maanantai 26. marraskuuta 2018

Jouluinen lukusuositus

Jouluisia kirjoja on ihana lukea, mutta hyvien löytäminen on yhtä työlästä kuin elokuvien kohdalla. En aluksi ajatellut suositella tätä kirjaa kenellekään, mutta sen monimuotoisuus teki sen minusta lopulta lukemisen arvoiseksi. Kiitos muuten suuresti niille kirjastoille, jotka nostavat ajankohtaisia teoksia esille! Etenkin joulun alla on kiva suunnata tietylle tiskille etsimään luettavaa, eikä tarvitse penkoa kaikkea läpi. Niin löysin tämänkin kirjan.


Kirjan kantavia teemoja ovat sijaisperheys, oman elämänpolun ja elämän tarkoituksen valitseminen, joulu sekä tietenkin siirappinen rakkaustarina. Juonellisesti teos oli mielestäni jopa yllättävä, mitä ei olisi voinut alun perusteella päätellä. Dialogi on (suomennoksen takia?) melkoisen kökköistä ja imelää, mutta kirjan käännös saiturinjoulumaiseen "entä jos" -kysymyksenasetteluun teki siitä loppupeleissä todella koskettavan. Tarina lähtee liikkeelle sijaisperheestä toiseen riepotellusta Bellestä, joka pääsee vihdoin osaksi rakastavaa perhettä. Samaan paikkaan sijoitetaan myös poika, johon Bellen tulevaisuus kietoutuu hetkessä. Parin tarinaa kerrotaan kirjan alkupuoliskolla aikahyppyjen kautta, ja lopulta kipuillaan sitten erilaisten vastoinkäymisten ja päätösten suhteen. Loppu on tietysti onnellinen. En halua spoilata tämän enempää, mutta suosittelen kirjaa kaikille imelän hömpän ystäville jouluiseksi lukemiseksi. Mielellään konvehtirasian kera. Kirjalla oli myös pituutta kiitettävästi enemmän kuin perinteiset 200 sivua, joten kulutin (vaikka nopea lukija olenkin) sen parissa iltapäivän jos toisenkin.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kranssitehtailua

Huhhuh, ensi viikolla siirrytään jo joulukuulle! En vieläkään ole päässyt yli siitä, että syksystä siirryttiin talveen, saati että jouluun olisi enää kuukausi aikaa. Jatkoinkin tänään syksyllä alkanutta kranssiprojektiani parin erilaisen version voimin.

En kransseja tehdessäni suunnittele niitä hirveästi etukäteen, vaan lähden aika summamutikassa rakentamaan vain jotain. Tällä kertaa tiesin etukäteen tekeväni hopeaspray-mustikkakranssin, mutta toiseen lähdin ihan vaan hetken mielijohteesta laittamaan värjättyä mustikkaa havujen joukkoon. Kummankin koristeet sommittelin tarvikelaatikostani nekin ihan vaan kokeillen. Kesällä tilaamani hopeiset joulutähdet ja siniset marjat sopivat näihin mielestäni erityisen hyvin.



Tykkään kransseista melko simppeleinä ja hillityn värisinä, vaikka muuten olenkin värien ja kaiken ylenpalttisuuden ystävä. Katajasta on muodostunut lempimateriaalini näiden osalta, sen sinertävässä vihreässä on vaan jotain niin hienoa. Havukranssi jääkin itselleni, kun taas hopeinen lähtee äidilleni.



Jätin mustikkakranssiin tarkoituksella hieman vihreää näkyviin, jotta hopea olisi ikäänkuin huurre varpujen pinnalla. Lähiaikoina pitää vielä väsätä pari kranssia, niihin onkin jo hieman materiaaleja valmiiksi kerättynä. Tiedä sitten, millaisia niistä taas tulee...

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Keskisen joulua

Käyn Keskisellä vähintään kerran vuodessa, koska se sijaitsee lyhyen matkan päässä mummolastani. Viimeisin vierailu ajoittui eiliselle, ja omalla ostoslistallani oli lähinnä joululahjakamaa ja karkkia. Lapsuudestani Keskinen on muuttunut siinä, että nykyisin siellä ei oikein enää jaksa kierrellä: liian suuret etäisyydet, liian sekava pohja ja liikaa kaikkea. Enää en edes yritä katsella vaatteita sieltä niinkuin tein aina ennen, vaan kuljen lähinnä muutaman täsmäostotuotteen perässä.

Keskisen joulumaailmaa mainostetaan noilla seuduilla paljon, ja itse olin ainakin tämänvuotiseen melko pettynyt. Toki keskellä myymälää sijaitseva jäämaailma on ihan komea, mutta näin keskellä viikkoa se tuntuu vain puitteilta, jossa joskus ehkä tapahtuu jotain jännää.




Itse jouluinen ostospuoli oli laajuudessaan (tai sen puutteessa) minulle pettymys. Ensinnäkin sen sijaintia sai todellakin etsiä, sillä se tuntui olevan vähän kuin piilotettuna. Eikö sesonkituotteiden kuuluisi olla keskellä myymälää näyttävästi, jotta heräteostoja tulisi tehtyä mahdollisimman paljon? Sinänsä tavaraa oli kyllä paljon, mutta Keskisen ja mainostamisen laajuuden mittapuussa ei päästy ihan toivottuihin sfääreihin. Kiertelin osastoa kauan, ja löysin muutamia omaa silmää miellyttäviä juttuja.





Tavaran värit olivat kivan monipuolisia, ja tuotteita oli muutenkin todella laidasta laitaan. En kuitenkaan suosittelisi lähtemään tuonne asioikseen, sillä tarjonta ei nyt ihan mahdottoman loistokas ollut. Omaan ostoskoriini lähti lumisadepallo, jollaista olen omaa silmääni sopivana ja budjettiini sopivana versiona etsinyt valehtelematta vuosikaudet.


Kaunis pöllö, luonnollisella tavalla koristeellinen alaosa, kevyesti leijaileva lumi ja säilykepurkin muoto, voiko enempää pyytää. Hintaa oli alle seitsemän euroa.

Ostin Keskiseltä myös läjän joulukarkkia kotiin, sekä karkkituotteita pukinkonttiin. Tein muutamaan pakettiin karkkirekiä, jotka ovat olleet tekolistalla jo kauan. Teippasin polkakepit kiinni alimpaan pastillirasiaan, ja muut ovat vain pellavanarun varassa. Olisin valinnut näihin jotain erityisempiä karkkeja, mutta tiedän saajien olevan enemmän peruskarkkien ystäviä.


Ostin samalla reissulla myös ensimmäisen joulukukkani, kun näin Lidlissä hyasintteja lasimaljakoissa euron hintaan. Tässä pilkottaa vain ihan aavistus vihreää, joten saa nähdä, koska tämä kukkii...Valitsin väriksi tällä kertaa vaaleanpunaisen, mutta luulen ostavani myös valkoisia tänä vuonna.


Sää on vihdoin ottanut suunnan kohti talvea. Minulle auringonpaiste tuntuu tekevän erityisen hyvää, sillä kauan jatkunut harmaa pimeä on väsyttänyt aivan mielettömästi. Oli ihanaa ajaa tänään huuruisten maisemien läpi halki maan. Tässä aamuinen näkymä mummolamme ikkunasta:

perjantai 16. marraskuuta 2018

Jouluinen elokuvahetki

Olen jo ehtinyt koluamaan Netflixistä pari joululeffaa tälle kaudelle. Valikoimaa sillä suunnalla tuntuu olevan reippaasti, mutta melkein kaikissa laatu tuntuu olevan...noh, vähintään arveluttava. Kaikkien juoni kuulostaa ihan samankaltaiselta ja superimelältä. Mikäli jollekin termi Hallmark-jouluelokuva on tuttu, niin puhun juuri sen tyyppisistä leffoista: väkinäistä dialogia, heppoista näyttelemistä ja ennalta-arvattava, tylsä juoni. Sorruin tosin katsomaan yhden tämän kategorian elokuvista, sillä Netflix mainostaa sitä niin kovin. Elokuvan nimi on Joulukalenteri, ja siinä nuori valokuvaaja perii mummonsa vanhan joulukalenterin, joka tuntuu ennustavan tulevaa. Spoiler alert, juuri sitä kalenteri tekee, lopussa tyttö saa pojan ja kaikki on ihanaa. Heppoinenkaan juoni ei haittaisi, jos elokuva tuntuisi muuten laadukkaalta. Kyllähän tuon nyt katsoi, mutta ei sitä juuri jaksa muistella jälkikäteen.

Toinen vähän vanhempi, mutta itseltäni ihan ohi mennyt elokuva on Joulupukki ja sen veli. Leffassa on nimekästä näyttelijäkaartia, ja se on selkeästi isommalla rahalla tehty. Pukin hulttiomainen veli saapuu rahanahneuksissaan Pohjoisnavalle auttamaan jouluvalmisteluissa, ja soppa on valmis. Jos pitäisi verrata johonkin muuhun joululeffaan, niin vertaisin Elfiin. Hauskaa tilannekomiikkaa ja amerikkalaista joulufiilistä, ei mitään kovin syvällistä mutta silti viihdyttävää. Voisin katsoa uudestaan parin vuoden päästä.

Ihmettelin muuten suuresti nähdessäni mainokset uudesta The Grinch-elokuvasta. Miksi siitä piti yleensäkin tehdä uusi versio? Jim Carreyn vihreä ilkiö on harvinaisen mieleenjäävä hahmo, eikä elokuva ole mielestäni vielä kärsinyt ajan hampaassa kovin paljon. Tuntuu rahanahneelta touhulta elokuvateollisuudelta suoltaa aina vain uusia versioita samoista tarinoista, vaikka ainakin itse menisin katsomaan vain jotain ihan uutta. Uskoisin, että nykylapset ihastuisivat ihan oman sukupolveni lailla vanhaankin Grinchiin, eivätkä olisi tarvinneet tuota mielestäni visuaalisesti liian siloiteltua versiota ensinkään.


Noh palatakseni leffojenkatseluun yleensäkin, elokuvan kanssa kuuluu ehdottomasti napostella, ja jouluiseen elokuvaan on pakko parittaa jouluinen naposteltava. Ostin kokeeksi Lidlin glögitiivistettä, joka on yllättävän hyvää! Tekisin itse glögin jopa hieman laimeammalla suhteella kuin pullo opastaa, mutta glögi on kyllä mausteista ja sellaista hyvää perusglögiä. Myös Annas-piparit päättivät lähteä meille kotiin, tietysti tämän vuoden uutuusmaussa eli polkakarkissa. Tykkään hirveästi kaikesta minttuisesta, eli tykkäsin näistäkin. Polka maistuu piparissa rohkeasti, mutta ei kuitenkaan jyrää piparia alleen. Annas on pipareiden kategoriassa kyllä niin loistava tekijä, että en enää osaa ostaa muita. Varmaan myös se lakuversio täytyy maistella vielä tälle sesongille.

torstai 15. marraskuuta 2018

Lahjojen metsästystä ja paketointia

Tämän vuoden joululahjahankinnat alkavat olla osaltani loppusuoralla! Tällä viikolla minulla oli reilu tunti luppoaikaa kaupungilla, ja käytin sen ihan ex tempore -hengessä lahjojen hankintaan. Sessio onnistui yli odotusten, ja nyt pukinkonttiin on taas enemmän täytettä. Tilasin eilen loppuja lahjoja netistä sekä muille että itselleni, eikä enää puutu kuin yksi lahja (joka on jo suunniteltu), sekä tietysti jotain pientä karkkijuttua. Myös yksi pieni pikkujoululahja on hankkimatta, mutta uskon sen löytyvän vain Tigeriin sisään astelemalla.

Tänä vuonna helpotin lahjojenhankintaa antamalla samaa lahjaa aina useammalle, ja pitäytymällä muutenkin rajallisissa teemoissa. Varmasti blogistani pois pysyvää kolmea henkilöä tai perhekuntaa voin paljastaa lahjovamme joulusukin, joihin on kuhunkin kasattu sisälle osin samanlaista, osin erilaista tavaraa.



Sukat tilasin kiinakaupasta, ja täytteiksi kahteen tulee häämatkaltamme Kreikasta tuotu saippua. Sen lisäksi näissä on Lidlistä ostettu joulukuosinen rasia pitkiä tulitikkuja sekä Tokmannin kolmen tontun tarjouksesta ostettu tonttukoriste. Setteihin on lisäksi tulossa karkkikelkat polkakepeistä ja joistain karkkirasioista. Yksi näistä kolmesta tulee esiteinille, joten siinä sisällöstä samaa on vain tonttu ja karkkikelkka (onneksi teinikin on todellinen jouluihminen). Aikuisille lahjat on hankittu niin, ettei niistä jäisi hirveästi mitään turhaa rompetta nurkkiin pyörimään. Saippua, tulitikut ja karkki kuluvat joka taloudessa, ja perinteiset tonttukoristeet sopivat varmasti moneen makuun. Joulusukka puolestaan käy lahjan kääreestä, joten saajat voivat halutessaan pistää sen vaikka samassa hengessä eteenpäin.

Edellisessä postauksessa uhosin, etten osta tänä vuonna enää joulukoristeita. No siellä samaisella Tokmannilla tonttuja ostaessa kävi vahinko:


Iso vihreä tonttu vitosella! Olen kytännyt syrjäsilmällä sopivaa tonttua jo useamman vuoden, ja tämä se on. Ihanan luonnollisen näköinen tonttu, joka voisi ihan hyvin asua sammaleisen kiven alla ihmisten sitä huomaamatta. Tonttu jäi jo meillä esille, eihän sitä hennonut enää kaappiinkaan laittaa...

Halusimme hankkia mieheni siskon yksivuotiaalle ison pehmolelun, sillä miehelläni oli kuulema lapsuudessa jättimäinen lelu, josta hän tykkäsi kovasti. No, sehän löytyi sekin sieltä Tokmannilta, ja maksoi alennuksessa vain kympin.


Ison nallen survominen järkevän kokoiseen laatikkoon olikin sitten ihan oma projektinsa, mutta nyt se on kiltisti laatikossa. Kiva kun lähipiirissä on taas pieni lapsi, niin pääsee ostamaan niitä leluja, joista itse jäi paitsi pienenä :D

Osallistun tänäkin vuonna Joulupuu-keräykseen, jossa hankitaan joululahja vähävaraisen perheen lapselle. Koska nuoremmille ostetaan kuulema enemmän lahjoja, olen muutamana vuotena ostanut tasa-arvon nimissä itse lahjan hieman vanhemmalle saajalle. Tänä vuonna päässäni pyörivänä kohdeyleisönä oli noin kymmenvuotias tyttö, jolle paketista tuli tämmöinen:


Hieman hemmottelua, herkkuja ja kivaa tekemistä, siitähän se joulu on tehty. Olisin itse ollut esiteininä innoissani tämmöisestä lahjasta, ja sillä idealla tietysti meninkin. Kaikki tuotteet on ostettu pikkuhiljaa alennuslaareista, joten rahaa ei mennyt niin paljon kuin luulisi. Saatan ostaa vielä toisenkin paketin tälle vuodelle, mikäli inspiraatio iskee.

Kaupat ovat tosiaan alkaneet laittaa vähitellen joulua esille, ja muutamissa paikoissa on ollut kiva katsella nättejä esillepanoja. Ainakin Kuopion Sokoksen vielä suhteellisen rajallinen jouluvalikoima oli laitettu tosi kivasti esille. Myös omalla työpaikallani joulua laitettiin suursiivouksen jäljiltä esille enemmälti, ja somistuksesta vastaavamme päätti tämänvuotiseksi teemaksi turkoosinvalkean hopeisen huurteisen joulun, jossa on kuitenkin luonnollisia elementtejä keventämässä. Mielestäni väritys ja koristus on tosi onnistunut, ja vähän erilainen. Metalleissa ruusukulta ja kupari ovat edelleen selkeästi tykättyjä, ja niitä näkyy myöhemmin myös joulukukkien puolella.


Töissä meneekin jo selkeästi jouluista tavaraa, ja etenkin joulukortit ovat alkaneet liikkua isommissa nipuissa. Olen itse haaveillut jo kauan joulukukkien tulosta ja miettinyt samalla omia kukkiani. Suunnitelmat alkavat vähitellen hahmottua, mutta muuttuvat varmaan matkalla vielä moneen kertaan...

Joululahjat piti tietysti paketoida, ja itse paketoinnista aidosti tykkäävänä kolusin joulupaperivalikoimat jo hyvissäajoin. Muistelin Ikeassa olleen aina tosi kivoja papereita, ja tämä vuosi ei tuottanut poikkeusta. Ihastuin heidän tummansiniseen metsäiseen kuosiinsa, ja käärinkin siihen tänä vuonna varmaan kaikki pakettini. Yleensä tykkään vaihdella papereita ettei lahjakasasta tule liian samannäköistä, mutta paketit menevät toisaalta niin moniin osoitteisiin, ettei samannäköisyys haittaa. Lisäksi rajallisen tilan vuoksi en halua useampaa vajaata paperirullaa pyörimään nurkkiin ensi vuodeksi asti.



Paperi on aivan ihana, koska se ei suureen ääneen huuda joulua, mutta on kuitenkin tosi jouluinen. Metsän eläimet erilaisissa puuhissa tekevät paperista tosi elävän näköisen, ja sitä tekisi mieli tutkia melkein loputtomiin. Ehkä ensi vuonna siirryn vihdoin minimalismin ystäväksi, mutta tänä vuonna ei ole sen aika. Koska paketoin mielelläni ja omat lahjani ovat aina papereissa ajoissa, niin paketoin tänä(kin) vuonna varmasti lahjoja myös muiden puolesta...

maanantai 12. marraskuuta 2018

Uusia tuulia joulusisustukseen

Olen aiemmin kirjoitellut siitä, miten ostan vuosittain yhden spesiaalin kuusenkoristeen, joka voi olla vähän kalliimpikin. Vain yhden. Näin saan erityisen kivoja koristeita, vaikka en laitakaan niihin kerralla hurjia summia. Harmikseni aikeeni ostaa tämänvuotinen koriste häämatkalta Kreikasta jäi aikomukseksi, sillä en vain löytänyt joulukoristeita kohteestamme. Spesiaaleista koristeista erityisen spesiaaleja tekevät tietysti ostopaikat ja hetket, ja kuusessamme näkyykin elämäni kulku: yksi koriste on ostettu vaihtoaikanani Irlannista, toinen valmistujaislahjaksi saadulla lahjakortilla Stockalta ja kolmas Tiimarin loppuunmyynneistä. Kuusta koristellessa ja katsellessa on kiva muistella menneitä vuosia ja yleensä ajan kulkua. Pitäisi saada aikaiseksi kirjoittaa jokaisen koristeen taustatarinat nyt kun ne vielä muistan, ettei koristeiden karttuessa muisti alkaisi heiketä yksittäisten killuttimien kohdalla.

Työpaikalleni on tosiaan tullut koristeita jatkuvalla syötöllä, ja erään koristeen nähdessäni tiesin heti, että tämä on saatava.


Lasinen käpy on melko isokokoinen, ja siinä on hopeista glitteriä. Väri on juuri sopivan neutraali vuosikoristeideni sarjaan, sillä haluan tuoda kuuseen värit niillä ns. bulkkikoristeilla, joita hankin isommissa sarjoissa halvalla. Sain kävystä myös henkilökunta-alennusta, joten tämä ei verottanut kukkaroani kovin monen euron edestä. Raahasin juuri häämatkalta isoja männynkäpyjä kotiin, ja kertoessani miehelleni ostaneeni taas yhden kävyn hän oli että niinpä tietysti :) Vitsailemme sillä, että minä hilaan joka paikasta lähinnä luonnosta löydettyjä asioita. Kotiamme koristaakin mm. kaksi ulkomailta löytynyttä eläimen pääkalloa...

Toinen viimeaikojen hankinta on uusi matto, johon ihastuin ollessani äitin seurana mattoja etsimässä. Harvemmin ihastukseni löytyvät alelaarista poistohintaan ja vieläpä ihan vahingossa, joten tällä kertaa kävi lykky! Iso matto päätyi olkkariin, ja onhan se nyt superjouluinen ihanalla, vanhanaikaisella tavalla. Olinkin etsiskellyt jo jonkun aikaa korviketta työhuoneemme rumalle matolle, joten olohuoneesta uutuuden tieltä siirtynyt matto pääsi sinne. Olohuone alkaa näköjään muuttua vähitellen punertavaksi, mutta se ei näin marraskuun puolivälissä haitanne. Saa nähdä, koska alan vaihtelemaan vielä jouluverhoja.


Sen verran olen laitellut joulua sisälle, että ripustin valotähden ikkunaan. Marraskuu on taas tuntunut erityisen synkältä ja pimeältä, ja valojen lisääminen tuntuu suunnilleen elintärkeältä. Pitääkin vielä viritellä valoja ajastimilla muuallekin, kun ei tuo päivä tunnu tänäänkään valkenevan missään vaiheessa.


Nyt kun kuusenkoriste on ostettu, niin tuskin ostan tälle vuodelle enää uusia joulukoristeita. Toivottavasti vihdoin ensi jouluun mennessä pääsemme muuttamaan vakituiseen taloomme, johon alan sitten hankkia niitä niinikään vakituisia jouluverhoja, kuusenalusmattoja sun muita. Tosin olen menossa ensi viikolla käymään Keskisellä, jossa tunnetusti on joulukamaa aivan helkkaristi. Tiedä vaikka sortuisin siellä johonkin, tai sitten joulun jälkeisissä aleissa...

tiistai 6. marraskuuta 2018

Halloween ohi, nyt on joulu!

Tänään koitti se päivä, kun vihdoin laitoin Jouluradion soimaan arkisten pyykinpesujen ja muiden touhujen taustamusiikiksi. Panttasin tätä halloweenin jälkeiselle ajalle, ettei joulufiilis iske liikaa. Liekö sattumaa, että ensimmäisenä biisinä soi juurikin oma lempparibiisini, eli Tonttu. Ei sentään Jarkko Aholan tai J.P Leppäluodon versiona, se olisi ollut jo liioittelua...Ainakaan selaimessa tuo uusi Jouluradion sivusto ei tunnu toimivan kovin hyvin, ja etenkin kanavien välinen hyppiminen takkuaa tosissaan. Lisäksi sivusto ei aina suostu lataamaan lainkaan. Toivottavasti ongelmat vielä korjaantuvat, tai joudun tyytymään omaan jouluiseen Spotify-listaani.

Meillä oli siis halloweenina bileet, joita valmistelin useampana päivänä leipomisen, siivoamisen ja asujen valmistamisen merkeissä. Tykkään panostaa tähän juhlaan kunnolla eikä niin, että koristeluiksi riittää pari hassua hämähäkkiä. Meillä oli kurpitsaa, seittiä, kynttilää ja vaikka mitä. Tämä oli myös ensimmäinen vuosi, kun kaiversin kurpitsan. Oli kivaa puuhaa!


Appelsiinicupcake suklaakakkakuorrutteella. 
Lakritsikakku, johon löysin ilokseni irtokarkkilaarista harvinaisen sopivia karkkeja aina aivoista lähtien.


Kuvan otti siskoni Venla Kekäläinen.
Myös eläimet olivat (ihmisten näkökulmasta) halloweentunnelmissa. Koira sai hippiasun, ja Kepponen-nimiselle mustalle lampaalle on tuskin mahdollista kuvitella sopivampaa juhlaa kuin karkkien ja kepposten juhla.


Sain myös vihdoin ja viimein koristeltua terassin talviseen asuun talvikukkien muodossa. Ostin kesän aleista uudet polyrottinkiset amppelit rumien valkoisten tilalle, ja kissojen ja koirien kanssa etsityt sopivanväriset callunat pääsivät niihin kera katajanoksien. Olisin halunnut kolmiväristä callunaa, mutta sitä ei enää ollut missään. Kuvista poiketen löytämini versio on enemmän violettia kuin pinkkiä, johon lopulta tyydyin. Samaa callunaa on myös korkeassa "saman sarjan" ruukussa koristekaalin ja pienen kuusen kaverina. Kurpitsan kaverina pöydällä on lisäksi ruukku, johon tyrkkäsin kuusentaimen sammaleen keskelle. Kiva, simppeli ja luonnonmukainen istutus. Ja mikä parasta, ilmainen.



Halloweenin siivoilu asunnosta tuntuu vähän tympeältä, kun ei oikein ole mitään sesonkikoristeita, mitä laittaa esille ennen joulua. Syksyinenkään ei oikein inspiroi enää. Joulua aion laittaa vasta joulukuun vaihteessa. Ainoa mitä olen tähän mennessä vaihtanut jouluisempaan on puhelimen taustakuva, kun kiva kuva tuli netissä ihan muussa yhteydessä vastaan:


Harrastavatkohan monet muutkin sesongin mukaisia taustakuvia, epäilen...Nyt jatkan sopivan joulukalenterin googlailua, sillä koira on tällä hetkellä ruokakuntamme ainoa kalenterin omistava! Lisäksi aion tänään aloittaa joululeffakauden tutkimalla Netflixin tarjontaa.