Glögitesti

En ole kovin suuri perinteisen glögin ystävä. Viimeistään joulunaluspäivinä tuohon herkkuun iskee aina totaalinen kyllästyminen. Tänä vuonna tein päätöksen olla ostamatta kotiin sitä perinteistä (tiedättehän, sitä punaista mietomausteista) glögiä, ja suuntasin heti alkutalvesta erilaisten juomien pariin.

Esittelen kuvassa esiintyvät juomat vasemmalta alkaen. Marlin mustikkaglögiä tahdoin kovana mustikkafanina testata jo viime jouluna, mutta aie jäi jostain syystä toteuttamatta. Tänä vuonna piti siis viimein tuota maistella. Itse en tykkää ylimausteisista glögeistä, joita juodessa tulee melkeinpä jano, mutta toisaalta tämä glögi yllätti olemalla makuuni liian mehuisa. Mustikalle on ominaista melko mieto maku, joten tämä olisi kaivannut kyllä mausteita. Uskon että tämä toimisi jouluisessa boolissa jonkun maistuvan alkoholin kyljessä, tai vaikkapa ihan kylmänä juotuna mehun tapaan. Toiste en usko ostavani.

Toisena vasemmalta lukien Valion vaalea glögi. Olen tykästynyt viime vuosina kovasti vaaleaan glögiin, joka jakaa mielipiteitä. En koskaan valikoi erityisesti jonkun tietyn valmistajan vaaleaa glögiä, mutta Valion oli kyllä makuuni juuri sopivan mausteista, mutta ei liiaksi - glögiä kuuluu jaksaa juoda vaikka useampi muki putkeen. Esimerkiksi perheenjäsenistäni kukaan muu ei tykkää tästä tavarasta, mutta minun täytynee vaivihkaa sniikata puteli joulunviettoon mukaani...Oma lempiglögini halpojen perusglögien valikoimista!

Toinen oikealta on Vanhan Porvoon Fabriikin Glögi, jonka poikakaveri sai lahjaksi marraskuussa. Luulin aluksi, että kyseessä on alkoholillinen juoma, mutta ei ollutkaan. Pullon ulkoasu on tosi nätti ja nimi antaa ymmärtää kyseessä olevan pienen valmistajan tuotteen. Tuoteselosteessa luvataan mustaherukkaa, ja sitä saadaan. Näistä tuotteista tämä maistuu eniten kotona tehdyltä! Mausteita on käytetty minulle aika sopivasti, eli kohtuullisen miedosti. Tällainen lopputulos syntyisi varmasti, kun kotona tehtyyn mustaherukkamehuun keitettäisiin mausteita. Oikein hyvä!

Oikeanpuolimmaisena villi kortti, eli virolaisen Kochin Glögi. Toin juoman viime kevättalvella Tallinnan Superalkosta, jossa se oli tuolloin puoli-ilmaista. Prosentteja on kivasti eli 18, ja maku on eniten perinteinen "punainen". Mausteita on heitetty joukkoon aika reippaalla kädellä, mutta se ei haitannut nautiskellessani juomasta lantringin kanssa. Melkoisen tujua tavaraa, sopisi ehkä aika hitaaseen nautiskeluun. Yllättävää kyllä, tämä tuli kaikista glögeistä nopeimmin juoduksi! Syynä kaksi juhlaviikonloppua putkeen, joten terästetty glögi sai kyytiä..;)

Joulu Irlannissa

Kuten olen moneen otteeseen aiemmin sivulauseessa maininnut, olin viime syksynä vaihdossa Irlannin lähellä pikkukaupungissa joulun alla. Enää Suomessa ei joulun yhä aikaisempi aloittaminen tai sateenkaarenkirjavat joulukoristeet tunnu miltään, kun on ulkomaiden meininkiä tutkaillut. Jo saapuessani maahan syyskuun puolivälissä oli kaupoissa runsaasti jouluroinaa tarjolla, jopa ihan joulukukista lähtien.

Tässä Galwayn ostoskeskuksen joulukoristeluita.

Poikakaveri kävi vieraillessaan luonani myös Jamesonin tehtaalla, jossa asianmukainen kuusi.

Vaihtokotini joulukuusi ja koira. Kuusi tuotiin tupaan verrattain aikaisin, jo joulukuun alussa. Suuni loksahti auki, kun näin sen ilman koristeita: ihan kuin sarjakuvissa, tosi tuuhea ja pörröinen! Runkoa oli ihan turha yrittää nähdä mistään kohden. Talouden aikuinen tytär koristeli kuusen, ja aika tavalla värejä tuli joka lähtöön.

Tässä suomalaisin koristelu mitä löysin. Dublinin keskustassa kuusi oli koristeltu hillityin valoin.

Ostoskeskuksen soittava pukkiparvi, taustalla soi tottakai joulumusiikki melko lujalla.

Erona jouluun valmistautumisessa voisi ehkä todeta, että koristeluissa värit ovat paljon räikeämpiä kuin täällä. Etenkin pinkki ja violetti olivat minulle hieman yllättäviä ja hyvin yleisiä värivalintoja. Eikä värien käyttöä arkailtu, vaan kaikki tirvaistiin sopimaan yhteen.

Kun Suomessa joululahjoja annetaan yleensä aika harkiten ja mietitään myös annettujen lahjojen laatua, oli vaihtoperheessäni lahjojen hankinnan seuraaminen aika hupia. Perheenjäsenet tekivät kukin pari reissua Dubliniin, ja hankkivat ihan jäätävät määrät lahjoja kaikille. Kun Suomessa ostetaan lahjoiksi usein nimenomaan laatua, tuolla mentiin halvimman vaateketjun liikkeeseen ja ostettiin pyjamia, olohaalareita, tossuja jne. tyylillä "määrä korvaa laadun". Paketit pinottiin kuusen alle jo hyvissäajoin, ja niitä oli helkkarinmoinen määrä. Hoidimme meidän vaihtarien sekä perheen kanssa lahjojenannon niin, että kukin ostaa vain yhden lahjan ihmiselle, joka arvotaan. Itse toin Suomesta käydessäni Iittalan Kastehelmi-tuikun, joka mielestäni on kivan laadukas lahja. Itse sain Tigerista (=halpakaupasta) ostetun paristoilla toimivan valosarjan, joka sinällänsä on kiva, mutta tähän mennessä hajonnut jo useasta kohtaa. Muovisen krääsän ostaminen ja amerikkalaistunut kulutuskulttuuri jyräsivät aika vahvasti vihreällä saarella.

Joulun alla Dublinin kaupoissa oli ihan hervoton ruuhka, ja tavara tosiaan aika kerskakulutuslaatua suomalaisittain. Itse en ostanut tuomisiksi muuta kuin aiemmin esittelemäni kuusenkoristeen, sillä tarjonnan paljous alkoi nopeasti sokaista. Vaikka tuolla kauppoihin olivat joulukalenteritkin tulleet jo syyskuussa, vein kuitenkin oman perinteisen Suomessa käydessäni - en kertakaikkiaan olisi päässyt joulutunnelmaan sikäläisillä kalenterinkuvatuksilla. Muutenkin joulusta tunnuttiin kadottaneen koko rauhoittumisen ja läheisten seurasta nauttimisen idea. En tietenkään päässyt sikäläiseen kulttuuriin niin sisälle, että voisin tehdä mitään suuria kulttuurisia vertailuja tämän suhteen, koin vain yhden perheen ja vain aikaa ennen joulun pyhien.

Irlannissa joulukauden avaamiseen kuului ilmeisen tiheään seurattu Late Late Toy Show, jossa tiivistetysti mukahauska juontaja kyseli studioon tuoduilta lapsilta heidän mielipiteitään kauden uutuusleluista. Välissä lapset esittivät tanssia ja musiikkia. Sinällänsä ohjelma oli aika suloinen, mutta räikeä kaupallisuus puski kyllä läpi. Koko ohjelma oli oikeastaan suuri mainos, jossa aikuisille näytettiin, mitä minkäkin ikäinen lapsi tänä jouluna tarvitsee.

Studio oli muodostettu kuin jouluiseksi taloksi, jotta vanhemmat samantien osaisivat kuvitella oman lapsensa riemun joulupäivän aamuna lahjat saadessaan.

Kokonaisuutenaan olin todella onnellinen palatessani viettämään joulua Suomeen. Ulkomailla vietettyjen kuukausien jälkeen palaaminen suoraan kaikista perinteikkäämpään juhlaan tuntui vielä normaalia paluuta paremmalta.

Joulun näyteikkunoista

Kuten varmaan te muutkin, myös minä rakastan jouluisten näyteikkunoiden tutkailua. Tänä vuonna olen ihmetellyt, miten hienoiksi eri alojen putiikit ovat osanneet koristautua. Jopa ihan pienissä kampaamoissa, silmälasimyymälöissä jne. on tosi hyvällä maulla koostettuja jouluikkunoita, jotka oikeasti kutsuvat sisään. Pienellä vaivalla iso muutos kaupunkikuvaan, ihmisten saaminen hyvälle tuulelle ja takuulla joku ylimääräinen asiakas itselle, mikäs sen parempi! Tykkään muutenkin tiirailla eri teemojen mukaan laitettuja näyteikkunoita, onhan näitä juhlapyhiä ympäri vuoden sen verran paljon että aihetta riittää lähes jatkuvasti. Myös ihan vuodenaikaikkunat ovat kivoja, syksyllä oranssit lehdet etenkin kuuluvat ikisuosikkeihini.

Vuosittain isojen kauppojen näyteikkunoiden paljastus voi olla jopa itsessään tapahtuman arvoinen asia. Olin loppuviikosta Kuopiossa, ja Sokoksen näyteikkuna on kyllä aina tiiraamisen arvoinen. Heillä on muuttuva kokoelma liikkuvia hahmoja jouluisissa puuhissa, aina ihanan tunnelmallista ja vanhanaikaista minun makuuni sopivasti. Tänä vuonna teema oli vaalea ja eläimiä täynnä. Yllätyn aina siitä, että somistaja keksii jotain uutta joka vuosi, eikä mauttomuuden puolelle ole menty kertaakaan (ihan parina viime vuonna en tosin ole näyteikkunoita ollut katsomassa, mutta Savossa asuvana muistan näitä vuosittain ihailleeni).

Ihania eläinlapsia :D

Koko joukkio joulupuurolla.

Tontut liikkuivat, viulistikin soitti menemään.

Tässä verrokkina vuoden takaista Dublinia, siellähän tyyli on paljon runsaampi ja värikkäämpi. Tykkäsin silti, ainakin on yksityiskohtia mitä katsella.

Viikonloppuna kävin sukuloimassa myös Pohjanmaalla, ja poikkesimme toki Keskisellä. Sinnehän on nyt avattu maailman suurimmaksi kehuttu joulumaa. Harmillisesti unohdin kamerani autoon, mutta jokainen voi vain kuvitella ruuhkaisen sunnuntain, hitosti joulukamaa ja huvipuistolaitteita lapsineen. Jopa minua joulufriikkinä alkoi tosi nopeasti ahdistaa, ja pitikin poistua nopeasti normaalipuolelle. Ihan liikaa tavaraa, eikä mitenkään kovin kivasti esillä.

Aina ei jouluvalmistelut mene kuin Strömsössä.

Kuva puhukoot puolestaan. Leivoin sitten pipareita, aikomuksenani oli koota myös vaihtelun vuoksi piparikoirankoppi. Rakensin jopa koirani kopin omistajaksi ja tuin komeuden pystyyn hammastikuilla yön yli. Loppusilaukseksi aioin ripotella tomusokerilunta, jota kurotellessa hyllyltä tippui soijarouhepaketti suoraan koirankopin päälle ja tiputti koko hökkelin lattialle. Päästin varmasti vertahyytävimmän karjaukseni ikinä. Ei tule toista piparirakennelmaa nyt eikä heti...

Vierailu Joulupukin pajakylässä

Tänä syksynä sain vihdoin vuosien haaveeni toteutettua, ja vierailin Joulupukin pajakylässä ensi kertaa sitten lapsuuteni. Muistan vielä vuosien takaa Pukin sekä pääpostin huikealla määrällä lasten kirjeitä, mutta siihen muistikuvani rajoittuivat. Ilmeisesti pajakylä oli kasvanut huimasti sitten viime käynnistäni, vaikka lapsena kaikki tuntuukin yleensä isommalta kuin aikuisena.

Lapsen innolla siis mentiin, ja kerrankin voin hyvillä mielin sanoa olevani tyytyväinen siihen, että Suomessa on edes joku onnistuttu kaupallistamaan onnistuneesti. Monissa maissa näin mahtava tarina ja hahmo olisivat saaneet jo lukuisia huvipuistoja, hotellikomplekseja ja ostoskeskuksia, mutta nyt meilläkin on edes jotain Joulupukille. Pajakylästä löytyi nykyisin majoitusta, ravintolaa, kahvilaa, lukuisia pieniä kauppoja sekä tietysti edelleen se pääposti ja Pukki. Kuvat siis tältä syyskuulta.

Jo pihalla tervetulleeksi toivottivat ikkunoihin maalatut kyntteliköt.

Pikkusiskoni isolla kauppakäytävällä

Legopukki!

Pahoittelen kuvien vähyyttä, lapseninto iski niin ettei kamerakaan pysynyt käsissä...Pajakylässä oli siis shoppailumahdollisuuksiakin sekä aikuiseen että lapseen makuun, ja olin tosi yllättynyt miten laadukastakin tavaraa oli tarjolla. Käsityöt ja lappilaiset ruokatuotteet komeilivat muovikrääsän yhteydessä ja varmasti jokaiselle olisi jotain löytynyt. Minua houkuttivat kovasti kovin elävän näköiset pehmoeläimet sekä (hieman hinnakkaammat) perinteiset lappilaiset vaatteet. Lähetin vaihtoaikaiselle kaverilleni pienet sukat, sillä hän sai kesällä vauvan ja oli aina haaveillut pääsystä Lappiin. Pääpostistahan saa joulukortitkin lähetettyä vaikka jo kesällä jos niin mielii, kortit toimitetaan vasta joulun alla mikäli näin päättää.

Pajakylässä sijaitsi myös Napapiiri, joka tietysti piti ylittää.

Itse Joulupukkikin oli tavattavissa, mutta kuvasta hänen kanssaan olisi pitänyt maksaa joten se jäi ottamatta. Jostain se raha on ilmaisen sisäänpääsyn kohteeseen tultava. Siksi yllätyinkin, kun yleinen hintataso matkamuistomyymälöissä oli täysin kohtuullinen.

Lapin joulukohteista myös mielipiteitä jakava Santa Park on tullut koettua. Siinä missä pajakylä henkii mielestäni aitoa suomalaista joulutunnelmaa ja jollain tapaa jopa kotikutoisuutta ja luonnollisuutta, oli Santa Park jo lapsena minulle räikeän muovinen irvikuva tunnelmallisesta joulusta. Paikka kierrettiin huvipuistolaitteineen ehkä puolessa tunnissa, sillä se tuntui olevan suunnattu rahastukseksi turisteille muista maista. Ehkä japanilaiselle Santa Park näyttäytyykin kivana ja erikoisena joulun tukikohtana, mutta minulle se ei sitä todellakaan ollut. Ainoa mistä siellä pienenä tykkäsin oli tonttukoulu, jossa tontut opettivat lapsille suopungilla poron kiinniottoa sekä auttoivat omien joulukoristeiden askartelussa. Etenkin pajakylän maksuttomuus nostaa sen kirkkaasti kilpailijansa ohi, eikä epäilystäkään minne omat lapseni aikanaan vien käymään. Myös aikuiselle joulufriikille aivan ehdoton kohde, jonne tekisi taas kohta mieli palata!

Koristeet taas esillä

Päädyin odottamaan aina 1. päivään asti joulukoristeluiden kanssa. Jotenkin tällä kertaa oli tosi vaikea saada mitään ideoita koristeluihin, kun kämppä on jo niin täynnä kaikkea koristelua ja olen juuri saanut mielestäni kaiken niinkuin pitääkin - sitten vielä änkeämään ylimääräistä roinaa joka puolelle...Noh lopulta päädyin sijoittamaan koristeet muutamiin paikkoihin keskitetysti:

Puuhellaa käytämme tosi harvoin, joten sen päälle on turvallista kerätä punainen hahmokavalkadi. Punaiset sydänvalot ovat ihanat, mutta jatkuvasti katseltuina alkavat käydä silmiin, joten nekin pääsivät tähän.

Tuikkureki on mielestäni hauska.

Ripustin karkkikepit hormin reunoihin.

Olkkarin lipaston päällä oli valmiina kaksi betonipöllöä, häkki, peura sekä tuikkuja, joten ne saivat nyt vain muutamia lisäyksiä.

Elloksen lumiukko on ihana.

Harrastan aika vähän joulutekstiilejä tai muitakaan vuodenajan mukaan vaihtuvia tekstiilejä, johtuen säilytystilan puutteista. Tässä mummolta saamani vanha joululiina.

Elloksen paneeliverhot sai joskus parilla hassulla eurolla, mielestäni tosi kauniit eikä överijouluiset.

Löysin koristelaatikosta sinne säilömäni jouluruukun, johon hyasintti pääsi. En muistanut tällaisen olemassaoloa...

Olohuoneen pöydällä on aina kokoelma tuikkuja vanhalla tarjottimella, nyt ne saivat vähän kimaltavaa ketjua, lumipalloja sekä pienen pyörivän enkelituikun.

Tykkään kauheasti kaikista kauniista ja yksityiskohtaisista kuusenkoristeista. Ongelmat: meille ei mahdu joulukuusta ja nätit koristeet ovat välillä hinnakkaita, etenkin jos ostaa kerralla irtokoristeita isomman satsin. Olen ratkaissut pulman muutaman vuoden ajan sillä, että ostan vuosittain yhden vähän hienomman koristeen, jotka sitten aikanaan pääsevät oman taloni kuuseen. Olen pitänyt sellaista linjaa, että hankin vain hillittyjä koristeita väritykseltään, joko valkoisia tai hopeita, jotta ne sitten aikanaan käyvät yhteen. Muuten voin tuunata kuusta vuosittain erilaiseksi värikkäillä halpispalloilla ja köynnöksillä.

Pieni käsipeili on Tiimarista alennusmyynnistä, ei maksanut muistaakseni kuin alle euron.

Tämänvuotinen koristeeni tuli vastaan Sokoksella. Vaatimaton läpinäkyvä lumihiutale on mielestäni jouluun sopiva, tykkään kaikista lumeen viittaavista koristeista muutenkin.

Tämän ostin viime vuonna Irlannista, jossa muuten joulukoristevalikoimat olivat jotenkin paljon kivemmat kuin Suomessa. Otin lähipäivinä tämän ostosta myös pöllötatuoinnin, joten tämä muistuttaa aina tuostakin kokemuksesta.

Ensimmäinen vuosikoristeeni oli Stockalta, jossa oli sinä vuonna hirveästi kaikkia ihania lintukoristeita. Tämä häkkilintu on niin sievä, vaikka sen häkki onkin hieman vino. Tämä oli kallein koristeeni, muistelen viittä euroa hinnaksi.

Tänä vuonna lähdin vuosikoriste mielessä Stockalle ja Sokokselle heti kun kuulin niiden nostaneen jouluroinat esiin. Olin kuitenkin pettynyt, kun en löytänyt mitään makuuni sopivaa. Tänä vuonna kivoja pöllökoristeita olisi runsain mitoin, mutta yhden omistavana en kokenut sellaista haluavani. Hiutale löytyi myöhemmin "vahinkoreissulta" ohimennen Sokokselta, ja se oli heti siinä.

Se ensimmäinen luukku

Olinko tänään ainoa aikuinen, joka heti herätessään muisti joulukuun ensimmäisen ja sen, että vihdoin saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun?! :D Olen sen perinteisimmän suklaakalenterin vankkumaton kannattaja, vaikka monenlaisia versioita on vuosien mittaan tullut testattua. Esimerkiksi Haribon kalenterin nallekarkit jne. eivät oikein tuoneet joulufiilistä. Kuvakalentereita minulla on toisinaan ollut, lähinnä jos jostain on ilmaiseksi saanut. Mutta kun niissä ei ole suklaata..;)

Muutamina viime vuosina kauppojen valikoimissa on ollut tosi vähän näitä perinteisiä kalentereita:

Koska olen näitä hankkinut vuosittain jo varhaisesta lapsuudesta asti, ei joulu oikein tule ilman. Mielestäni kuvitus kaikessa imelyydessään on niin herttainen, lapsia ja eläimiä jne..:D Vaikka tuosta suklaan laadusta aina keskustellaan, niin minulle tuo antaa aina instant-joulutunnelman.

Meille tuli tänä vuonna kuvakalenterit pankilta ja Turun Sanomilta, mielestäni etenkin ylempi TS:n on tosi kaunis - ihanan paljon yksityiskohtia! Huom, yhtään luukkua ei ole vielä avattu, koska nämä ovat poikakaverini "nimissä (minä avasin omani heti kun sain kammettua ruhoni ylös sängystä..).

Onko teillä muilla aikuisilla joulukalentereita, kuva vai suklaa tai peräti joku ihan muu?