Karkkikuusi isälle

Meillä isän-ja äitienpäivät eivät ole mitään hurjia juhlapäiviä, koska isät ja äidit ovat arvostettavia ihmisiä vain siinä missä muut. Vanhemmuus ei tee ihmisestä mitenkään pyhää, ja on olemassa sekä hyviä että huonoja vanhempia. Hyviä tulee muistaa useammin kuin tekopyhänä juhlapäivänä kerran vuodessa. Inhoan etenkin kyseisten juhlapäivien epätasa-arvoisuutta: äitienpäivä saa huomattavasti suuremman huomion, kuten koko äitiyskonsepti yleisesti. Puhutaan siinä sitten sukupuolten tasa-arvosta, kun toinen nostetaan keväällä vähän väliä jalustalle - naistenpäivä, ystävänpäivä ja äitienpäivä kaikki samaan syssyyn. Mutta se siitä paatoksesta.

Meillä äiti ja isä saavat omina päivinään useimmiten tyyliin karkkia tai kukkia. Äitille olisi helppo hankkia lahjuksia, mutta isä on siinä suhteessa todella hankala tapaus. Katselin kuitenkin aikani Facebookin Sydämeeni joulun teen -ryhmän tuotoksia, ja inspiroiduin karkkikuusista. Isäni tykkää erityisesti liköörikonvehdeista ja joulu on tulossa, joten eikun kuusi tulille.

Laaduntarkkailija.

Ostin sekä Pandan että Fazerin konvehteja, tehkööt sitten syödessään laatuvertailua. Tähän kuuseen upposi kaksi pussia, ja muutama enemmän olisi saanut olla. Jouduin meinaan loppuvaiheessa jo hieman säästelemään karkkeja, ja sinne tänne jäi tästä syystä koloja. Se ei sinänsä haittaa, koska pahvipohja on punainen.

Aloitin tosiaan kiepauttamalla vanhasta joululahjakassista kuusen muodon, jonka liimasin kiinni kuumaliimalla. Sitten eikun liimaamaan karkkeja alhaalta alkaen, tosi helppo homma. Lopuksi kiinnitin pienen kotoa löytyneen tähden latvaan ja eräästä turkulaisesta baarista drinkkien mukana tulevaa ketjua koristeeksi, tadaa valmis kuusi. Parasta näissä on, että ne voi soveltaa karkkien puolesta jokaiseen makuun sopiviksi. Suklaaseen välinpitämättömästi suhtautuvalle vaikka Hopeatoffeeta jne. Lisäksi teko on oikeasti helppoa ja kuusi on näyttävä. Tokkopa isä lähtee tätä edes syömään ellei sitä oikeasti pakota...