Keltainen joulukuu, eiku...

Omalta osaltani juuri loppunut toukokuu oli monestakin syystä harvinaisen jouluinen. Meillä on edelleen esimerkiksi syöty halvalla joulun jälkeen ostettuja joulukarkkeja sekä juotu hamstrattua glögiä. Myöskään heti vapun jälkeen saapuneet lumisateet eivät olisi voineet tuoda mitään muuta fiilistä kuin joulumielen.

Meidän taloutemme alkuvuosi on muuttanut monta asiaa tulevista jouluvalmisteluistamme sekä joulunvietostamme. Muutimme vihdoin ja viimein omaan taloomme maaliskuun alussa kauniille paikalle järvenrannalle, jossa omassa metsikössä kasvaa pieniä joulukuusenalkuja. Entiset omistajat olivat jättäneet taloon paljon erilaista tavaraa, ja varastossa oli laatikollinen joulukamaakin. En ole vielä käynyt tarkkaan läpi mitä kaikkea siellä oli, ehkä sitten lähempänä joulua.

Myös porukkamme on nyt aivan eri kuin vielä viime jouluna, sillä rakas koiramme jouduttiin lopettamaan tammikuussa. Pojan saappaita täyttää nykyään sekarotuinen Niilo-koira, jonka lisäksi katraaseemme on liittynyt pieni parvi kanoja sekä pupu. Puitteet idylliseen maalaisjouluun ovat nyt siis vähintäänkin kunnossa! Alustavien tiedusteluiden perusteella meidän joulunviettoporukkamme suostuu viettämään ensi joulun meidän talollamme, eli nyt kiertävään joulunviettopaikkojemme listaan liittyy myös meidän osoitteemme.

Saapunut kesä ja kevät ovat tuoneet mukanaan punkit, ja tilatessani punkkihuivia koiralle sattui silmiini verkkokaupassa myös jotain muuta:

Nyt meillä on koiralle oma jouluneule! Onhan tuo nyt ihan täysi turhake eikä koirakaan ollut kauhean vakuuttunut siitä kun kokeilimme sitä päälle, mutta hei: vitsi että tästä tullaan repimään huvia.

Poistomyynneistä on tullut hankittua myös muutamia joululahjoja, ja myös diy-joululahjoja on tullut keksittyä. Fiksuruuan sivuilta löytyi myös kuvan joulukortti koiralliselle perheelle. Kortissa on pieni muovinen "tasku", jossa on pieniä koirannameja. Tätä ideaa voisi ihan hyvin hyödyntää myös diy-korteissa erilaisilla versioilla koiranherkuista. Miksei voisi tehdä itse koirankeksejä piparimuotteja hyödyntäen, jolloin keksi toimisi itsessään jo hyvänjouluntoivotuksena!

Kannoin myös jo korteni kekoon tämänvuotisen spesiaalin kuusenkoristeeni suhteen ostamalla lasisen pukin. Olin viime kuussa siskoni kanssa kiertämässä Välimeren maita, ja olin ajatellut etukäteen katsella sillä silmällä potentiaalisia joulukoristeita. Niitä oli tietysti tosi vähän tarjolla missään, mutta viimeisen kohteemme Milanon keskustan turistikauppa palkitsi minut vihdoin. Hyllyllä oli muutamanlaisia lasisia koristeita alle viiden euron kappalehintaan, ja tämä yksilö oli samalla ainoa lajissaan että ainoa, jota edes olisin halunnut ostaa.

Reissuilta on kiva ostaa nämä erikoiskoristeet, kun kuusta katsellessa voi miettiä menneitä reissuja. Eipähän kellään muulla ainakaan ole juuri samanlaista joulukuusta kuin meillä.

Kävimme toukokuun aikana kummipoikani kanssa tämän synttärilahjareissulla Leppävirran Muumi Jääluolassa, joka oli ehkä yksi maailman jouluisimmista paikoista. Itse yhdistän muumit tosi vahvasti joko kesään tai jouluun tarinoista riippuen, sillä jotenkin muumien seikkailuissa kummankin ajankohdan taianomaisuus on onnistuttu vangitsemaan upeasti.

Jääluolaseikkailusta lisää reissublogissani. Näin kesän kynnyksellä pystyn ehkä unohtamaan joulumietteet taas hetkeksi, tai ehkä sitten kunhan herkkukaapin viimeinen rasia vihreitä kuulia on syöty...Palataan siis asiaan myöhemmin tänä vuonna!

Siirtymä marraskuulle ja joulun opettamisesta lapselle

Varmasti monelle muullekin marraskuun alku on jonkinlainen raja joulujuttujen suhteen. Tuntuu, että Halloweenin mentyä ohi on luonnollinen aika siirtyä odottamaan vuoden seuraavaa isoa juhlaa, joulua. Suomalaisittain monelle pyhäinpäivä ensi viikonloppuna toiminee vastaavanlaisena siirtymänä, mutta itselleni kuun vaihde on luonnollisen tuntuinen hetki aloittaa joulukausi hieman virallisemmin. Kuinka ollakaan, bongasin eilen myös telkkarista ensimmäiset jouluiset mainokset! Yllättävää ei liene, että ne olivat lelukuvastojen ja lelukauppojen mainoksia...Jostain syystä joulun näkyminen teeveessä on itselleni juhlava hetki, tuntuu että se tekee joulun lähestymisestä todellista myös muualla kuin omassa päässäni. Odotellessa ehdotonta lemppariani, eli tietysti sitä Pirkan majakkamainosta! Kummasti meinaavat allergiat iskeä joka kerta, kun sen soinnut pimpottavat teeveessä..:)

Toki joulu on näkynyt kaupoissa jo pitkän aikaa, mutta ilmeisesti valikoimat alkavat "jouluuntua" vasta nyt. Ainakin Lidlin uudessa mainoslehtisessä oli ensimmäinen erä jouluisia tavaroita, ja tieto joulusesonkikarkkien saapumisesta. Muissa kaupoissa kaikkea on aina saatavilla, mutta niinkin sesonkikeskittynyt ketju kuin Lidl malttaa yleensä kausituotteiden esillepanossa hieman kauemmin kuin muut. Valikoimassa ei tällä kertaa tuntunut olevan mitään itseäni erityisesti kiinnostavaa.

Sää on täällä Savossa sinnitellyt edelleen aivan ihanan jouluisena, toistaiseksi. Jokainen käynti ulkona on kuin vierailu johonkin talven ihmemaahan: huuruiset puut, auringonpaiste, kristallina kimaltava lumi. Sääennuste lupailee tosin lämpenevää tännekin, joten ehkäpä tämä toimi nyt vain pienenä maistiaisena joulusta. Hyvä niin, ainakin itselle muuton ja kaiken puolesta lämpöisempi sää palvelisi nyt enemmän.

Sitten hieman joululahjaostoksia. Miehen sukuun syntyi pieni tyttö alkusyksystä, ja tuntui sopivalta hankkia hänelle lahjaksi baby's first Christmas -kuusenkoriste. Tämä versio löytyi Halpa-Hallista, ja maksoi kohtuulliset 7e (paljon vähemmän kuin monessa muussa kaupassa). Olen edelleen vähän kaksijakoinen tämmöisten koristeiden suhteen, mutta arvelin ainakin lapsen vanhempien ilahtuvan tästä.

Onhan pallo kiva muisto ihan siitä ensimmäisestä joulusta. Toisaalta mietin tuota väriteemoittelua: miksi palloja on tasan vaaleanpunaista ja vaaleansinistä? Eihän pallossa lue esimerkiksi boy's tai girl's first Christmas, jonka takia värijaottelu tuntuisi hieman luonnollisemmalta. Lisäksi kumpikin näistä väreistä menee siihen kategoriaan, joka ei välttämättä ole kaikkien mielestä se jouluisin. Uskoisin, että esimerkiksi ihan vain valkeille, hopeisille tai kultaisille palloille olisi kova kysyntä - etenkin, jos haluaa hankkia pallon lähellä joulua syntyvälle lapselle tietämättä sen sukupuolta. Tai ihan vain sisustuksellisista syistä, onhan moni muu väri helpommin yhdistettävissä muihin kuin nämä pastellisävyt. Kuusenkoristeiden tehtailijat, ideaani saa käyttää vapaasti! Itse varmasti ostaisin jonkun neutraalimman värin omalle lapselleni, en oikein tiedä haluanko tämän väristä palloa tulevalle jälkikasvulleni.

Yleisesti ottaen pidän ihanana sitä, että lapsista esimerkiksi otetaan kuvia ja hankitaan juhlaan sopivaa rekvisiittaa eri juhlapyhinä jo pienestä pitäen ja talletetaan nämä tulevaisuudelle. Itse tykkään seurata omaa sekä muiden kasvua ja kehitystä juuri joulukuvien perusteella ja katsoa, millaisia vaatteita minulle siihen aikaan puettiin, millaisia koristeita meillä oli ja niin edelleen. Lapsi kytketään sekä perheen, suvun että kansakunnan perinteisiin usein juuri juhlapyhien kautta, ja pienenä opitut perinteet ja muistot seuraavat monesti mukana myös aikuisiälle. Muistoilla taas ihminen rakentaa kertomusta itsestään ja siitä, mitä asioita tämä kokee tärkeänä. Tuskin joulu olisi meille jouluihmisille niin tärkeä pyhä, ellei siihen liittyisi ihania muistoja menneisyydestä. Ainakin omalla kohdallani lapsuuden joulut olivat puhdasta taikaa, jota yritän edelleen vaalia. 

Sukulaispoikien kanssa joulupyhien sinisenä hetkenä mäenlaskussa joskus vuosia sitten.

Itselleni on tosi tärkeää, että sitten aikanaan pienen lapsen äitinä saan jakaa omia perinteitäni myös lapselleni. Tuntuu jotenkin lohdulliselta ajatukselta, että vielä minunkin jälkeen tällä pallolla asteleva ihminen tekee ihan niitä samoja asioita mitä itse aikanaan tein, ja mitä minua edeltävät tekivät. Toisaalta ihan jo pelkkä joulun taian välittäminen lapselle on minusta tosi mahtavaa. Sukulaispoikani, jotka ovat kuuluneet joulunviettooni syntymästään asti, olivat tosi otollinen maaperä kaikenlaiselle jouluiselle puuhalle. Olin kymmenen, kun pojista vanhin syntyi, eli juuri siirtymässä pois "lasten joulusta". Poikien avulla olen saanut ja sain pitkittää tuota lapsuuden joulua, esimerkiksi etsimällä tonttuja ja kilkattamalla tiukuja jossain suljettujen ovien takana. Myös tonttujen jälkiä on tullut löydettyä useampaan otteeseen. "Tontun kilinää!" oli yleinen jännittynyt hihkaisu, kun jossain soitettiin kulkusta (joko minä tai siskoni soitti), ja sen lähdettä mentiin etsimään. 

On tosi kiva asia, että esimerkiksi tontunovet ovat uusimpina trendeinä mukana tuomassa uusia, taianomaisia jouluperinteitä lapsille ja perheille. Aion ehdottomasti hyödyntää tonttujen meillä asumista saadakseni omat lapset käyttäytymään kiltisti löytämään jännitystä joulunaikaan. Meillähän lapsena tontut asuivat mummolassa pihatien sivussa ison kivenjärkäleen alla: kuvittelin sen alle aina pitkän luolaston, jossa tontuilla oli kyläyhteisö ja omia pesäkoloja. Tällaisia sadunomaisia kuvitelmia toivoisin jokaiseen lapsuuteen.

Ostin jouluisen Kinder-munan

Eräs minulle uusi asia tältä joulukaudelta ovat olleet Kinder-munat, jotka on suunnattu nimenomaan joulumarkkinoille. Näitä on kuulema ollut ennenkin, mutta en vaan jotenkin ole hoksannut näiden olemassaoloa ennen kuin nyt. Luulinkin, että joulumunissa yllätys on ihan se sama kuin aina, kuori vain muuttuu. Sitten luin jostain, että ne sisältävätkin jouluisia kuusenkoristeyllätyksiä - pakkohankinta siis!

Munia oli saatavilla punertavissa ja sinertävissä kuorissa, mitä ihmettelin kaupassa ja ihmettelen edelleen. Onko nämä värikoodattu ihan oikeasti erikseen tytöille ja pojille? Miten tytön ja pojan joulukoristeet voivat erota toisistaan? Vastustan tätä tolkutonta sukupuolijaottelua pienten lasten kohdalla, näissä tämä meni vain jo ihan älyttömyyden puolelle. Kuvasta ei erotu, mutta munankuoren yläosassa on myös ripustuslenkin paikka. Sinänsä tosi kiva idea olisi vetää näitä myös kuuseen tämmöisenään, sieltä saisi sitten kuoria lisälahjoja vielä joulun jälkeenkin :)

Odotin innolla yllätystä, ja tämmöinen sieltä kuoriutui:

Söpö pieni pingviini tonttulakissa! Mukaan tuli ripustusnaru sekä joku klipsijuttu, johon hahmon saisi "istumaan". Ripustin tämän jo huonekuuseeni. Myös muut mukana tulleessa lapussa olleet hahmot olivat aivan yhtä sööttejä. Taidan siis ostaa näitä munia vielä jokusen ennen joulua, jotta saan hahmoista jonkinlaisen ryhmän aikaiseksi. Ostaisin näitä tosi mielelläni myös lapsille jos minulla niitä olisi, sillä lapset varmasti tykkäisivät tämmöisistä - ainakin olisin itse tykännyt!

Karkkikuusi isälle

Meillä isän-ja äitienpäivät eivät ole mitään hurjia juhlapäiviä, koska isät ja äidit ovat arvostettavia ihmisiä vain siinä missä muut. Vanhemmuus ei tee ihmisestä mitenkään pyhää, ja on olemassa sekä hyviä että huonoja vanhempia. Hyviä tulee muistaa useammin kuin tekopyhänä juhlapäivänä kerran vuodessa. Inhoan etenkin kyseisten juhlapäivien epätasa-arvoisuutta: äitienpäivä saa huomattavasti suuremman huomion, kuten koko äitiyskonsepti yleisesti. Puhutaan siinä sitten sukupuolten tasa-arvosta, kun toinen nostetaan keväällä vähän väliä jalustalle - naistenpäivä, ystävänpäivä ja äitienpäivä kaikki samaan syssyyn. Mutta se siitä paatoksesta.

Meillä äiti ja isä saavat omina päivinään useimmiten tyyliin karkkia tai kukkia. Äitille olisi helppo hankkia lahjuksia, mutta isä on siinä suhteessa todella hankala tapaus. Katselin kuitenkin aikani Facebookin Sydämeeni joulun teen -ryhmän tuotoksia, ja inspiroiduin karkkikuusista. Isäni tykkää erityisesti liköörikonvehdeista ja joulu on tulossa, joten eikun kuusi tulille.

Laaduntarkkailija.

Ostin sekä Pandan että Fazerin konvehteja, tehkööt sitten syödessään laatuvertailua. Tähän kuuseen upposi kaksi pussia, ja muutama enemmän olisi saanut olla. Jouduin meinaan loppuvaiheessa jo hieman säästelemään karkkeja, ja sinne tänne jäi tästä syystä koloja. Se ei sinänsä haittaa, koska pahvipohja on punainen.

Aloitin tosiaan kiepauttamalla vanhasta joululahjakassista kuusen muodon, jonka liimasin kiinni kuumaliimalla. Sitten eikun liimaamaan karkkeja alhaalta alkaen, tosi helppo homma. Lopuksi kiinnitin pienen kotoa löytyneen tähden latvaan ja eräästä turkulaisesta baarista drinkkien mukana tulevaa ketjua koristeeksi, tadaa valmis kuusi. Parasta näissä on, että ne voi soveltaa karkkien puolesta jokaiseen makuun sopiviksi. Suklaaseen välinpitämättömästi suhtautuvalle vaikka Hopeatoffeeta jne. Lisäksi teko on oikeasti helppoa ja kuusi on näyttävä. Tokkopa isä lähtee tätä edes syömään ellei sitä oikeasti pakota...

Ympärivuotinen joulu ja pinkkiä inspiraatiota

Asunnossani ei tarvitse kauaa pyöriä ilman jonkinlaisten jouluisiksi luokiteltavien pienten yksityiskohtien huomaamista (tosin vain vähän yli 20 neliön tilaihmeessä ei kauaa voikaan pyöriä kunnes kaikki on nähty). :) Tragikoomisinta lienee, että jääkaapissani pyöri glögipurkin jämät about elokuulle asti - piti näes säästellä! Kun eihän tuota kesällä ja syksyllä saa heti kun fiilis iskee...

Sitten niitä muita pikkujuttuja. Kynttilöitä poltan olipa vuodenaika mikä tahansa. Erilaisia tuikkulyhtyjä sun muita löytyy ihan tajuton määrä asunnon kokoon nähden, enkä tässä vuoden asuttuani ole kaikissa edes kynttilää vielä polttanut. Osa ei edes mahdu esille, vaan teen aina välillä vaihdoksia. Lisäksi hamstraan kynttilöitä, minulla on sohvapöydän virkaa toimittavassa arkussa yksi oma kolosensa polttoa odottaville. Perusteeni ostoille on yleensä "no kun sai halvalla..".

Huonekuusi toimittaa joulukuusen tehtävää pitkin vuotta. Tämä on kasvanut leveytä hurjasti minulle muuttamisensa jälkeen. Onneksi muutan hieman isompaan asuntoon pian, jospa tällekin löytyisi tilavampi sijoituspaikka :) Tilanpuutteen takia en hanki itselleni joulukuusta, joten koristelen tätä sitten. Pitäisi löytää jokin kuumenematon pieni ja siro valosarja tähän, tai sitten ostaa olkikoristeita. Hennot oksat eivät kestä mitään kovin painavaa ja suht pieni kasvi on itsessään niin nätti, ettei sitä henno peittää liikaa. Kuvassa kokoelmani sinisävyisiä Kivi- ja Kastehelmi-tuikkuja.

Ikkunalla roikkuu tähtivalosarja tunnelmavalaistuksena. Olen antanut sen palaa nyt useampana syysiltana. Tämän kanssa paljon riippuu ripustustyylistä: näin se ei näytä jouluiselta, mutta enemmän ikkunan eteen viriteltynä jouluvibat nousisivat heti.

Parin vuoden takaisen peurakauteni tuloksia. Peurat ovat edelleen minulle jouluinen eläin, toki kotimaisen poron ohella. Kynttilää en ole raaskinut polttaa, sairasta mutta totta. Joku iloinen ilta isken siihen tulet vihdoin ja viimein..

Avonaisessa hyllyssä, jossa säilytän kosmetiikkaa, on second hand Muumi-peltilaatikko kaikelle pienelle irtorojulle. Ei ole liian jouluinen, eihän? :D Kaikki mahdolliset peltipurkit ovat kovassa käytössä sekä kosmetiikan että ruuan parissa, ja Muumit nyt vain ovat ikisuosikkejani.

Sain vuosia sitten kavereiltani lahjaksi Painajainen ennen joulua -3D-julisteen, joka päätyi kehyksiin. Eräs suurimpia lempielokuviani, joka yhdistää sopivasti kaksi lempipyhääni.

Kävin eilen ostoksilla uuteen asuntooni liittyen. Olen sisustanut kauan sinisellä nuoruuden överipunaisen vaiheen jälkeen, mutta nyt jotenkin punaisuus alkoi hiipiä itsestään tuonne tulevien seinien sisälle. Sohvani menee vaihtoon, ja poikakaverin nurkissa ylimääräisenä pyörivä on punainen. Koska en halua sekoittaa sinistä ja punaista, päätin yhdistää punaisen ja vaaleanpunaisen/pinkin. Punaista omistan jo säkkituolin, verhojen ym. muodossa, mutta tuo vaaleanpunainen puoli on nyt hankinnassa. Värinvaihdos näkyy varmasti joulun laittamisessa ja asunnon koristuksessa. Pinkki ja punainen höystettynä jouluna valkoisella ja hopealla, aika toimiva combo.

Kuulun kyllä niin siihen ihmistyyppiin, joka tarvitsisi valtavat varastot kaikkea sisustuskamaa eri väreissä, että saisin vaihtaa värejä aina tarpeen tullen :) Olisi ihanaa kun voisi vaan heittää verhot, sohvatyynyt ja matot vaihtoon ja muuttaa koko asunnon olemus pienellä vaivalla.

Vielä loppuun hieman inspiskuvia, joita googlasin liittyen pinkkiin joulun teemavärinä:

Juhlan jälkeen

Joulu siis juhlittu, ja jopas oli rentouttavaa aikaa. Matkasin siis Savon sydänmaille vanhempieni luo, ja maisemat olivat kuin sadusta. Muutaman vähälumisen joulun jälkeen oikeasti talviset maisemat tulivat kyllä tarpeeseen. Aattona meillä oli juhlimassa 12 ihmistä ja 1 koira, joten hulinaa riitti kerrakseen. Mutta mitäpä sen enempää lässyttämään, kuviin siis.

Nämä ostin VIIME KESÄNÄ odottamaan joulua, kun sain halvalla. Puolukka oli valitettavasti jo hieman happamoitunut kaapissa, mutta omena oli oikein hyvää. Pullojen takia nämä tosin ostinkin, näyttivät tosi kivoilta punaisten kynttilöiden jalkoina ruokapöydässä :)

Äitin jalallinen joulutähti. Osti samanlaisen myös vuokramökille sekä mummolaan.

Mökillä joulua laittamassa vuokralaisille, järven rannassa kodalla olisi passannut vaikka makkarat paistaa.

Koirani Jack tietää, ettei allergiavapaalle mökille saa mennä sisälle karvoja tiputtamaan.

Äidin joulukoristelutaidonnäyte.

Mökkitie.

Äkkiä sisälle, tuli kylmä!

Kuusi oli koristusväritykseltään tänä vuonna punaista ja kultaa.

Koiralla ei lakki pysynyt kauaa päässä.

Lahjavuori oli melkoinen, kuin lapsena.

Miltä kilo lahjakonvehteja näyttää. Tein kummilta saatuun karkkiämpäriin mixin erilaisista saamistani konvehdeista. Niitä olenkin napsinut siitä lähtien.

Joulun rippeet ovat vielä jäljellä. Kotona koristeet saavat olla uuteenvuoteen, ja taidan vielä tuoda töistä mahdollista jämäkukkaa kotiin. Vaikka odotan joulua suunnilleen puoli vuotta vuodesta, nyt alkaa olla aika taas hyvästellä tuo juhla.

Joulun näyteikkunoista

Kuten varmaan te muutkin, myös minä rakastan jouluisten näyteikkunoiden tutkailua. Tänä vuonna olen ihmetellyt, miten hienoiksi eri alojen putiikit ovat osanneet koristautua. Jopa ihan pienissä kampaamoissa, silmälasimyymälöissä jne. on tosi hyvällä maulla koostettuja jouluikkunoita, jotka oikeasti kutsuvat sisään. Pienellä vaivalla iso muutos kaupunkikuvaan, ihmisten saaminen hyvälle tuulelle ja takuulla joku ylimääräinen asiakas itselle, mikäs sen parempi! Tykkään muutenkin tiirailla eri teemojen mukaan laitettuja näyteikkunoita, onhan näitä juhlapyhiä ympäri vuoden sen verran paljon että aihetta riittää lähes jatkuvasti. Myös ihan vuodenaikaikkunat ovat kivoja, syksyllä oranssit lehdet etenkin kuuluvat ikisuosikkeihini.

Vuosittain isojen kauppojen näyteikkunoiden paljastus voi olla jopa itsessään tapahtuman arvoinen asia. Olin loppuviikosta Kuopiossa, ja Sokoksen näyteikkuna on kyllä aina tiiraamisen arvoinen. Heillä on muuttuva kokoelma liikkuvia hahmoja jouluisissa puuhissa, aina ihanan tunnelmallista ja vanhanaikaista minun makuuni sopivasti. Tänä vuonna teema oli vaalea ja eläimiä täynnä. Yllätyn aina siitä, että somistaja keksii jotain uutta joka vuosi, eikä mauttomuuden puolelle ole menty kertaakaan (ihan parina viime vuonna en tosin ole näyteikkunoita ollut katsomassa, mutta Savossa asuvana muistan näitä vuosittain ihailleeni).

Ihania eläinlapsia :D

Koko joukkio joulupuurolla.

Tontut liikkuivat, viulistikin soitti menemään.

Tässä verrokkina vuoden takaista Dublinia, siellähän tyyli on paljon runsaampi ja värikkäämpi. Tykkäsin silti, ainakin on yksityiskohtia mitä katsella.

Viikonloppuna kävin sukuloimassa myös Pohjanmaalla, ja poikkesimme toki Keskisellä. Sinnehän on nyt avattu maailman suurimmaksi kehuttu joulumaa. Harmillisesti unohdin kamerani autoon, mutta jokainen voi vain kuvitella ruuhkaisen sunnuntain, hitosti joulukamaa ja huvipuistolaitteita lapsineen. Jopa minua joulufriikkinä alkoi tosi nopeasti ahdistaa, ja pitikin poistua nopeasti normaalipuolelle. Ihan liikaa tavaraa, eikä mitenkään kovin kivasti esillä.

Koristeet taas esillä

Päädyin odottamaan aina 1. päivään asti joulukoristeluiden kanssa. Jotenkin tällä kertaa oli tosi vaikea saada mitään ideoita koristeluihin, kun kämppä on jo niin täynnä kaikkea koristelua ja olen juuri saanut mielestäni kaiken niinkuin pitääkin - sitten vielä änkeämään ylimääräistä roinaa joka puolelle...Noh lopulta päädyin sijoittamaan koristeet muutamiin paikkoihin keskitetysti:

Puuhellaa käytämme tosi harvoin, joten sen päälle on turvallista kerätä punainen hahmokavalkadi. Punaiset sydänvalot ovat ihanat, mutta jatkuvasti katseltuina alkavat käydä silmiin, joten nekin pääsivät tähän.

Tuikkureki on mielestäni hauska.

Ripustin karkkikepit hormin reunoihin.

Olkkarin lipaston päällä oli valmiina kaksi betonipöllöä, häkki, peura sekä tuikkuja, joten ne saivat nyt vain muutamia lisäyksiä.

Elloksen lumiukko on ihana.

Harrastan aika vähän joulutekstiilejä tai muitakaan vuodenajan mukaan vaihtuvia tekstiilejä, johtuen säilytystilan puutteista. Tässä mummolta saamani vanha joululiina.

Elloksen paneeliverhot sai joskus parilla hassulla eurolla, mielestäni tosi kauniit eikä överijouluiset.

Löysin koristelaatikosta sinne säilömäni jouluruukun, johon hyasintti pääsi. En muistanut tällaisen olemassaoloa...

Olohuoneen pöydällä on aina kokoelma tuikkuja vanhalla tarjottimella, nyt ne saivat vähän kimaltavaa ketjua, lumipalloja sekä pienen pyörivän enkelituikun.

Tykkään kauheasti kaikista kauniista ja yksityiskohtaisista kuusenkoristeista. Ongelmat: meille ei mahdu joulukuusta ja nätit koristeet ovat välillä hinnakkaita, etenkin jos ostaa kerralla irtokoristeita isomman satsin. Olen ratkaissut pulman muutaman vuoden ajan sillä, että ostan vuosittain yhden vähän hienomman koristeen, jotka sitten aikanaan pääsevät oman taloni kuuseen. Olen pitänyt sellaista linjaa, että hankin vain hillittyjä koristeita väritykseltään, joko valkoisia tai hopeita, jotta ne sitten aikanaan käyvät yhteen. Muuten voin tuunata kuusta vuosittain erilaiseksi värikkäillä halpispalloilla ja köynnöksillä.

Pieni käsipeili on Tiimarista alennusmyynnistä, ei maksanut muistaakseni kuin alle euron.

Tämänvuotinen koristeeni tuli vastaan Sokoksella. Vaatimaton läpinäkyvä lumihiutale on mielestäni jouluun sopiva, tykkään kaikista lumeen viittaavista koristeista muutenkin.

Tämän ostin viime vuonna Irlannista, jossa muuten joulukoristevalikoimat olivat jotenkin paljon kivemmat kuin Suomessa. Otin lähipäivinä tämän ostosta myös pöllötatuoinnin, joten tämä muistuttaa aina tuostakin kokemuksesta.

Ensimmäinen vuosikoristeeni oli Stockalta, jossa oli sinä vuonna hirveästi kaikkia ihania lintukoristeita. Tämä häkkilintu on niin sievä, vaikka sen häkki onkin hieman vino. Tämä oli kallein koristeeni, muistelen viittä euroa hinnaksi.

Tänä vuonna lähdin vuosikoriste mielessä Stockalle ja Sokokselle heti kun kuulin niiden nostaneen jouluroinat esiin. Olin kuitenkin pettynyt, kun en löytänyt mitään makuuni sopivaa. Tänä vuonna kivoja pöllökoristeita olisi runsain mitoin, mutta yhden omistavana en kokenut sellaista haluavani. Hiutale löytyi myöhemmin "vahinkoreissulta" ohimennen Sokokselta, ja se oli heti siinä.