Viimeisiä päiviä ennen joulua viedään, toden totta. Uskomattomalta tuntuu, miten nopeasti tämä kuukausi on hujahtanut. Joulupuuhat alkavat olla ruuanlaittoa ja siivousta vaille valmiit. Huomaan, miten saapuvat kortit tuntuvat vähenevän vuosi vuodelta. Toisaalta moni antaa meille kortit sitten vasta kädestä pitäen, joten turhan huolissani en korttisaaliistamme ole. Äitini antoi meille jo aikaa sitten minulta ostamansa glittermaisemakortin, lystikästä.
Joulukukat alkavat olla juhlakunnossa. Amaryllis aukesi kukkaan juuri parahiksi, ja hyasintti aukeaa juuri sopivasti aatoksi. Ensimmäisen erän hyasinteista toinen rupesi vääntämään uutta kukkaa lakastuneiden tilalle, en valita.
Syksyllä tekeytymään laitettu pihlajanmarjalikööri on seissyt kuukausia jääkaapissa, ja pääsi nyt muodikkaasti hillopurkkeihin. Nämä päätyvät vanhemmilleni sekä anopilleni joululahjoiksi. Myös meille jäi hieman, vaikka tavara onkin makuumme aika äitelää...
Havuja perkele. Niitä on vähitellen hiipinyt vähän joka puolelle. Viimeisin tulokas on tänään hakemani joulukuusi, joka odottaa kiltisti ulkona aattoaamuun, jolloin otan sen sisälle sulamaan.
Joulun tulo on joillekin luontokappaleille huolestuttava asia.
Viimeisenä tekemänäni lahjana on tekokukkakimppu, jonka tein laitoksessa asuvalle mummolleni. Hän ei osaa enää hoitaa kukkia, ja tuoksuvia ei tietenkään saa viedä. Kukkaprojektien jämät hyötykäyttöön siis. Ikänsä kukkaihmisenä olleelle pitää olla omaan makuun sopivia lahjoja, ja mummo onkin saanut meiltä aina jotain kukkia jouluksi.
Nyt lähden ostamaan viimeiset joulukarkit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti