Lahjojen metsästystä ja paketointia

Tämän vuoden joululahjahankinnat alkavat olla osaltani loppusuoralla! Tällä viikolla minulla oli reilu tunti luppoaikaa kaupungilla, ja käytin sen ihan ex tempore -hengessä lahjojen hankintaan. Sessio onnistui yli odotusten, ja nyt pukinkonttiin on taas enemmän täytettä. Tilasin eilen loppuja lahjoja netistä sekä muille että itselleni, eikä enää puutu kuin yksi lahja (joka on jo suunniteltu), sekä tietysti jotain pientä karkkijuttua. Myös yksi pieni pikkujoululahja on hankkimatta, mutta uskon sen löytyvän vain Tigeriin sisään astelemalla.

Tänä vuonna helpotin lahjojenhankintaa antamalla samaa lahjaa aina useammalle, ja pitäytymällä muutenkin rajallisissa teemoissa. Varmasti blogistani pois pysyvää kolmea henkilöä tai perhekuntaa voin paljastaa lahjovamme joulusukin, joihin on kuhunkin kasattu sisälle osin samanlaista, osin erilaista tavaraa.

Sukat tilasin kiinakaupasta, ja täytteiksi kahteen tulee häämatkaltamme Kreikasta tuotu saippua. Sen lisäksi näissä on Lidlistä ostettu joulukuosinen rasia pitkiä tulitikkuja sekä Tokmannin kolmen tontun tarjouksesta ostettu tonttukoriste. Setteihin on lisäksi tulossa karkkikelkat polkakepeistä ja joistain karkkirasioista. Yksi näistä kolmesta tulee esiteinille, joten siinä sisällöstä samaa on vain tonttu ja karkkikelkka (onneksi teinikin on todellinen jouluihminen). Aikuisille lahjat on hankittu niin, ettei niistä jäisi hirveästi mitään turhaa rompetta nurkkiin pyörimään. Saippua, tulitikut ja karkki kuluvat joka taloudessa, ja perinteiset tonttukoristeet sopivat varmasti moneen makuun. Joulusukka puolestaan käy lahjan kääreestä, joten saajat voivat halutessaan pistää sen vaikka samassa hengessä eteenpäin.

Edellisessä postauksessa uhosin, etten osta tänä vuonna enää joulukoristeita. No siellä samaisella Tokmannilla tonttuja ostaessa kävi vahinko:

Iso vihreä tonttu vitosella! Olen kytännyt syrjäsilmällä sopivaa tonttua jo useamman vuoden, ja tämä se on. Ihanan luonnollisen näköinen tonttu, joka voisi ihan hyvin asua sammaleisen kiven alla ihmisten sitä huomaamatta. Tonttu jäi jo meillä esille, eihän sitä hennonut enää kaappiinkaan laittaa...

Halusimme hankkia mieheni siskon yksivuotiaalle ison pehmolelun, sillä miehelläni oli kuulema lapsuudessa jättimäinen lelu, josta hän tykkäsi kovasti. No, sehän löytyi sekin sieltä Tokmannilta, ja maksoi alennuksessa vain kympin.

Ison nallen survominen järkevän kokoiseen laatikkoon olikin sitten ihan oma projektinsa, mutta nyt se on kiltisti laatikossa. Kiva kun lähipiirissä on taas pieni lapsi, niin pääsee ostamaan niitä leluja, joista itse jäi paitsi pienenä :D

Osallistun tänäkin vuonna Joulupuu-keräykseen, jossa hankitaan joululahja vähävaraisen perheen lapselle. Koska nuoremmille ostetaan kuulema enemmän lahjoja, olen muutamana vuotena ostanut tasa-arvon nimissä itse lahjan hieman vanhemmalle saajalle. Tänä vuonna päässäni pyörivänä kohdeyleisönä oli noin kymmenvuotias tyttö, jolle paketista tuli tämmöinen:

Hieman hemmottelua, herkkuja ja kivaa tekemistä, siitähän se joulu on tehty. Olisin itse ollut esiteininä innoissani tämmöisestä lahjasta, ja sillä idealla tietysti meninkin. Kaikki tuotteet on ostettu pikkuhiljaa alennuslaareista, joten rahaa ei mennyt niin paljon kuin luulisi. Saatan ostaa vielä toisenkin paketin tälle vuodelle, mikäli inspiraatio iskee.

Kaupat ovat tosiaan alkaneet laittaa vähitellen joulua esille, ja muutamissa paikoissa on ollut kiva katsella nättejä esillepanoja. Ainakin Kuopion Sokoksen vielä suhteellisen rajallinen jouluvalikoima oli laitettu tosi kivasti esille. Myös omalla työpaikallani joulua laitettiin suursiivouksen jäljiltä esille enemmälti, ja somistuksesta vastaavamme päätti tämänvuotiseksi teemaksi turkoosinvalkean hopeisen huurteisen joulun, jossa on kuitenkin luonnollisia elementtejä keventämässä. Mielestäni väritys ja koristus on tosi onnistunut, ja vähän erilainen. Metalleissa ruusukulta ja kupari ovat edelleen selkeästi tykättyjä, ja niitä näkyy myöhemmin myös joulukukkien puolella.

Töissä meneekin jo selkeästi jouluista tavaraa, ja etenkin joulukortit ovat alkaneet liikkua isommissa nipuissa. Olen itse haaveillut jo kauan joulukukkien tulosta ja miettinyt samalla omia kukkiani. Suunnitelmat alkavat vähitellen hahmottua, mutta muuttuvat varmaan matkalla vielä moneen kertaan...

Joululahjat piti tietysti paketoida, ja itse paketoinnista aidosti tykkäävänä kolusin joulupaperivalikoimat jo hyvissäajoin. Muistelin Ikeassa olleen aina tosi kivoja papereita, ja tämä vuosi ei tuottanut poikkeusta. Ihastuin heidän tummansiniseen metsäiseen kuosiinsa, ja käärinkin siihen tänä vuonna varmaan kaikki pakettini. Yleensä tykkään vaihdella papereita ettei lahjakasasta tule liian samannäköistä, mutta paketit menevät toisaalta niin moniin osoitteisiin, ettei samannäköisyys haittaa. Lisäksi rajallisen tilan vuoksi en halua useampaa vajaata paperirullaa pyörimään nurkkiin ensi vuodeksi asti.

Paperi on aivan ihana, koska se ei suureen ääneen huuda joulua, mutta on kuitenkin tosi jouluinen. Metsän eläimet erilaisissa puuhissa tekevät paperista tosi elävän näköisen, ja sitä tekisi mieli tutkia melkein loputtomiin. Ehkä ensi vuonna siirryn vihdoin minimalismin ystäväksi, mutta tänä vuonna ei ole sen aika. Koska paketoin mielelläni ja omat lahjani ovat aina papereissa ajoissa, niin paketoin tänä(kin) vuonna varmasti lahjoja myös muiden puolesta...

Tunnelmia viimehetkiltä

Viimeisiä päiviä ennen joulua viedään, toden totta. Uskomattomalta tuntuu, miten nopeasti tämä kuukausi on hujahtanut. Joulupuuhat alkavat olla ruuanlaittoa ja siivousta vaille valmiit. Huomaan, miten saapuvat kortit tuntuvat vähenevän vuosi vuodelta. Toisaalta moni antaa meille kortit sitten vasta kädestä pitäen, joten turhan huolissani en korttisaaliistamme ole. Äitini antoi meille jo aikaa sitten minulta ostamansa glittermaisemakortin, lystikästä.

Joulukukat alkavat olla juhlakunnossa. Amaryllis aukesi kukkaan juuri parahiksi, ja hyasintti aukeaa juuri sopivasti aatoksi. Ensimmäisen erän hyasinteista toinen rupesi vääntämään uutta kukkaa lakastuneiden tilalle, en valita.

Syksyllä tekeytymään laitettu pihlajanmarjalikööri on seissyt kuukausia jääkaapissa, ja pääsi nyt muodikkaasti hillopurkkeihin. Nämä päätyvät vanhemmilleni sekä anopilleni joululahjoiksi. Myös meille jäi hieman, vaikka tavara onkin makuumme aika äitelää...

Havuja perkele. Niitä on vähitellen hiipinyt vähän joka puolelle. Viimeisin tulokas on tänään hakemani joulukuusi, joka odottaa kiltisti ulkona aattoaamuun, jolloin otan sen sisälle sulamaan.

Joulun tulo on joillekin luontokappaleille huolestuttava asia.

Viimeisenä tekemänäni lahjana on tekokukkakimppu, jonka tein laitoksessa asuvalle mummolleni. Hän ei osaa enää hoitaa kukkia, ja tuoksuvia ei tietenkään saa viedä. Kukkaprojektien jämät hyötykäyttöön siis. Ikänsä kukkaihmisenä olleelle pitää olla omaan makuun sopivia lahjoja, ja mummo onkin saanut meiltä aina jotain kukkia jouluksi.

Nyt lähden ostamaan viimeiset joulukarkit!

Kylpypommit pukinkonttiin

Arkistoihini oli jäänyt viime joululta vielä julkaisemattomia kuvia joululahjapajani osalta! Innostuin väsäilemään melkoisesti hittituotteeksi nousseita kylpypommeja sekä lahjaksi että itselleni. Kylpyammeen puutteesta johtuen pääsin testailemaan omiani kokonaiseen kylpyyn asti vasta taannoisella Saksan reissulla, sillä olin toivonut hotellilta ammeellista huonetta. Olen aikaisemmin testaillut näitä myös jalka-ja käsikylpyinä, ja niihin tarkoituksiin nämä ovat yhtä mainioita.

Netistä löytyy paljon erilaisia kylpypommiohjeita, joista sovelsin itselleni sopivat versiot. Tein kahta erilaista, piparminttua ja laventelia. Piparminttuun tyhjensin minttuteepusseja ja öljynä käytin kookosta, lisäksi siihen tuli vielä merisuolaa ja soodaa. Valinnaisena osana kippasin seokseen vielä vihreää väriainetta, jonka tarpeellisuutta voi kukin itse arvioida.

Seos rupeaa kuplimaan melko rivakasti, josta ei kannata säikkyä - sooda se siellä vain reagoi nesteen kanssa. Sama tapahtuu laajemmassa mittakaavassa, kun kylpypommi tulee käyttöön veteen.

Laventeliseen versioon laitoin öljyksi oliivia, hajuaineina toimivat murskatut laventelin kukinnot (itse kuivattamiani) sekä laventeliöljy. Loppupeleissä tykkäsin itse enemmän piparmintuista, sillä niissä kookosöljy kosteutti ihanasti ihoa jättämättä kumminkaan kylpyammetta tai ihoa samalla tavalla öljyiseksi kuin oliiviöljyyn tehdyt. Jatkossa teen siis pelkällä kookoksella.

Painelin osan seoksesta keksimuotteihin, jotka sain siskoltani joskus lahjaksi. Näistä tuli siis käsi-ja jalkakylpyjä, joita meni myös työkavereille jouluviemisiksi.

Kuten kuvista näkyy, laventeliset siniset eivät oikein asettuneet muotteihin yhtä nätisti kuin vihreät. Tein isommat kylpypommit silikonisiin muffinssivuokiin, ja olisi ollut järkevää täyttää koloset massalla kokonaan. Nyt ne jäivät aavistuksen pieniksi. Kylpypommit kannattaa kuivattaa kunnolla huoneenlämmössä, ja sitten sulkea ilmatiiviisti eri tuoksuiset omiin purkkeihinsa. Uskoisin näiden olevan aika tykätty lahja, sillä kaupoissa kylpypommit maksavat maltaita. Ja onhan näiden kanssa lilluttelu sellaista arjen luksusta, jota moni ei harrastaisi kuin näiden saamisen jälkeen :)

Joulun kooste

Loppuvuosi kului sen verran vauhdikkaissa merkeissä, että blogi jäi tauolle. Lisäksi koneeni netti ei toiminut hetkeen, joten silloin kun olisin ehtinyt, en kyennyt päivittämään kuulumisiani. Tässä siis tulee.

Viimeisimmän päivityksen jälkeen on siis ehtinyt tapahtumaan henkkoht elämässäni paljon, lisänä toki joulu, joka vuosittain vie kyllä sanomattoman paljon keskittymiskykyäni. Joulukuun alussa sain tutkintoni viimein valmiksi, ja otin maisterin paperit ulos yliopistolta. Suoritus vaati tietysti myös valmistujaisjuhlat, joiden parissa värkkäsin kauan. Olin päättänyt ostaa valmistuttuani auton harjoittelupalkallani, ja nyt olen pakettiauton omistaja. Joulu tuli välissä, ja uutenavuotena heti vuoden vaihduttua polvistui poikaystäväni yllättäen eteeni kosimaan. Voitte siis uskoa, että blogi ei ole hetkeen käynyt mielessä!

Tässä kuitenkin nyt sitä joulua, kuvapainotteisesti. Vietin pyhiä Savossa vanhempieni, koirani, siskoni, siskon poikaystävän sekä vanhempieni naapurissa asuvien sukulaisten kanssa. Kaikki meni aivan perinteisesti, mikä oli ihanaa. Pukkia meillä ei tänä vuonna enää näkynyt, koska sukulaispojat ovat jo niin isoja. Eli kyseistä hahmoa meillä nähdään vasta kun minulla on lapsi. Paineita. Lahjoista vastasi 10-vuotias kummipoikani, joka jakoi kuusen alle asetetut paketit innoissaan.

Opettelin taittelemaan lahjakassin paperista. Kyllä helpotti esimerkiksi drinkkilasien paketointia.

Savossa oli jouluna paljon lunta, ja pyhinä satoi koko ajan lisää. Maisemat eivät olisi voineet olla jouluisempia. Oli kiva päästä juoksuttamaan koiraa irti ja silittämään lehmiä, eläimet kyllä kuuluvat jouluuni.

En muistanut lainkaan ottaa kuvaa jouluistutuksestani sen valmiissa muodossa, mutta kuasin sentään tekemäni tulppaanikimpun.

"Sanoiko joku että mennään ottamaan kinkku taas pöytään?!"

Myös eläimet tarvitsivat lahjoja.

Sain itse aivan hirveän pinon kaikenlaista lahjatarvetta. Ostin pakuni matkailukäyttöön, joten vanhempani olivat innostuneet teemasta hieman överisti ja hankkivat minulle kuksan, istuinalusia, reissukirveen, puukon...mitä nyt vain voi kuvitella metsässä kaipaavansa. En valita! Lisäksi sain tämänvuotisen Muumi-sesonkimukin sekä poikakaveriltani (eikun siis kihlatultani) Kalevalakorun Nightwish-malliston helan.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen aika kyllästynyt jouluun. 2016 loppuvuosi oli minulle yhtä joulusesonkia, otin siitä kaiken irti vielä enemmä kuin aikaisempina vuosina. Nyt jaksan ehkä suunnilleen elokuulle asti miettimättä suuremmin koko juhlapyhää :) tosin hups, hankin alkaneista alemyynneistä jo vuoden 2017 joululle Muumi-joululakanat, kyllä passaa taas aloittaa uuden joulun odotus kun on jotain uutta jo ostettu siihenkin. Nyt elämääni alkaa vähitellen kuulua yhteenmuutto sulhoni luo sekä töiden etsiminen. Kiitos blogia seuranneille, palataan asiaan syksyllä!

2. paketti Salaiselta jouluystävältä

Postauksen kirjoittaminen venähti nyt melkein viikon. Mutta itsenäisyyspäivää edeltävänä maanantaina kilahti puhelimeen ilmoitus peräti kahdesta paketista, joita lähdin noutamaan. Tiesin toisen olevan Salaiselta jouluystävältäni, joten olin toki innoissani.

Pakettiin oli jälleen paketoitu mahdottomasti kaikkea. Pahoittelen kuvanlaatua, puhelimen kamera ei tee kummoista jälkeä pimeässä huoneessa :)

Paketista löytyi pimeään vuodenaikaan sopivaa valaistustavaraa, oli ihan perinteisiä värikkäitä tuikkukynttilöitä, paristokäyttöinen iso kynttilä sekä patterikäyttöinen ohut valoketju. Se päätyikin jo joulukukka-asetelmaani, kuten kirjoitin aiemmassa postauksessa.

Kortissa oli lisäksi hieno (ja juuri minulle sopiva) pöllöaiheinen kortti. Siistein yksittäinen juttu oli kuitenkin ihana karkkikuusi! Se oli huomattavasti tuuheampi kuin itse tekemäni versio, ja sisälsi kivasti erilaisia karkkeja. Tämä päätynee uudenvuodenpippaloiden tarjoiluun, mikäli raaaskin siitä karkkeja muillekin syöttää :) Kuusi oli tosi huolella tehty ja kaunis. Jouluystäväkseni paljastui Joulun mieltä -blogin kirjoittaja, kiitos sinulle kivoista paketeista ja jännityksen tuomisesta joulunalusaikaani!

Karkkikuusi isälle

Meillä isän-ja äitienpäivät eivät ole mitään hurjia juhlapäiviä, koska isät ja äidit ovat arvostettavia ihmisiä vain siinä missä muut. Vanhemmuus ei tee ihmisestä mitenkään pyhää, ja on olemassa sekä hyviä että huonoja vanhempia. Hyviä tulee muistaa useammin kuin tekopyhänä juhlapäivänä kerran vuodessa. Inhoan etenkin kyseisten juhlapäivien epätasa-arvoisuutta: äitienpäivä saa huomattavasti suuremman huomion, kuten koko äitiyskonsepti yleisesti. Puhutaan siinä sitten sukupuolten tasa-arvosta, kun toinen nostetaan keväällä vähän väliä jalustalle - naistenpäivä, ystävänpäivä ja äitienpäivä kaikki samaan syssyyn. Mutta se siitä paatoksesta.

Meillä äiti ja isä saavat omina päivinään useimmiten tyyliin karkkia tai kukkia. Äitille olisi helppo hankkia lahjuksia, mutta isä on siinä suhteessa todella hankala tapaus. Katselin kuitenkin aikani Facebookin Sydämeeni joulun teen -ryhmän tuotoksia, ja inspiroiduin karkkikuusista. Isäni tykkää erityisesti liköörikonvehdeista ja joulu on tulossa, joten eikun kuusi tulille.

Laaduntarkkailija.

Ostin sekä Pandan että Fazerin konvehteja, tehkööt sitten syödessään laatuvertailua. Tähän kuuseen upposi kaksi pussia, ja muutama enemmän olisi saanut olla. Jouduin meinaan loppuvaiheessa jo hieman säästelemään karkkeja, ja sinne tänne jäi tästä syystä koloja. Se ei sinänsä haittaa, koska pahvipohja on punainen.

Aloitin tosiaan kiepauttamalla vanhasta joululahjakassista kuusen muodon, jonka liimasin kiinni kuumaliimalla. Sitten eikun liimaamaan karkkeja alhaalta alkaen, tosi helppo homma. Lopuksi kiinnitin pienen kotoa löytyneen tähden latvaan ja eräästä turkulaisesta baarista drinkkien mukana tulevaa ketjua koristeeksi, tadaa valmis kuusi. Parasta näissä on, että ne voi soveltaa karkkien puolesta jokaiseen makuun sopiviksi. Suklaaseen välinpitämättömästi suhtautuvalle vaikka Hopeatoffeeta jne. Lisäksi teko on oikeasti helppoa ja kuusi on näyttävä. Tokkopa isä lähtee tätä edes syömään ellei sitä oikeasti pakota...

Ensimmäinen salainen jouluystävä-pakettini!

Terveisiä ensilumisesta Turusta! Marraskuulle siirtyminen piristi siinä mielessä, että nyt sai alkaa vihdoin päästellä jouluhöyryjä vähän sallitummin ulos. Tällä viikolla muutin uuteen asuntooni, ja aika on kulunut pitkälti joko töissä tai kotona järjestelemässä paikkoja. Lisäksi olen jouluun mennessä valmis maisteri, ja tänään iltapäivästä gradupalaverissa mieltä lämmitti tieto postissa odottavasta jouluystäväpaketista. Kipin kapin sinne töiden ja tanssitunnin jälkeen.

Huh miten iso paketti minua tervehti postissa, melkein sanoin postineidille että eihän tämä voi olla minun, en ole ollut näin kilttinä! Paketti oli pakattu tosi huolellisesti, ja onneksi kukaan ei ollut näkemässä lapsenriemuani, kun sen avasin. Mitä nyt koira nuuhki siihen malliin, että tiesin sisällä olevan ainakin jotain suuhun pantavaa.

Salainen jouluystäväni oli selkeästi lukenut sekä blogiani että ajatuksiani, niin osuva oli paketin sisältö.

Juuri eilen selailin läpi millaisia karkkikalentereita tänä vuonna on, ja mietin, minkäköhänlainen tämä Dumlen versio on. No nyt pääsen testaamaan! Paketissa oli lisäksi tarroja, joita itse asiassa liimailin jo tämänvuotisiin kortteihini. Oli tarkoitus tekstata kultakynällä, nyt pääsin helpommalla :) Lisäksi paketti piti sisällään glögitiivistettä, Cloettan ihania suklaita (joita ei ole jostain syystä tullut ostettua), pienen valosarjan sekä makean kynttiläkortin. Oli pöllöä sun muuta meikälle niin sopivaa.

Vielä lähikuva tuosta pöllökynttiläkortista...

Mallailin jo valosarjaa huonekuuseeni ja sehän passaa siihen oikein hyvin. Kivan värikäs sarja, eikä välttämättä edes jouluinen! Kiitos salainen jouluystäväni tästä piristyksestä kaiken tohinan keskellä :)