Ensilumi satoi tännekin

Oli kyllä paras aamu pitkään aikaa. Levitimme eilen illalla lattialle siskonpedin, jotta voisimme heräillä pussailevaan koiraan (emme ikinä nuku koiran kanssa, koska siitä ei tulisi mitään koiramme paikan-ja asennonvaihtelun takia). Pusuihin ja karvan kutinaan heräilimmekin, ja melkein samantien muistin illalla satamaan alkaneen lumen. Eikun verhot auki ja siellähän olikin jo aivan valkoinen maisema!

Koiramme on varsinainen talvikoira. Odotan aina ensilumia etenkin sen reaktioiden takia: se jotenkin ensin hämmentyy, ja sitten ilahtuu. Vienkin sen aina ulos vasta kun lunta on sen verran reippaasti, että se tajuaa muutoksen tapahtuneen. Todella maksun arvoisia reaktioita tuli tälläkin kertaa, nenää piti tunkea lumeen useampaan kertaan että sen olemassaolon ymmärsi.

Lumella on kyllä heti tosi iso vaikutus fiilikseen. Kurkin vähän väliä ulos ihan haltioissani, ja joulufiilis puskee ihan eri tavalla kuin esimerkiksi eilen aurinkoisena syyspäivänä, joka näytti aivan elokuulta. Oletettavastikaan tämä ei ole pysyvää lunta vielä, mutta toivottavasti se jäisi vielä edes muutamaksi päiväksi!