Adventtiviikonloppu käynnisti toden totta joulunodotuksen kovemman kerran. Olen edelleen niin innoissani eilisestä Jarkko Aholan joulukonsertista, että hyvä jos saan fiilikseni sanojen muotoon. Tänä vuonna olen nähnyt kyseessä olevan laulajan esiintyvän jo kahdesti oman bändinsä kanssa, ja olen tykännyt kovasti. Nyt ensimmäistä kertaa ihan artistikeikka oli minulle ihan uusi kokemus.
Lähdin poikaystäväni kanssa Mikaelin kirkolle tuntia ennen konserttia, koska työpäiväni päättyi kätevästi sopivaan aikaan. En ollut osannut odottaa, että joudumme ihan oikeasti jonottamaan lukuisten muiden ihmisten seassa!
 |
| Yllättävän vanha kuuntelijakunta saapui kirkkoon, siis ihan normaalin jumalanpalveluskansan näköistä. Vieressäni istui mummeli, jonka epäilin erehtyneen väärään paikkaan, mutta tämä tuntuikin tykkäävän kovasti! |
En oikein tiennyt mitä odottaa oman lempilaulajani joululaulujen vetämisestä, mutta mikään odotukseni ei valmistanut tuohon kokemukseen. Pimeä, hämyisästi valaistu kirkko, muutama muusikko musisoimassa ja kaiken keskipisteenä Jarkko komeana puvussaan ja laulamassa niin juuttaan upeasti. Odotin koko ajan suosikkibiisiäni Tonttua, mutta kun todellisen lempibiisini Walking In The Airin (jota siis en uskaltanut edes odottaa) ensisäkeet raikasivat kirkossa, koin pakanana jotain melkein hengellistä :D On muutamia kertoja ihmiselämän aikana, kun pääsee kuulemaan livenä lempilaulajan esittävän omaa lempikappaletta, mutta tämä oli niin karvoja nostattavan hieno kokemus. Muutenkin konsertin musiikkitarjonta keskittyi hieman synkkiin joulutunnelmiin, ja varsinkin Varpunen jouluaamuna kaikkine traagisuuksineen alkoi jo naurattamaan.
 |
| Kirkon joulukuusi oli kivan perinteisesti koristeltu, krumeluureissa ei menty yli mutta oli kuitenkin sopivan hillitysti vedetty. |
Keikan jälkeen koin taas yhden niistä hetkistä, kun tarjoutui mahdollisuus tavata ihailemansa henkilö ensimmäistä kertaa. Aina etukäteen kuvittelemat lainit katoavat päästä ja mikäli tilanteesta selviää suhteellisenkaan kunnialla, ollaan jo voiton puolella. Ensimmäistä kertaa vuosiin pyysin jopa nimmarin, mitä pienenä harrastin enemmän.
 |
| Jarkko komeana puvussaan ja minä lattialle valuneena lätäkkönä. |
Mutta se siitä keikasta. Tänään alkoivat myös adventtisunnuntaiset VPK:n joulumarkkinat, jotka ovat muodostuneet meille jokajouluiseksi perinteeksi. Kerran olimme monenmoisia tuotoksiamme myymässä, mutta surkea saldon takia päädyimme jatkossa pysyttelemään ostavan yleisön puolella. Joskus hamstrasimme paritolkulla halvalla myytäviä käsintehtyjä villasukkia ja lapasia, mutta yleensä mukaan on lähtenyt lähinnä tunnelma. Tuntuu että ostaminen arvoinen tavara on vuosi vuodelta vähentynyt tai hinnat nousseet. On periaatteessa hyvä, ettei kukaan myy käsitöitään polkuhintaan, mutta opiskelijan kukkarolle nuo hinnat eivät oikein sovi.
 |
| Vanhempi kuva. |
 |
| Tällaisen heijastimen ostin markkinoilta vuosia sitten, mutta ne katosi mystisesti :( |
Muillakin Turun joulumarkkinoilla olemme joskus käyneet, mutta kovin vähäisen ostettavan tavaran takia emme ole enää oikein jaksaneet muualla poiketa. Normaaleissa kaupoissa tuntui tänään alkaneen ainamoinen hulina, monta lahjapaperirullaa vilisi katukuvassa. Itse ostin vihoviimeisen joululahjan tänään, joten voin nyt keskittyä vaan muihin hommiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti