutta jotenkin jäin kaipaamaan sattumia siihen. Ehkä suklaahippuset, rusinat tai karpalot olisivat hoitaneet sen tehtävän. Suklaa koristeena sopi mielestäni kakkuun makunsa puolesta erinomaisesti, joten ehkä kokeilisin lisätä taikinaankin suklaata ensi kerralla. Maku oli kyllä erittäin piparinen, ja tästä tykkäävät aivan varmasti kaikki piparkakkutaikinan jo ennen paistamista syövät tyypit.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Koiran joulu

Olimme eilen Tokmannilla mieheni kanssa, ja bongasimme siellä koirien joulukalentereita. Kysyin vähän vitsilläni, että pitäisikö meidän turrellemme hankkia sellainen. Ihmetys oli suuri, kun hän totesi että no tietysti. Ei siis ole lainkaan jouluihminen, mutta kaikki koiran hemmotteluun liittyvä kyllä kiinnostaa. Eipä siinä mitään, kalenteri lähti siis kassan kautta kotiin.


Onhan se kiva idea, että sekä koira että ihmiset saavat joulua odotellessa heti aamusta pikkuisen herkkuja. Näissä on yllätyksinä siis jotain pieniä koirannameja, iso osa on perinteisiä luun mallisia, mutta takakannen infon mukaan siellä on myös joulusukkaa, lumihiutaletta ja muuta jouluista keksiä. Oma koiramme on sen verran kaiken syötävän perään, että se meinasi maistella kalenterin kulmaa heti, kun näytimme ostoksen sille :D Hintaa tällä kalenterilla oli vajaan vitosen verran.


Meillä koiran kanssa joulun viettäminen on yleisesti ottaen äärettömän helppoa. Se ei ole kiinnostunut esimerkiksi kuusesta lainkaan, ja rauhallisena luonteena se ei muutenkaan riehu koristeita tiputtelevalla tavalla. Edes joulukukkien myrkyllisyys ei huoleta tämän kaverin kanssa, sillä sitä ei kiinnosta maistella edes lattialla säilytettäviä kasveja. Olen aina sanonut, että Jack on talvikoira, sillä se rakastaa kylmää. Mitä viileämpi keli, sitä varmemmin se ei haluaisi millään tulla sisälle. Kaikki +10 lämpöasteen ylittävät säätilat ovat siitä ihan liian kuumia. Etenkin lumituiskut ovat aivan parhaita, sillä silloin viileä ilma pääsee puhaltamaan myös paksuturkkisen koiran iholle asti.


Toisaalta Jack ei ole sellainen koira, joka viihtyy yksin pihalla. Se haluaa ehdottomasti olla siellä missä muut ihmiset ovat, etenkin minä. Erittäin leimautuneena poikana sillä kesti aikansa, että se esimerkiksi vanhempieni luona uskalsi jäädä muiden luo, kun kävin vaikkapa suihkussa. Nyt se on sielläkin kuin kotonaan, ja etenkin ruokapöydän ääreltä sitä on vaikeaa houkutella edes pissin mittaiselle tauolle. Joulut vanhempieni luona ovatkin aistinautintojen sekamelskaa, sillä joku istuu jatkuvasti pöydän ääressä mussuttamassa milloin mitäkin. Eräs rakkaimmista joulumuistoistani liittyy myös siihen autuuteen ja innostukseen, millä jätkän nenä alkaa aattoaamuna nuuhkia, kun siirrymme huoneestani kahden oven taakse keittiöön haistelemaan valmistuvan kinkun aromeita. Voin vain kuvitella, millainen tuoksu se koiran nenään on!

Koiran jouluun kuuluvat tietysti pienet makupalat lahjana. Meillä on ollut perinteenä, että jokainen joulunviettoseurueemme koira saa piparin lahjana, ja aina käärittynä sanomalehteen. Osa koirista on aukonut paketin itse, toisille se pitää avata valmiiksi. Jack on saanut vuosittain myös ihan kaupan herkkuja, kuten Dentastixejä ja puruluita. Lemmikkiteollisuus on selkeästi alkanut nähdä joulutuotteiden rakoa myös Suomen markkinoilla, sillä lemmikkutuotteita näkyy kaupoissa jouluteeman alla entistä enemmän. Esimerkkinä alla "karkkikepit", jotka ostin viime joulun alla Lidlistä pukinkonttiin.


Jos jollain lapset kuuluvat jouluun, niin minulla eläimet kuuluvat siihen huomattavasti voimakkaammin. En voisi kuvitella joulua ilman eläimiä, ja onneksi tuskin koskaan tarvitseekaan. Pidän erittäin todennäköisenä, että vuoden päästä jouluna meillä on huomattavasti isompi lauma ruokittavia karvasuita kuin nyt. Haaveissamme on nimittäin hyvinkin monenmoista viipottajaa aina lisäkoirista kanoihin ja kaneihin asti. Olisi oikea unelma, jos olisi vanha navetallinen erilaisia eläimiä ruokittavaksi jouluna. Vanhoja tallilyhtyjä tunnelmaa tuomaan, linnuille lyhteitä ja muille omenaa sekä havuja järsittäväksi. Vanhempien luona lehmät ovat usein saaneet oman joulukuusen, joka toimittaa tosin lähinnä nuorten sonnien leikkikalun virkaa. Myös meillä aikaisemmin olleille kaneille vietiin usein kuusen oksia tai jopa pieni kuusi pureskeltavaksi. Tänä jouluna haaveilen nukkuvani koira kainalossani kuusen alla jouluyön yli, nauttien tuoksuista ja tunnelmasta.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Ensilumi satoi tännekin

Oli kyllä paras aamu pitkään aikaa. Levitimme eilen illalla lattialle siskonpedin, jotta voisimme heräillä pussailevaan koiraan (emme ikinä nuku koiran kanssa, koska siitä ei tulisi mitään koiramme paikan-ja asennonvaihtelun takia). Pusuihin ja karvan kutinaan heräilimmekin, ja melkein samantien muistin illalla satamaan alkaneen lumen. Eikun verhot auki ja siellähän olikin jo aivan valkoinen maisema!



Koiramme on varsinainen talvikoira. Odotan aina ensilumia etenkin sen reaktioiden takia: se jotenkin ensin hämmentyy, ja sitten ilahtuu. Vienkin sen aina ulos vasta kun lunta on sen verran reippaasti, että se tajuaa muutoksen tapahtuneen. Todella maksun arvoisia reaktioita tuli tälläkin kertaa, nenää piti tunkea lumeen useampaan kertaan että sen olemassaolon ymmärsi.




Lumella on kyllä heti tosi iso vaikutus fiilikseen. Kurkin vähän väliä ulos ihan haltioissani, ja joulufiilis puskee ihan eri tavalla kuin esimerkiksi eilen aurinkoisena syyspäivänä, joka näytti aivan elokuulta. Oletettavastikaan tämä ei ole pysyvää lunta vielä, mutta toivottavasti se jäisi vielä edes muutamaksi päiväksi!

perjantai 27. lokakuuta 2017

Tulossa positiivisella tavalla erilainen joulunaika

Pohjustuksena tähän aiheeseen voin alkuun todeta, että näin nuorena aikuisena olen joutunut muuttamaan jokseenkin usein viimeisten seitsemän vuoden sisällä. Muuttoja yhteen poikakavereiden kanssa, eroja, pakkoja päästä pois edellisestä asunnosta, paikkakunnan muutosta ja pakon sanelemia tilapäiskoteja. Olen kuitenkin jokseensa nopeasti asuntoihin juurtuvaa tyyppiä, ja kotini ovat aina näyttäneet kodeilta. Joulun koristelu ei ole koskaan jäänyt välistä, vaikka esimerkiksi viime jouluna asutin samaa asuntoa vain reilun kahden kuukauden ajan. Ehkäpä juuri asunnosta toiseen mukana kulkevat koristeet ja vuodesta toiseen jatkuvat perinteet ovat niitä, jotka auttavat tekemään asunnosta kodin. Esimerkiksi juuri tämä kahden kuukauden ajan kotini virkaa toimittanut asunto tuntuu edelleen muistoissani todella kodikkaalta ja jotenkin hyvien muistojen paikalta, voi olla että juuri siksi kun se oli kotini juuri joulun alla.

Viimeisin vuosi onkin ollut minulle yhtä muuttoa muuttojen perään, enkä enää ole edes purkanut kaikkia kamoja tietäessäni, että asunto voisi olla hyvinkin väliaikainen. Nyt eteen tulee nimittäin taas yksi muutto, joka on tällä kertaa ihan erilainen kuin muut. Isäni osti kotitilamme naapurista mökin, joka on tulossa myöhemmin vuokrakäyttöön. Nyt se alkaa kuitenkin palvella minun ja mieheni kotina siihen asti, että saamme oman talon. Uutta muutosta tekee sen, että tämä on nyt periaatteessa jo omistusasumiseen verrattavaa (minä tulen lähitulevaisuudessa olemaan entistä enemmän mukana mökkivuokraustoiminnassa), joten omat muokkaukset ovat entistä enemmän mahdollisia. Lisäksi tähän asti olen asunut kerrostaloissa tai kerrostalomaisissa taloissa (esim. huoneistoksi jaetussa puutalossa), joten muutto syrjäseudulle järven rantaan ja omaan pihaan tuntuu suorastaan luksukselta. Olen luontoihminen ja tunnelmoija, joten muutto metsän äärettömän materiaalipankin äärelle näkyy varmasti joulussamme voimakkaasti. Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun asun jouluna samassa taloudessa joulua vihaavan poikaystäväni kanssa, joten mielenkiintoista tulee :D


Kuvituskuvissa hieman Pinterestin arkistoista kaivettuja luontohenkisiä fiilistelykuvia. Jotenkin lähestyvä muutto erilaisine jouluisine mahdollisuuksineen tuntuu aivan ylitsepursuavan inspiroivalta. Pääsen periaatteessa laittamaan mökkiin samantien jouluiset tekstiilit sun muuta. Mielessäni väkerrän jo kransseja, köynnöksiä ja erilaisia valaistusratkaisuja uuteen kotiimme. Ajatus lähestyvästä joulusta nykyisessä asunnossamme masensi jo hieman, sillä tästä ei jotenkin saa mielessäni jouluista väkisinkään. Jo keltainen seinämaali asettaisi omat rajoitteensa pukea tätä asuntoa jouluun, onneksi en nyt joudu ottamaan haastetta vastaan! Hirsiset seinät ja mökkiä ympäröivä kuusikko sen sijaan, ai että.



Ensimmäisiä tämän vuoden joululehtiä selatessani olen havainnut, että luonnollisuus on nostanut päätään joulun koristuksissa. Ehkä kuitenkin jotenkin karulla ja minimalistisella tavalla: ei kauheasti materiaalia joka hyllylle, vaan enemmänkin simppeleitä ja harkittuja katseen kiintopisteitä. Oikealla tavalla toteutettuna kivaa, mutta mielestäni joulusisustuskuvista on kadonnut osin se joulun tunnelma. Toki itse en ole mikään muotien perässä menijä, vaan koristelen omaa jouluani huomattavasti runsaammalla kädellä ja väreillä kuin trendeissä. Tälle joululle taidan kuitenkin ihastua kuusen-ja tummanvihreän, hopean sekä valkoisen yhdistelmään, joka on samalla luonnollinen ja raikas. Metsänvihreää onkin näkynyt sisustuslehdissä nyt paljon.

Kunhan muutto etenee, niin luonnollisestikin jaan tunnelmapalasia uudesta kodistamme. Kun se lumikin tulisi sieltä sitten samaan syssyyn!

torstai 26. lokakuuta 2017

Mitä päälle pyhiksi? Jouluvaatepohdintaa

Eri perheissä tuntuu vallitsevan hyvin erilaisia perinteitä siitä, millainen pukeutuminen on jouluna paras mahdollinen. Monelle joulu on nimenomaan juhla, johon pukeudutaan mahdollisimman juhlavasti. Toisessa ääripäässä ovat joulun nautintoa ja löhöilyä korostavat. Heille joulun asun tärkein kriteeri on, ettei se saa puristaa. Moni tämän kategorian ihmisistä tuntuukin kuluttavan joulunsa joko pyjamassa tai verkkareissa. Vaikka muut jouluperinteet pysyvät melko muuttumattomina perheestä toiseen, niin vaatetuksen juhlallisuuden aste vaihtelee suuresti. Useimmilla joulupöytään kuuluu kinkku, teeveestä katsotaan joulurauhan julistus ja jonkinmoiset lahjat ovat ohjelmanumero aattoiltana. Toiset vain hoitavat nämä toimet iltapuku päällä ja toinen risaisissa collegehousuissa.

Meillä joulut on kuljettu jossain näiden välimaastossa. Tykkään itse laittautua aatoksi edes jollain asteella, jotta jouluun tulisi siihen mielestäni kuuluva juhlallisuus. Vaatteissa täytyy kuitenkin voida sekä käydä pakkasella haudoilla että syödä perinteiset ähkyt, joten mitään liian hienoa ja kiristävää päälle ei missään nimessä saa päätyä. Siihen meidän joulumme ehkä tiivistyvätkin aika hyvin: juhlavaa, mutta kotoisaa. Useimmiten vedän päälleni jotain jouluisia värejä tai mustaa, ja vaatekappaleet tuntuvat vuodesta toiseen olevan hametta ja paitaa. Vanhoja kuvia selatessani totesin, että olen luottanut tähän univormuun jopa huvittavankin usein. Tässä hieman tyylinäytteitä vuosien varrelta (en ole mikään linssilude, joten kiinnittäkää huomio lähinnä vaatteisiin):

Vuosi 2010, pitkä toppi mekkona ja neule.

2011 oli vielä mekkojen vuosi. Tämä oli jostain ilmaiseksi saatu ja päällä värinsä vuoksi. Ja koska siinä oli reilusti tilaa syömiselle :D
2012 siirryin hameeseen ja paitaan. Paksut sukkahousut on säilyneet vaatetuksessa vuodesta toiseen. 
2013 pukeuduin samaan toppiin kuin pari vuotta aiemmin, tällä kertaa punainen hame kaverina. Omistan edelleen kummatkin näistä vaatekappalesta, pitäisikö uusia varustusta joskus...
2015 koirat asusteena jatkuvat. Päällä kuvasta huonosti erottuva vihreä löysä satiinitoppi ja musta lyhyt hame. Tonttulakki on päässä aina fiiliksen mukaan, joskus on ja joskus ei.
Viime jouluna puin ylleni uuden Painajainen ennen joulua -neuleen, vihreän t-paidan ja jonkun alaosan, jota en valitettavasti muista. Kiharainen tukka näyttää toistuvan joka vuosi.
Meillä muidenkin joulunviettäjien puvustus on aika samantyyppistä, tosin useammin punaista kuin itselläni :) Siinä missä aattona päälle päätyy suhteellisen siistit vaatteet, vietetään usein muut joulun päivät suunnilleen pyjamassa. Tosin jouluaattona usein touhutaankin ihan eri tavalla kuin muina päivinä, joten asiallisempi varustus on enemmän tarpeen.

Tänä vuonna huomasin, että porukka tilailee tosi paljon Kiinasta joulumekkoja. Ihastuin itse niihin heti, sillä ne näyttävät sopivan rennoilta mutta kuitenkin kivoilta, söpöiltä mutta kitchiltä. Eli juuri meikäläiseltä! Selailin läpi Ebayt, Wishit ja Aliexpressit etsien minulle sopivinta mekkoa halvimpaan hintaan, ja lopulta päädyin kolmeen eri vaihtoehtoon. Annoin poikaystävälleni vapaat kädet valita vaihtoehdoista sopivimman. Eilen sain postissa paketin Kiinasta, ja sehän oli juuri sitä mitä pitikin!



Tilasin kokoa xl, vaikka normaalisti käytän m:ää. Kiinakoot kun ovat mitä ovat. Mekko on minulle pikkuisen turhankin löysä, joten ällä olisi varmasti riittänyt. Noh jääpä tilaa syömiselle :) Vedän mekon joka tapauksessa ekana pesuun ylimääräisten kemikaalien välttämiseksi, joten ehkä se aavistuksen kutistuu sielläkin. Maksoin tästä Ebayssa muistaakseni alle 7e, ja saapumisessa kesti hieman reilu kuukausi. Tosin tilasin hyvään aikaan, nyt jouluruuhkien iskiessä vähitellen päälle paketeissa varmasti kestää kauemminkin. Nyt en oikein meinaa malttaa odottaa, että aatto koittaa ja saan vihdoin pukeutua tähän mekkoon! Saattaa tosin olla, että tilaisuuden tullen korkkaan tämän käyttöön jo ennenkin sitä...

tiistai 24. lokakuuta 2017

Ostin jouluisen Kinder-munan

Eräs minulle uusi asia tältä joulukaudelta ovat olleet Kinder-munat, jotka on suunnattu nimenomaan joulumarkkinoille. Näitä on kuulema ollut ennenkin, mutta en vaan jotenkin ole hoksannut näiden olemassaoloa ennen kuin nyt. Luulinkin, että joulumunissa yllätys on ihan se sama kuin aina, kuori vain muuttuu. Sitten luin jostain, että ne sisältävätkin jouluisia kuusenkoristeyllätyksiä - pakkohankinta siis!


Munia oli saatavilla punertavissa ja sinertävissä kuorissa, mitä ihmettelin kaupassa ja ihmettelen edelleen. Onko nämä värikoodattu ihan oikeasti erikseen tytöille ja pojille? Miten tytön ja pojan joulukoristeet voivat erota toisistaan? Vastustan tätä tolkutonta sukupuolijaottelua pienten lasten kohdalla, näissä tämä meni vain jo ihan älyttömyyden puolelle. Kuvasta ei erotu, mutta munankuoren yläosassa on myös ripustuslenkin paikka. Sinänsä tosi kiva idea olisi vetää näitä myös kuuseen tämmöisenään, sieltä saisi sitten kuoria lisälahjoja vielä joulun jälkeenkin :)

Odotin innolla yllätystä, ja tämmöinen sieltä kuoriutui:


Söpö pieni pingviini tonttulakissa! Mukaan tuli ripustusnaru sekä joku klipsijuttu, johon hahmon saisi "istumaan". Ripustin tämän jo huonekuuseeni. Myös muut mukana tulleessa lapussa olleet hahmot olivat aivan yhtä sööttejä. Taidan siis ostaa näitä munia vielä jokusen ennen joulua, jotta saan hahmoista jonkinlaisen ryhmän aikaiseksi. Ostaisin näitä tosi mielelläni myös lapsille jos minulla niitä olisi, sillä lapset varmasti tykkäisivät tämmöisistä - ainakin olisin itse tykännyt!

tiistai 17. lokakuuta 2017

Maistelussa pipari-Dominot

Seuraava tilaisuus maistella jouluherkkujen uutuuksia tulikin nopeasti, kun kummini toi paketillisen piparinmakuisia Domino-keksejä kylätuliaisiksi. Olen näidenkin ostoa miettinyt, mutta jotenkin olen tosi huono hankkimaan kotiin keksejä. Tykkään kyllä vetää keksejä vaikkapa teen kanssa, mutta sitten niiden pitää olla jotain oikeasti hyviä keksejä, eikä mitään kammottavia marieita tai muita mauttomia.


Tiedättekö ne keksit, jotka muhii kaapissa kuukausitolkulla ja joihin kosketaan vasta, kun mitään muuta makeaa ei ole ja hirveä herkunhimo iskee? Tai jotka joku on tuonut työpaikan kahvihuoneeseen, eivätkä ne vain mene kaupan edes maanantaisin sille kaikista epätoivoisimmalle töiden välttelijälle? No nämä eivät ole niitä keksejä :D Pistin näitä kahvipöytään tarjolle ja kappas, käsi melkein itsestään kahmi yhden toisensa jälkeen parempiin suihin. Onpa hyviä keksejä! En hirveästi välitä Dominoista kuin minttuversiona, jota syön sitäkin melko harvoin. Näissä on mausteiden määrä juuri kohdallaan, ja mausteinen keksi sopii erittäin hyvin yhteen perinteisen pehmeän täytteen kanssa. Nämä käyvät varmasti glögin kaveriksi todella hyvin. Uskon, että jos kyläpaikassa olisi tarjolla kahvin kaveriksi näitä ja pipareita, niin söisin ennemmin näitä. Taputuksia ja hatunnosto Fazerille erittäin onnistuneesta uutuustuotteesta! (ja pliis, pidättehän näitä jatkossakin sesonkivalikoimissanne)

maanantai 16. lokakuuta 2017

Kylpypommit pukinkonttiin

Arkistoihini oli jäänyt viime joululta vielä julkaisemattomia kuvia joululahjapajani osalta! Innostuin väsäilemään melkoisesti hittituotteeksi nousseita kylpypommeja sekä lahjaksi että itselleni. Kylpyammeen puutteesta johtuen pääsin testailemaan omiani kokonaiseen kylpyyn asti vasta taannoisella Saksan reissulla, sillä olin toivonut hotellilta ammeellista huonetta. Olen aikaisemmin testaillut näitä myös jalka-ja käsikylpyinä, ja niihin tarkoituksiin nämä ovat yhtä mainioita.


Netistä löytyy paljon erilaisia kylpypommiohjeita, joista sovelsin itselleni sopivat versiot. Tein kahta erilaista, piparminttua ja laventelia. Piparminttuun tyhjensin minttuteepusseja ja öljynä käytin kookosta, lisäksi siihen tuli vielä merisuolaa ja soodaa. Valinnaisena osana kippasin seokseen vielä vihreää väriainetta, jonka tarpeellisuutta voi kukin itse arvioida.


Seos rupeaa kuplimaan melko rivakasti, josta ei kannata säikkyä - sooda se siellä vain reagoi nesteen kanssa. Sama tapahtuu laajemmassa mittakaavassa, kun kylpypommi tulee käyttöön veteen.

Laventeliseen versioon laitoin öljyksi oliivia, hajuaineina toimivat murskatut laventelin kukinnot (itse kuivattamiani) sekä laventeliöljy. Loppupeleissä tykkäsin itse enemmän piparmintuista, sillä niissä kookosöljy kosteutti ihanasti ihoa jättämättä kumminkaan kylpyammetta tai ihoa samalla tavalla öljyiseksi kuin oliiviöljyyn tehdyt. Jatkossa teen siis pelkällä kookoksella.


Painelin osan seoksesta keksimuotteihin, jotka sain siskoltani joskus lahjaksi. Näistä tuli siis käsi-ja jalkakylpyjä, joita meni myös työkavereille jouluviemisiksi.


Kuten kuvista näkyy, laventeliset siniset eivät oikein asettuneet muotteihin yhtä nätisti kuin vihreät. Tein isommat kylpypommit silikonisiin muffinssivuokiin, ja olisi ollut järkevää täyttää koloset massalla kokonaan. Nyt ne jäivät aavistuksen pieniksi. Kylpypommit kannattaa kuivattaa kunnolla huoneenlämmössä, ja sitten sulkea ilmatiiviisti eri tuoksuiset omiin purkkeihinsa. Uskoisin näiden olevan aika tykätty lahja, sillä kaupoissa kylpypommit maksavat maltaita. Ja onhan näiden kanssa lilluttelu sellaista arjen luksusta, jota moni ei harrastaisi kuin näiden saamisen jälkeen :)

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Sininen glögi ja glögimietteitä

Kun kuulin uudesta sinisestä Suomen teemavuoden glögistä, oli aivan selvää, että sitä tulisi päästä maistamaan. Marjat ja etenkin siniset sellaiset ovat makuuni, ja testailen muutenkin joka vuosi mahdollisimman paljon uusia glögejä. Onneksi kaupasta löytyi näitä tölkkejä jo nyt hyvissä ajoin, ettei tarvinnut jäädä jännäilemään pitkäksi aikaa.

Siniset marjat-glögin kaverina halvoista normaaliglögeistä lempparini.
Mitähän tuosta nyt sanoisi. Periaatteessa en odottanutkaan, että parin euron glögipurkki herättäisi mitään suuria tuntemuksia. Maussa oli mausteita, mutta makuuni niitä olisi saanut olla lisää. Lisäksi marjaisuus ei jotenkin päässyt esille niin hyvin kuin sen olisi mielestäni pitänyt. Tämä on näitä mehuglögejä, joita voi juottaa vieraille, kun haluaa olla muka panostanut, mutta ei raaski ostaa mitään hienoja glögejä.

Yleisesti ottaen olen tänä syksynä ehtinyt juomaan glögejä jo jonkun verran, eikä Marli edelleenkään ole mikään lemppareihini kuuluva. Olin siskoni luona Tampereella kyläilemässä flunssa päällä, ja lähikaupan ainoa vaalea glögi oli juurikin Marlin. Etenkin flunssanenän kanssa olisi ollut ihan sama juoda mehua. Makuni glögin suhteen on selkeästi mausteistunut vuosi vuodelta, ja nyt tykkäisin varmaan juoda ihan niitä kaikista mausteisimpia versioita. Odotan innolla, että terästetyt glögit saapuvat tämän vuoden osalta Alkoon. Tähän asti olen syksyn mittaan nautiskellut vaalean glögini usein terästettynä valkoviinillä, mikä on kyllä tosi hyvä yhdistelmä. Pitäisi hakea punaisellekin juomalle kaveriksi oma viininsä, joku kunnon marjaisa ja mausteinen :)

Tälle vuodelle mielessäni siintäviä testattavia joulutuotteita löytyy vielä paljon, etenkin karkkiosastolta. Myös valmis vaaleiden pipareiden taikina kiinnostaa, sillä en muista koskaan syöneeni vaaleita pipareita! En ole mikään villi pipari-ihminen, joten vaalea versio niistäkin voisi sopia suuhuni paremmin :)

maanantai 9. lokakuuta 2017

Bremenin joulukauppa

Palasin viikonloppuna pieneltä reissulta Saksan Bremenistä, jossa yhtenä must see -etapeista oli luonnollisesti Schnoorissa eli vanhassa kaupungissa sijaitseva joulukauppa. Itseasiassa koko vanhankaupungin alue oli jollain asteella mielestäni kuin yhtä joulun teemapuistoa, vaikka syksyä elettiinkin reissuni aikana. Kuvittelin koko ajan mielessäni, miten ihanalta siellä näyttäisi lumen tultua, kun vanhojen rakennusten ikkunoissa olisi kynttilöitä jne...


Sitten itse kauppaan. Olen käynyt aikaisemminkin eri maiden joulukaupoissa, mutta mielestäni tämä oli ylivoimaisesti paras niin tunnelmaltaan, palvelultaan kuin hinnoiltaankin. Ällistelin toisen jouluihmisen eli reissukumppanina toimineen siskoni kanssa suunnilleen suu auki kaupan sisältöä. Esillepanoon oli panostettu tosissaan, kaikki oli esillä tosi nätisti joko ihan hyllyillä tai sitten asetelmissa. Tavara oli lajiteltu aika pitkälti värien perusteella, mikä oli hyvä ratkaisu ihan ähkyn välttämisenkin mielessä. Kauppa ulottui kahteen kerrokseen, ja ylemmässä kerroksessa oli aivan ihana leveistä lankuista tehty lattia. Valikoima oli todella laidasta laitaan, mutta painottui selkeästi yksittäin myytäviin joulukuusen koristeisiin. Olisin itse kaivannut ehkä hieman enemmän jotain hahmoja, tekstiileitä ja ehkä jotain hieman erikoista, kuten viinilasien merkitsijöitä sun muuta. En silti voi kuin nostaa hattua sille määrälle, minkä kaupan omistaja oli onnistunut hankkimaan toinen toistaan kivempia koristeita myyntiin. Kaikkea teki mieli hiplata ja kärrätä kassalle, mutta lopulta tyydyin pikkuiseen lintuun.








Saksassa on meneillään Oktoberfest-sesonki, joten joulua ei hirveästi näkynyt vielä missään. Lähinnä yhtä paljon kuin Suomessa, eli satunnaisia joulutuotteita myynnissä siellä täällä. Joulukaupan lisäksi toiseksi joulufanien mekaksi paljastuivat eurokaupat, eli ne liikkeet, joissa jokaisen tuotteen hinta on euron. Meinasin pillastua askartelutarvikkeiden ja muiden kanssa, mutta järkeilin rajallista matkalaukun kapasiteettia ja jo ostamaani paljon tilaa vievää joululahjaa. Ostin kuitenkin itselleni hopeisen peuran, johon ihastuin heti. Lisäksi ostimme äitille joululahjaksi jouluteemaisen kumiankan, sillä tämä keräilee kylppäriinsä erilaisia kumiankkoja. On helppoa hankkia lahjoja näin spesiaalin keräilykohteen omaavalle!


Loppukevennyksenä: ostaisitko kurkkukoristeen kuuseesi? Ihan ei nyt auennut näiden tarkoitus :D