Jouluinen lukusuositus

Jouluisia kirjoja on ihana lukea, mutta hyvien löytäminen on yhtä työlästä kuin elokuvien kohdalla. En aluksi ajatellut suositella tätä kirjaa kenellekään, mutta sen monimuotoisuus teki sen minusta lopulta lukemisen arvoiseksi. Kiitos muuten suuresti niille kirjastoille, jotka nostavat ajankohtaisia teoksia esille! Etenkin joulun alla on kiva suunnata tietylle tiskille etsimään luettavaa, eikä tarvitse penkoa kaikkea läpi. Niin löysin tämänkin kirjan.

Kirjan kantavia teemoja ovat sijaisperheys, oman elämänpolun ja elämän tarkoituksen valitseminen, joulu sekä tietenkin siirappinen rakkaustarina. Juonellisesti teos oli mielestäni jopa yllättävä, mitä ei olisi voinut alun perusteella päätellä. Dialogi on (suomennoksen takia?) melkoisen kökköistä ja imelää, mutta kirjan käännös saiturinjoulumaiseen "entä jos" -kysymyksenasetteluun teki siitä loppupeleissä todella koskettavan. Tarina lähtee liikkeelle sijaisperheestä toiseen riepotellusta Bellestä, joka pääsee vihdoin osaksi rakastavaa perhettä. Samaan paikkaan sijoitetaan myös poika, johon Bellen tulevaisuus kietoutuu hetkessä. Parin tarinaa kerrotaan kirjan alkupuoliskolla aikahyppyjen kautta, ja lopulta kipuillaan sitten erilaisten vastoinkäymisten ja päätösten suhteen. Loppu on tietysti onnellinen. En halua spoilata tämän enempää, mutta suosittelen kirjaa kaikille imelän hömpän ystäville jouluiseksi lukemiseksi. Mielellään konvehtirasian kera. Kirjalla oli myös pituutta kiitettävästi enemmän kuin perinteiset 200 sivua, joten kulutin (vaikka nopea lukija olenkin) sen parissa iltapäivän jos toisenkin.

Joulukuun ensimmäinen

Vihdoin joulukuu koitti! Jouluihminen voi nyt päästää sisäisen hulluutensa valloilleen ihan luvan kanssa. Vietin vapaapäivää ja nousin silti sängystä suhteellisen aikaisin, koska neljä kalenterinluukkua odottivat avaamistaan. Suklaakalenterin suklaa maistuu tänäkin vuonna juuri sille miltä sen pitääkin. Minulle se on todella vahva makumuisto, ja erottaisin sen vaikka keskellä kesää kahdenkymmenen muun suklaan joukosta.

Oli hyvä idea ostaa Essencen meikkikalenteri. Olen laiska ostamaan meikkejä, mutta hyvä ostamaan joulukalentereita. Tänään sain nestemäisen rajauskynän.

Aamupalaksi söin marjaisaa tuorepuuroa.

Ensimmäisen päivän kunniaksi joulukoristeet pääsivät paikoilleen. Myös kalenterikynttilä odottaa iltaa, kun rötkähdän sohvalle lukemaan kirjaa. Samalla enkelikello pääsee pyörimään ensimmäistä kertaa tälle vuodelle.

Hain kirjastosta yhden jouluun sopivan kirjan, jossa on kerrottu joulunviettotavoista eri puolilla maata. Lisäksi siinä on ruokaohjeita sekä yleistä tietoa joulun perinteistä. Omistan yhden vastaavan, mutta hieman suppeamman kirjan jo, mutta kirjasto oli laittanut jouluisia kirjoja oikein erikseen esille. Haen sieltä varmasti vielä useamman selailuun ennen pyhiä.

Hahmokavalkadini pääsi tänä vuonna keittiön työtasolle. Vaikka muutin isompaan kämppään, niin ikkunalautojen puute tekee koristeiden sijoittamisesta edelleen yhtä hankalaa kuin edellisessä miniyksiössäni. Toivon kovasti, että ensi jouluna asun jo isommassa asunnossa, sillä tämä on tarkoitettu väliaikaiseksi.

Sopivien tv:n joulukalentereiden puute harmittaa. Aion kuitenkin toljottaa Ylen Areenan Elävän Arkiston kuiluista jonkin Tonttu Toljanterin läpi kuun mittaan. En tunnusta muita joulukalenteriyritelmiä laisinkaan.