Jouluinen elokuvahetki

Olen jo ehtinyt koluamaan Netflixistä pari joululeffaa tälle kaudelle. Valikoimaa sillä suunnalla tuntuu olevan reippaasti, mutta melkein kaikissa laatu tuntuu olevan...noh, vähintään arveluttava. Kaikkien juoni kuulostaa ihan samankaltaiselta ja superimelältä. Mikäli jollekin termi Hallmark-jouluelokuva on tuttu, niin puhun juuri sen tyyppisistä leffoista: väkinäistä dialogia, heppoista näyttelemistä ja ennalta-arvattava, tylsä juoni. Sorruin tosin katsomaan yhden tämän kategorian elokuvista, sillä Netflix mainostaa sitä niin kovin. Elokuvan nimi on Joulukalenteri, ja siinä nuori valokuvaaja perii mummonsa vanhan joulukalenterin, joka tuntuu ennustavan tulevaa. Spoiler alert, juuri sitä kalenteri tekee, lopussa tyttö saa pojan ja kaikki on ihanaa. Heppoinenkaan juoni ei haittaisi, jos elokuva tuntuisi muuten laadukkaalta. Kyllähän tuon nyt katsoi, mutta ei sitä juuri jaksa muistella jälkikäteen.

Toinen vähän vanhempi, mutta itseltäni ihan ohi mennyt elokuva on Joulupukki ja sen veli. Leffassa on nimekästä näyttelijäkaartia, ja se on selkeästi isommalla rahalla tehty. Pukin hulttiomainen veli saapuu rahanahneuksissaan Pohjoisnavalle auttamaan jouluvalmisteluissa, ja soppa on valmis. Jos pitäisi verrata johonkin muuhun joululeffaan, niin vertaisin Elfiin. Hauskaa tilannekomiikkaa ja amerikkalaista joulufiilistä, ei mitään kovin syvällistä mutta silti viihdyttävää. Voisin katsoa uudestaan parin vuoden päästä.

Ihmettelin muuten suuresti nähdessäni mainokset uudesta The Grinch-elokuvasta. Miksi siitä piti yleensäkin tehdä uusi versio? Jim Carreyn vihreä ilkiö on harvinaisen mieleenjäävä hahmo, eikä elokuva ole mielestäni vielä kärsinyt ajan hampaassa kovin paljon. Tuntuu rahanahneelta touhulta elokuvateollisuudelta suoltaa aina vain uusia versioita samoista tarinoista, vaikka ainakin itse menisin katsomaan vain jotain ihan uutta. Uskoisin, että nykylapset ihastuisivat ihan oman sukupolveni lailla vanhaankin Grinchiin, eivätkä olisi tarvinneet tuota mielestäni visuaalisesti liian siloiteltua versiota ensinkään.

Noh palatakseni leffojenkatseluun yleensäkin, elokuvan kanssa kuuluu ehdottomasti napostella, ja jouluiseen elokuvaan on pakko parittaa jouluinen naposteltava. Ostin kokeeksi Lidlin glögitiivistettä, joka on yllättävän hyvää! Tekisin itse glögin jopa hieman laimeammalla suhteella kuin pullo opastaa, mutta glögi on kyllä mausteista ja sellaista hyvää perusglögiä. Myös Annas-piparit päättivät lähteä meille kotiin, tietysti tämän vuoden uutuusmaussa eli polkakarkissa. Tykkään hirveästi kaikesta minttuisesta, eli tykkäsin näistäkin. Polka maistuu piparissa rohkeasti, mutta ei kuitenkaan jyrää piparia alleen. Annas on pipareiden kategoriassa kyllä niin loistava tekijä, että en enää osaa ostaa muita. Varmaan myös se lakuversio täytyy maistella vielä tälle sesongille.