Jouluinen elokuvahetki

Olen jo ehtinyt koluamaan Netflixistä pari joululeffaa tälle kaudelle. Valikoimaa sillä suunnalla tuntuu olevan reippaasti, mutta melkein kaikissa laatu tuntuu olevan...noh, vähintään arveluttava. Kaikkien juoni kuulostaa ihan samankaltaiselta ja superimelältä. Mikäli jollekin termi Hallmark-jouluelokuva on tuttu, niin puhun juuri sen tyyppisistä leffoista: väkinäistä dialogia, heppoista näyttelemistä ja ennalta-arvattava, tylsä juoni. Sorruin tosin katsomaan yhden tämän kategorian elokuvista, sillä Netflix mainostaa sitä niin kovin. Elokuvan nimi on Joulukalenteri, ja siinä nuori valokuvaaja perii mummonsa vanhan joulukalenterin, joka tuntuu ennustavan tulevaa. Spoiler alert, juuri sitä kalenteri tekee, lopussa tyttö saa pojan ja kaikki on ihanaa. Heppoinenkaan juoni ei haittaisi, jos elokuva tuntuisi muuten laadukkaalta. Kyllähän tuon nyt katsoi, mutta ei sitä juuri jaksa muistella jälkikäteen.

Toinen vähän vanhempi, mutta itseltäni ihan ohi mennyt elokuva on Joulupukki ja sen veli. Leffassa on nimekästä näyttelijäkaartia, ja se on selkeästi isommalla rahalla tehty. Pukin hulttiomainen veli saapuu rahanahneuksissaan Pohjoisnavalle auttamaan jouluvalmisteluissa, ja soppa on valmis. Jos pitäisi verrata johonkin muuhun joululeffaan, niin vertaisin Elfiin. Hauskaa tilannekomiikkaa ja amerikkalaista joulufiilistä, ei mitään kovin syvällistä mutta silti viihdyttävää. Voisin katsoa uudestaan parin vuoden päästä.

Ihmettelin muuten suuresti nähdessäni mainokset uudesta The Grinch-elokuvasta. Miksi siitä piti yleensäkin tehdä uusi versio? Jim Carreyn vihreä ilkiö on harvinaisen mieleenjäävä hahmo, eikä elokuva ole mielestäni vielä kärsinyt ajan hampaassa kovin paljon. Tuntuu rahanahneelta touhulta elokuvateollisuudelta suoltaa aina vain uusia versioita samoista tarinoista, vaikka ainakin itse menisin katsomaan vain jotain ihan uutta. Uskoisin, että nykylapset ihastuisivat ihan oman sukupolveni lailla vanhaankin Grinchiin, eivätkä olisi tarvinneet tuota mielestäni visuaalisesti liian siloiteltua versiota ensinkään.

Noh palatakseni leffojenkatseluun yleensäkin, elokuvan kanssa kuuluu ehdottomasti napostella, ja jouluiseen elokuvaan on pakko parittaa jouluinen naposteltava. Ostin kokeeksi Lidlin glögitiivistettä, joka on yllättävän hyvää! Tekisin itse glögin jopa hieman laimeammalla suhteella kuin pullo opastaa, mutta glögi on kyllä mausteista ja sellaista hyvää perusglögiä. Myös Annas-piparit päättivät lähteä meille kotiin, tietysti tämän vuoden uutuusmaussa eli polkakarkissa. Tykkään hirveästi kaikesta minttuisesta, eli tykkäsin näistäkin. Polka maistuu piparissa rohkeasti, mutta ei kuitenkaan jyrää piparia alleen. Annas on pipareiden kategoriassa kyllä niin loistava tekijä, että en enää osaa ostaa muita. Varmaan myös se lakuversio täytyy maistella vielä tälle sesongille.

Lahjojen metsästystä ja paketointia

Tämän vuoden joululahjahankinnat alkavat olla osaltani loppusuoralla! Tällä viikolla minulla oli reilu tunti luppoaikaa kaupungilla, ja käytin sen ihan ex tempore -hengessä lahjojen hankintaan. Sessio onnistui yli odotusten, ja nyt pukinkonttiin on taas enemmän täytettä. Tilasin eilen loppuja lahjoja netistä sekä muille että itselleni, eikä enää puutu kuin yksi lahja (joka on jo suunniteltu), sekä tietysti jotain pientä karkkijuttua. Myös yksi pieni pikkujoululahja on hankkimatta, mutta uskon sen löytyvän vain Tigeriin sisään astelemalla.

Tänä vuonna helpotin lahjojenhankintaa antamalla samaa lahjaa aina useammalle, ja pitäytymällä muutenkin rajallisissa teemoissa. Varmasti blogistani pois pysyvää kolmea henkilöä tai perhekuntaa voin paljastaa lahjovamme joulusukin, joihin on kuhunkin kasattu sisälle osin samanlaista, osin erilaista tavaraa.

Sukat tilasin kiinakaupasta, ja täytteiksi kahteen tulee häämatkaltamme Kreikasta tuotu saippua. Sen lisäksi näissä on Lidlistä ostettu joulukuosinen rasia pitkiä tulitikkuja sekä Tokmannin kolmen tontun tarjouksesta ostettu tonttukoriste. Setteihin on lisäksi tulossa karkkikelkat polkakepeistä ja joistain karkkirasioista. Yksi näistä kolmesta tulee esiteinille, joten siinä sisällöstä samaa on vain tonttu ja karkkikelkka (onneksi teinikin on todellinen jouluihminen). Aikuisille lahjat on hankittu niin, ettei niistä jäisi hirveästi mitään turhaa rompetta nurkkiin pyörimään. Saippua, tulitikut ja karkki kuluvat joka taloudessa, ja perinteiset tonttukoristeet sopivat varmasti moneen makuun. Joulusukka puolestaan käy lahjan kääreestä, joten saajat voivat halutessaan pistää sen vaikka samassa hengessä eteenpäin.

Edellisessä postauksessa uhosin, etten osta tänä vuonna enää joulukoristeita. No siellä samaisella Tokmannilla tonttuja ostaessa kävi vahinko:

Iso vihreä tonttu vitosella! Olen kytännyt syrjäsilmällä sopivaa tonttua jo useamman vuoden, ja tämä se on. Ihanan luonnollisen näköinen tonttu, joka voisi ihan hyvin asua sammaleisen kiven alla ihmisten sitä huomaamatta. Tonttu jäi jo meillä esille, eihän sitä hennonut enää kaappiinkaan laittaa...

Halusimme hankkia mieheni siskon yksivuotiaalle ison pehmolelun, sillä miehelläni oli kuulema lapsuudessa jättimäinen lelu, josta hän tykkäsi kovasti. No, sehän löytyi sekin sieltä Tokmannilta, ja maksoi alennuksessa vain kympin.

Ison nallen survominen järkevän kokoiseen laatikkoon olikin sitten ihan oma projektinsa, mutta nyt se on kiltisti laatikossa. Kiva kun lähipiirissä on taas pieni lapsi, niin pääsee ostamaan niitä leluja, joista itse jäi paitsi pienenä :D

Osallistun tänäkin vuonna Joulupuu-keräykseen, jossa hankitaan joululahja vähävaraisen perheen lapselle. Koska nuoremmille ostetaan kuulema enemmän lahjoja, olen muutamana vuotena ostanut tasa-arvon nimissä itse lahjan hieman vanhemmalle saajalle. Tänä vuonna päässäni pyörivänä kohdeyleisönä oli noin kymmenvuotias tyttö, jolle paketista tuli tämmöinen:

Hieman hemmottelua, herkkuja ja kivaa tekemistä, siitähän se joulu on tehty. Olisin itse ollut esiteininä innoissani tämmöisestä lahjasta, ja sillä idealla tietysti meninkin. Kaikki tuotteet on ostettu pikkuhiljaa alennuslaareista, joten rahaa ei mennyt niin paljon kuin luulisi. Saatan ostaa vielä toisenkin paketin tälle vuodelle, mikäli inspiraatio iskee.

Kaupat ovat tosiaan alkaneet laittaa vähitellen joulua esille, ja muutamissa paikoissa on ollut kiva katsella nättejä esillepanoja. Ainakin Kuopion Sokoksen vielä suhteellisen rajallinen jouluvalikoima oli laitettu tosi kivasti esille. Myös omalla työpaikallani joulua laitettiin suursiivouksen jäljiltä esille enemmälti, ja somistuksesta vastaavamme päätti tämänvuotiseksi teemaksi turkoosinvalkean hopeisen huurteisen joulun, jossa on kuitenkin luonnollisia elementtejä keventämässä. Mielestäni väritys ja koristus on tosi onnistunut, ja vähän erilainen. Metalleissa ruusukulta ja kupari ovat edelleen selkeästi tykättyjä, ja niitä näkyy myöhemmin myös joulukukkien puolella.

Töissä meneekin jo selkeästi jouluista tavaraa, ja etenkin joulukortit ovat alkaneet liikkua isommissa nipuissa. Olen itse haaveillut jo kauan joulukukkien tulosta ja miettinyt samalla omia kukkiani. Suunnitelmat alkavat vähitellen hahmottua, mutta muuttuvat varmaan matkalla vielä moneen kertaan...

Joululahjat piti tietysti paketoida, ja itse paketoinnista aidosti tykkäävänä kolusin joulupaperivalikoimat jo hyvissäajoin. Muistelin Ikeassa olleen aina tosi kivoja papereita, ja tämä vuosi ei tuottanut poikkeusta. Ihastuin heidän tummansiniseen metsäiseen kuosiinsa, ja käärinkin siihen tänä vuonna varmaan kaikki pakettini. Yleensä tykkään vaihdella papereita ettei lahjakasasta tule liian samannäköistä, mutta paketit menevät toisaalta niin moniin osoitteisiin, ettei samannäköisyys haittaa. Lisäksi rajallisen tilan vuoksi en halua useampaa vajaata paperirullaa pyörimään nurkkiin ensi vuodeksi asti.

Paperi on aivan ihana, koska se ei suureen ääneen huuda joulua, mutta on kuitenkin tosi jouluinen. Metsän eläimet erilaisissa puuhissa tekevät paperista tosi elävän näköisen, ja sitä tekisi mieli tutkia melkein loputtomiin. Ehkä ensi vuonna siirryn vihdoin minimalismin ystäväksi, mutta tänä vuonna ei ole sen aika. Koska paketoin mielelläni ja omat lahjani ovat aina papereissa ajoissa, niin paketoin tänä(kin) vuonna varmasti lahjoja myös muiden puolesta...

Uusia tuulia joulusisustukseen

Olen aiemmin kirjoitellut siitä, miten ostan vuosittain yhden spesiaalin kuusenkoristeen, joka voi olla vähän kalliimpikin. Vain yhden. Näin saan erityisen kivoja koristeita, vaikka en laitakaan niihin kerralla hurjia summia. Harmikseni aikeeni ostaa tämänvuotinen koriste häämatkalta Kreikasta jäi aikomukseksi, sillä en vain löytänyt joulukoristeita kohteestamme. Spesiaaleista koristeista erityisen spesiaaleja tekevät tietysti ostopaikat ja hetket, ja kuusessamme näkyykin elämäni kulku: yksi koriste on ostettu vaihtoaikanani Irlannista, toinen valmistujaislahjaksi saadulla lahjakortilla Stockalta ja kolmas Tiimarin loppuunmyynneistä. Kuusta koristellessa ja katsellessa on kiva muistella menneitä vuosia ja yleensä ajan kulkua. Pitäisi saada aikaiseksi kirjoittaa jokaisen koristeen taustatarinat nyt kun ne vielä muistan, ettei koristeiden karttuessa muisti alkaisi heiketä yksittäisten killuttimien kohdalla.

Työpaikalleni on tosiaan tullut koristeita jatkuvalla syötöllä, ja erään koristeen nähdessäni tiesin heti, että tämä on saatava.

Lasinen käpy on melko isokokoinen, ja siinä on hopeista glitteriä. Väri on juuri sopivan neutraali vuosikoristeideni sarjaan, sillä haluan tuoda kuuseen värit niillä ns. bulkkikoristeilla, joita hankin isommissa sarjoissa halvalla. Sain kävystä myös henkilökunta-alennusta, joten tämä ei verottanut kukkaroani kovin monen euron edestä. Raahasin juuri häämatkalta isoja männynkäpyjä kotiin, ja kertoessani miehelleni ostaneeni taas yhden kävyn hän oli että niinpä tietysti :) Vitsailemme sillä, että minä hilaan joka paikasta lähinnä luonnosta löydettyjä asioita. Kotiamme koristaakin mm. kaksi ulkomailta löytynyttä eläimen pääkalloa...

Toinen viimeaikojen hankinta on uusi matto, johon ihastuin ollessani äitin seurana mattoja etsimässä. Harvemmin ihastukseni löytyvät alelaarista poistohintaan ja vieläpä ihan vahingossa, joten tällä kertaa kävi lykky! Iso matto päätyi olkkariin, ja onhan se nyt superjouluinen ihanalla, vanhanaikaisella tavalla. Olinkin etsiskellyt jo jonkun aikaa korviketta työhuoneemme rumalle matolle, joten olohuoneesta uutuuden tieltä siirtynyt matto pääsi sinne. Olohuone alkaa näköjään muuttua vähitellen punertavaksi, mutta se ei näin marraskuun puolivälissä haitanne. Saa nähdä, koska alan vaihtelemaan vielä jouluverhoja.

Sen verran olen laitellut joulua sisälle, että ripustin valotähden ikkunaan. Marraskuu on taas tuntunut erityisen synkältä ja pimeältä, ja valojen lisääminen tuntuu suunnilleen elintärkeältä. Pitääkin vielä viritellä valoja ajastimilla muuallekin, kun ei tuo päivä tunnu tänäänkään valkenevan missään vaiheessa.

Nyt kun kuusenkoriste on ostettu, niin tuskin ostan tälle vuodelle enää uusia joulukoristeita. Toivottavasti vihdoin ensi jouluun mennessä pääsemme muuttamaan vakituiseen taloomme, johon alan sitten hankkia niitä niinikään vakituisia jouluverhoja, kuusenalusmattoja sun muita. Tosin olen menossa ensi viikolla käymään Keskisellä, jossa tunnetusti on joulukamaa aivan helkkaristi. Tiedä vaikka sortuisin siellä johonkin, tai sitten joulun jälkeisissä aleissa...

Halloween ohi, nyt on joulu!

Tänään koitti se päivä, kun vihdoin laitoin Jouluradion soimaan arkisten pyykinpesujen ja muiden touhujen taustamusiikiksi. Panttasin tätä halloweenin jälkeiselle ajalle, ettei joulufiilis iske liikaa. Liekö sattumaa, että ensimmäisenä biisinä soi juurikin oma lempparibiisini, eli Tonttu. Ei sentään Jarkko Aholan tai J.P Leppäluodon versiona, se olisi ollut jo liioittelua...Ainakaan selaimessa tuo uusi Jouluradion sivusto ei tunnu toimivan kovin hyvin, ja etenkin kanavien välinen hyppiminen takkuaa tosissaan. Lisäksi sivusto ei aina suostu lataamaan lainkaan. Toivottavasti ongelmat vielä korjaantuvat, tai joudun tyytymään omaan jouluiseen Spotify-listaani.

Meillä oli siis halloweenina bileet, joita valmistelin useampana päivänä leipomisen, siivoamisen ja asujen valmistamisen merkeissä. Tykkään panostaa tähän juhlaan kunnolla eikä niin, että koristeluiksi riittää pari hassua hämähäkkiä. Meillä oli kurpitsaa, seittiä, kynttilää ja vaikka mitä. Tämä oli myös ensimmäinen vuosi, kun kaiversin kurpitsan. Oli kivaa puuhaa!

Appelsiinicupcake suklaakakkakuorrutteella. 

Lakritsikakku, johon löysin ilokseni irtokarkkilaarista harvinaisen sopivia karkkeja aina aivoista lähtien.

Kuvan otti siskoni Venla Kekäläinen.

Myös eläimet olivat (ihmisten näkökulmasta) halloweentunnelmissa. Koira sai hippiasun, ja Kepponen-nimiselle mustalle lampaalle on tuskin mahdollista kuvitella sopivampaa juhlaa kuin karkkien ja kepposten juhla.

Sain myös vihdoin ja viimein koristeltua terassin talviseen asuun talvikukkien muodossa. Ostin kesän aleista uudet polyrottinkiset amppelit rumien valkoisten tilalle, ja kissojen ja koirien kanssa etsityt sopivanväriset callunat pääsivät niihin kera katajanoksien. Olisin halunnut kolmiväristä callunaa, mutta sitä ei enää ollut missään. Kuvista poiketen löytämini versio on enemmän violettia kuin pinkkiä, johon lopulta tyydyin. Samaa callunaa on myös korkeassa "saman sarjan" ruukussa koristekaalin ja pienen kuusen kaverina. Kurpitsan kaverina pöydällä on lisäksi ruukku, johon tyrkkäsin kuusentaimen sammaleen keskelle. Kiva, simppeli ja luonnonmukainen istutus. Ja mikä parasta, ilmainen.

Halloweenin siivoilu asunnosta tuntuu vähän tympeältä, kun ei oikein ole mitään sesonkikoristeita, mitä laittaa esille ennen joulua. Syksyinenkään ei oikein inspiroi enää. Joulua aion laittaa vasta joulukuun vaihteessa. Ainoa mitä olen tähän mennessä vaihtanut jouluisempaan on puhelimen taustakuva, kun kiva kuva tuli netissä ihan muussa yhteydessä vastaan:

Harrastavatkohan monet muutkin sesongin mukaisia taustakuvia, epäilen...Nyt jatkan sopivan joulukalenterin googlailua, sillä koira on tällä hetkellä ruokakuntamme ainoa kalenterin omistava! Lisäksi aion tänään aloittaa joululeffakauden tutkimalla Netflixin tarjontaa.

Lapsuuden joulun erityisyys

Aina kuulee puhuttavan, että joulu on lasten juhla, tai että juuri lapsena joulu oli se kaikista taianomaisin juhla ikinä. Monissa perheissä lahjoja ei edes hankita kuin lapsille, ja pukin vierailu on illan kohokohta. Myös monissa joululauluissa puhutaan nimenomaan lasten riemusta jouluna. Länsimaisessa perinteessä Joulupukki on joulun keskeisin hahmo, ja nimenomaan lapsille suunnattu sellainen. Kriittisesti kuluttajuuten suhtautuvana tekisi mieli sanoa, että ei ole varmasti sattumaa, että tämäkin juhla markkinoidaan lapsille: vanhemmat kun pyrkivät tekemään kaikkensa jälkipolvensa eteen tämän maagisen lapsuuden täydelliseksi tekemisessä, ja markkinat puolestaan tuuttaavat pellolle tavaraa, jota ilman lapsuus jää tietysti aivan puutteelliseksi. Olen kuullut monen muuten ihan ns. tolokun immeisen sekoavan täysin, kun kyseessä on lapseen kohdistuva kuluttajuus. Pukeutumisen kohdalla tämä voisi tarkoittaa, että itselle haetaan kirpparilta vain jotain rättiä, kun taas lapsi pitää pukea viimeisimpiin teknisiin haalareihin muodikkaissa väreissä. Muutenhan lapsen hyvinvointi joutuisi vaakalaudalle, ja vaikkapa naapuri voisi kyseenalaistaa oman vanhemmuuden. Noh se siitä kulutusjuhlakritiikistä, sitten siihen omaan lapsuuteen.

Omalta osaltani jouluihmisyys on lähtenyt varmasti liikkeelle jo lapsuudesta. Tosin kukapa lapsi ei joulua rakastaisi? Aikuisena toki joulun ihanuuden painopiste on siirtynyt krääsästä enemmän fiilistelyyn. Toisaalta sekä lapsiminä ja aikuisminä nauttivat ihan yhtä lailla esimerkiksi hyvästä jouluruuasta, kiireettömästä perheen kanssa yhdessäolosta, kauniista joulukoristeista, joulumusiikista sekä jouluelokuvien taianomaisuudesta.

Lapsuudessa joulukausi alkoi tietysti värikkäiden lelulehtien saapumisella. Luimme niitä yhdessä kaksi vuotta nuoremman pikkusiskoni kanssa, ja taisimme merkata lehteen, mitä leluja haluaisimme. Pukille kirjoitettiin hartaasti, ja toivelistat jätettiin ulkoportaille. Toiveemme taisivat olla vähän suureellisia joskus, mutta saimme kyllä ihan vain kohtuullisen määrän lahjoja joka vuosi. Eniten mieleen jääneet ysärilapsen lelut olivat "kauko-ohjattava" Godzilla (jonka ohjain oli johdon päässä), klassinen Muumitalo sekä Chillachilla. Saimme varmasti myös kaikkia järkeviä käytännön lahjoja, mutta lapsen mielipä unohtaa ne aika nopeasti. Lautapelit olivat kyllä aina tykättyjä, ja niiden parissa pyhät kuluivat nopeasti.

Oma chillachillani oli juuri tämä sama ruskea.

Rakkaimpia lapsuuden joulumuistoja on ollut Tonttu Toljanterin katsominen. Olen tosi tyytyväinen, että esimerkiksi oma nyt 12-vuotias kummipoikani on myös ollut kunnon Toljanteri-fani. Ostin hänelle pari kautta dvs:itä lahjaksi jokunen aika sitten. Toljanterissa jotenkin kiteytyy edelleen sellainen vanhanaikainen joulu, jota olisi ihana viettää. Myös aattoaamun lastenohjelmat tuli katsottua ihan siinä missä nytkin. Tosin silloin Kuuman linjan ja Lumiukon välissä tulevat ohjelmat olivat kyllä rutkasti parempia kuin nykyään...

Meillä jouluaatto on kulunut kautta aikain melko pitkälti samalla kaavalla. Joulunviettoon tulee aina isänpuolen mummoni, joka on nyt jo 90-vuoden kunnioitettavassa iässä. Lapsuudessani vietimme jouluja myös mummolassa, mikä oli ihanaa: mummo osasi taikoa tunnelmallisen joulun, ja laittoi todella hyvää ruokaa. Jossain vaiheessa isäni serkku eli kummipoikani isä muutti emäntineen naapuriimme, ja aloimme vuorotella joulunviettopaikassa. Olemme siitä asti olleet vuoroin meillä kotona, ja vuoroin naapurissa. Mummomme on edelleen aina aattona mukana tohinoissa, ja nykyisin myös minun ja siskoni miehet kuuluvat kalustoon. Kävi myös niin kivasti, että naapurit alkoivat saamaan lapsia juuri sopivasti silloin, kun me siskoni kanssa rupesimme siirtymään lapsista varhaisteineiksi. Emme siis viettäneet välissä kuin ehkä muutaman pukittoman joulun, kunnes uusille lapsille sellainen taas tarvittiin. Toimitin itsekin pukin virkaa yhtenä vuotena, kun naapurin lapsia oli vasta yksi...Tällä hetkellä vietämme ns. aikuisten joulua, kun nuorin joulunviettäjämme on 12-vuotias. Näillä näkymin seuraava lapsi istuu riisipuuroa syömässä silloin, kun minä saan lapsen. Tiedäpä sitten koska sen aika koittaa, näin savolaisittain varmaan joko hieman ennemmin tai myöhemmin.

Olemme joskus käyneet joulukirkossakin aattona, ja sen ohessa hautausmaalla. Pitäjämme pappi piti näin maallikonkin korvaan sopivan maallisia saarnoja, jossa enemmän virittäydyttiin joulun tunnelmaan kuin valistettiin uskonnosta. Uuden papin otettua joulujumalanpalvelusten pidon kontolleen pari vuotta sitten sai joulukirkossa käyminen jäädä. Harmi, sillä kirkko oli jotenkin jouluun rauhoittava paikka. En kuitenkaan jaksa kuunnella uuden tyypin tympeää uskollista hömpötystä, vaan käyn mielummin haudalla rauhassa. On upean näköistä, kun hämärtyvässä illassa koko maisema on yhtä kynttilämerta. Mielestäni vasta ukkini kuolema syksyllä 2001 aloitti perheessämme kunnolla hautausmaalla käynnin jouluperinteen, vaikka onhan siellä hieman kaukaisempiakin sukulaisia maan alla.

Lapsuudessa leivoimme aina äitin kanssa pipareita, ja edelleen pyrimme siskoni kanssa olemaan piparisavotalla yhtaikaisesti. Äitimme leipoi joskus leipää ja muita tuotteita myös joulumyyjäisiin asti, ja muutamia kertoja olimme mukana myymässä. Kouluissahan pidettiin joulumyyjäisiä, joihin vanhemmat leipoivat ja lapset askartelivat. Myös joulujen joulujuhlat olivat aina iso juttu, ja harjoittelimme näytelmiä, lauluja ja runoja viikkotolkulla. Pääsin itse esittämään joulukuvaelmassa ainakin Marian, paimenen ja enkelin roolit. Joulujuhla oli aina kiva tapahtuma, ja sinne pukeuduttiin nätisti. Kerran joulujuhlamme järjestettiin kyläkoulumme pihalla pimeässä. Ideana ihan hyvä, mutta toteutus pakkasessa ei oikein ollut paikallaanolon väärti...Vielä minun lapsuudessani joulutodistustenjakopäivänä jokainen sai lähtiessään joulupussukan, joka oli yleensä punainen paperinen pussi. Sen sisällä oli punainen jouluomena, piparia ja muutama kääreellinen konvehti tai enkelipatukka. Niistä tuli tosi ihanan jouluinen olo, ja tiesi loman alkaneen.

Meillä ei oltu eikä olla yhtään musikaalisia, joten jouluumme ei ole koskaan kuulunut laulaminen tai soittaminen. Yleensä pyhinä telkkari on päällä aamusta iltaan, jolloin on katsottu elokuvia tai lastenohjelmia ja kuunneltu sieltä tulevia satunnaisia joulukonsertteja. Aattoaamuna sohvalle tuodut peitot katoavat aattopäiväksi olohuoneesta, mutta ilmestyvät sinne usein uudestaan. Jo lapsuudessa pyhiin kuului kirjan lukeminen vällyjen välissä samalla suklaata syöden, minkä olen vastikään oppinut kuuluvan olennaisesti islantilaiseen jouluun. Hyvä islantilaiset! Lapsena jouluun kuului olennaisesti ulkonaolo lumilyhtyjen, lumiukkojen tai -majojen teon parissa tai mäenlaskussa ollessa.

Syksystä halloweeniin ja siitä jouluun

Tämän vuoden loppu tuntuu jotenkin tosi jäsennellyltä eri tapahtumien ansiosta. Tasan kuukausi sitten menin naimisiin, mikä oli tietysti vuoden odotetuin hetki. Tällä hetkellä elellään halloweenkautta, jonka jälkeen onkin jo aika siirtyä kohti joulunaikaa. Koen entistä enemmän, että omalta osaltani halloween, kekri tai miksi sitä haluaakaan kutsua, on tietynlainen siirtymäjuhla syksystä talveen. Kaikkien lehtien viimein pudottua puista ja sadon ollessa viimeisiltäkin osin korjattu voidaan alkaa vähitellen odotella pysyviä lumia, ja viettää pimeitä iltoja kynttilöiden loisteessa sohvannurkassa. Onneksi tämä syksy oli ruskan osalta erityisen hieno, joten siirtymä talveen ei ole ihan niin katkera kuin esimerkiksi viime vuonna (kun syksy jäi käytännössä puuttumaan kokonaan).

Ilmassa on voinut huomata jo jonkin aikaa selkeän käännöksen syksyisestä talviseen. Pitkä ja lämmin syksy väistyi, ja tännekin sateli ensilumi jo pari viikkoa sitten. Viime viikon lumia täällä ei nähty kuin muutamina hassuina hiutaleenrippeinä. Vietin tänään pihalla aikaa koiran kanssa etsien talvisiin ulkoistutuksiin sopivia kuusen-ja katajanoksia, sillä talvikukkani ovat vielä ihan vaiheessa. Itseasiassa terassilla on vieläkin yksi miljoonakello, joka alkaa vasta nyt olla poisheittämiskunnossa. Etsinnässä on kolmiväriset callunat, olisi vain pitänyt ostaa heti ensimmäiset silloin kun niitä vielä näki kaupoissa. Sitten kun jotain etsii, niin varmasti ei löydä: kävin meinaan viime viikolla aika monta kauppaa läpi niiden toivossa, hyllyjen notkuessa pelkkää perinteistä yksiväristä callunaa.

Meillä halloween kuluu tänä vuonna omissa kotibileissä, jotka pistin alulle itseasiassa jo häissäni kysellessäni muutamilta kavereilta, kiinnostaisiko heitä tulla. Viime vuonna siskoni piti bileet ja edellisvuonna taisimme olla poikaystävän kanssa baarissa halloweenkemuissa. En ole kuitenkaan vuosiin järjestänyt itse halloweenia, joten korkea aika ottaa perinne takaisin ohjelmistoon. Lapsena halloweenin juhliminen kuului useampaan otteeseen loppuvuoden karkeloihin. Raportoin juhlista myöhemmin, kunhan olen saanut puettua kodin karmivaksi.

Tänä vuonna joulusesonki kuluu osaltani kahdessa eri työssä: olen keikkalaisena kukkakaupassa, jonka lisäksi myyn joulukortteja pop up-pisteellä ostoskeskuksessa. Saanen siis ihan tarpeeksi jouluisuutta jo töiden puolesta. Kukkakaupalle onkin ilmestynyt vähitellen kaikkea kivaa jouluista, jota meneekin jo kaupan. Odotan innoissani sitä, kun pääsen värkkäämään jouluistutuksia, se on meinaan yksi lempparihommistani kukkien parissa, ellei jopa lempparein!

Kynttilälumi! Hiekan muodossa myytävää kynttiläainesta, jota voi pistää sydänlankojen kanssa haluamaansa astiaan kynttiläksi.

Mieleni teki tänään aloittaa jo joulumusiikin kuuntelu, mutta jätän sen sittenkin vasta halloweenin jälkeiselle ajalle. Ruokien osalta glögit, tee, konvehdit, tortut ja luumurahka ovat jo löytäneet tiensä suuhuni, jotta ehdin maistella riittävästi kaikkea hyvää tällekin joululle. Olen myös kaihoisana katsellut olisiko missään saatavilla vielä vaikkapa hyasintteja aloittamaan joulukukkakauteni, mutta luullakseni niidenkin aika alkaa vasta pyhäinpäivän jälkeen. Työmaallekaan ei ole vielä tilattu yhden yhtä jouluista kukkaa. Toisaalta olohuoneemme pöydällä on vielä hyvin kukkiva tummanvioletti orkidea, jota ei tarvitse hetkeen korvata uudella kukkivalla.

Lähipäivien puuhaani on terassin laittaminen talvikuosiin: aion tehdä havukranssin, muutamia istutuksia amppeleihin ja ruukkuun sekä ehkä keksiä jotain muutakin, millä pihalle saisi talvista fiilistä. Tekisi ehkä mieli tehdä jonkinlainen havuköynnös, mutta en tiedä, kestävätkö hermoni niin suuren oksamäärän työstämistä. Myös yläkuvan kurpitsa kaipaa kaiverrusta, elämäni ensimmäinen kokeilu sille!

Joulun 2018 hitit?

Täällä ollaan jo aloitettu jouluisten makujen maistelu tälle vuodelle! Tosin enpä tiedä, onko sitä koskaan lopetettukaan: jääkaapissamme pyörii edelleen viime joulun jälkeisistä aleista ostettuja vaaleita glögejä. Punainen glögi tosin loppui kevätkuukausina, ja sitä ehtikin jo tulla ikävä. Toisaalta meillä ainakin Halpa-Halli näytti tarjoavan jouluisia juomia hyllyillään pitkin kesää. Ostin jokunen aika sitten vihdoin viimevuotista glögitiivistettä edulliseen euron hintaan, ja juomaa on lipitetty sekä punaviinillä että itsekseen. En ole aikaisemmin ostanut tätä Joulumuorin glögiä, mutta oli kyllä aivan hyvän makuista. Sellaista helposti juotavaa ja tosi makeaa, missä ei ole karvautta yhtään. Ehkä pitää lämmittää taas yksi kupillinen, että osaan luonnehtia tätä paremmin.

Glögin lisäksi olen ehtinyt maistelemaan jouluteetä, jota ostin kesälomareissuvisiitillä Pukin pajakylään . Paikka oli ehtinyt menemään muilta osin kiinni, mutta kaupat sentään olivat vielä osin auki. Tässä näkee suomalaisen turistien palvelemisen puutteen: kylässä vaelsi reipaasti etenkin ulkomaalaisia matkailijoita, joita paikka ei enää alkuillasta palvellut juuri minkään palveluiden suhteen. Ihmeellistä, kun mitään ei raaskita pitää auki, vaikka potentiaalisia kuluttajia ja Tripadvisor-arvostelijoita on liikkeellä! No se siitä, tämä tee on siis erinomaisen hyvää, ja juuri sopivan perinteisen jouluista. Pajakylässä on kyllä todella kiva valikoima irtoteelajeja nimenomaan jouluteen muodossa, ja tein valinnan puhtaasti nenääni luottaen. Kyseinen tee huutaa hajunsa puolella joulua, eikä tuo sinällänsä mitään uutta pöytään. Kai tätäkin on ollut jo kauan aikaa saatavilla, mutta ostin nyt itse ensimmäistä kertaa.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen, eli jokavuotiseen pohdintaan siitä, mikä tulevan joulun hittituotteeksi muodostuu. Viime vuonna näitä olivat näkyvimmin ainakin Vihreä kuula -keksit ja -joulutortut sekä tonttuovet. Myös kaikenlainen Suomi100-tuotteistus ja tämän pohjalta sinivalkoinen teema olivat esillä suurissa määrin. Mitähän tämänvuotiset hitit ovat? Näyttäisi siltä, että ainakin pieneksi muotijutuksi ovat muodostumassa kaiutinkuusenkoristeet. Eli koristepallot, joissa on kaiutin sisällä jouluisen musiikin kuunteluun. En itse ole näihin perehtynyt eli en tiedä, soiko pallossa joku tietty musiikki, vai saako sen kytkettyä bluetoothilla vaikkapa puhelimeen. Tämäkin tuntuu omasta mielestäni aika krääsältä joka tapauksessa - miksi sen musiikin pitää tulla sieltä kuusesta jostain rihkamasta...Facebookin jouluryhmässä on jaettu myös lukuisia kuvia itsetehtyistä puffet-jäätelöistä, joissa pipari"voileivän" väliin laitetaan siivu jäätelöä. Kuulostaa ihan taivaallisen hyvältä, ja kokeilen itse varmasti. Josko tämä olisi se tämän vuoden vihreäkuulajoulutorttu?

Tulevalle joululle ei ole vielä ehditty julkaisemaan montaakaan tuoteuutuutta, mutta ainakin Elovenan uutuus pisti silmääni heti. Olin about unohtanut koko annospuurojen ihmeellisen maailman, kunnes Eloveena julkaisi piparinmakuisen pikapuuron. Lähti muuten ostokoriin heti kun löytyi kaupasta. Viime yönä heräsin jo ihan liian aikaisin, ja aamuhämärissä laitoin kynttilän palamaan samalla kun maistelin tuota puuroa. Ah ja nam, on kyllä hyvää! Puuro on selkeästi makeaa, eli menee periaatteessa itsessään jo pienestä herkutteluvälipalasta. Ainoa mitä kritisoin ja olen aiemmin kritisoinut noissa annospuuroissa on niiden pieni koko: jos puurossa olisi noin kolmasosa lisää tavaraa, se olisi juuri sopiva nälän poistamiseen. Nyt se on itsessään ihan liian pieni vaikkapa aamupalaksi. Toisaalta voihan siinä sivussa rouskutella vaikkapa niitä kunnon pipareita. Tai rusinasoppaa, ai että.

Eloveenan pakkaus on kiva, tuollainen tumma luumu vai miksi väriä nyt luonnehtisi. On kiva kun jouluisia uutuustuotteita tulee joka vuosi kokeiluun. Olen itse tosi kokeilunhaluinen uusien ruokajuttujen suhteen, etenkin jos ne liittyvät jouluun tai makeaan (mielellään molempiin). Odottelen täällä jo kieli pitkällä esimerkiksi tulevan kauden uusia karkkikeksintöjä.