maanantai 3. joulukuuta 2018

JP Leppäluodon Joulunrauhaa -konsertti

Kävin perjantaina äitini kanssa Iisalmessa JP Leppäluodon joulukonsertissa ensimmäistä kertaa. Elimme jännittäviä hetkiä, kun keikkapaikkana toimiva Graceville menikin konkurssiin noin viikkoa ennen keikkaa, ja korvaavaa paikkaa etsittiin. Onneksi paikka kuitenkin järjestyi, ja keikka samaten. Ongelmana meinasi olla myös laulajan influessa, joka tosin ilmeni keikalla vain parin biisin aikana lopussa, kun ääni meinasi hetkellisesti sortua. JP selviytyi keikasta kuitenkin kunnialla loppuun, ja onhan hänellä kyllä livenä uskomattoman komea ääni. Myös kokoonpano sellistin ja kitaristin kera toimi mahtavasti yhteen, on aina upeaa kuulla keikalla selloa. Kappalevalikoima oli erittäin mielenkiintoinen, sillä porukka veti useita vähemmän tunnettuja (ja jopa minulle täysin tuntemattomia) kappaleita. Jossain vaiheessa itseäni alkoi silti suorastaan ärsyttää, kun biisivalikoima alkoi omaan korvaani kuulostaa liian hengelliseltä - yhdellä biisillä ei tainnut enää edes olla mitään tekemistä joulun kanssa, kunhan oli uskonnollishenkinen. Toki joulu on monelle uskonnollinen juhla ja tätä myöten iso osa joululauluista on tätä teemaa tunnustavia, mutta tässä mentiin siis ihan siellä hengellisyyden ääripäässä. Omien laskelmieni mukaan ei-kristillisiä kappaleita oli setissä kaksi, joista toinen oli suosikkini Tonttu - sekin tosin hilpeän iloisena versiona, kun itse tykkään vähän synkemmistä. Muuten duurivoittoisuudesta ei voinut valittaa, kovin mollissa mentiin. Mikäs sen parempaa. Kokonaisuudessaan keikka oli erittäin hyvä, vain Marian, seimen ja paimenten liiallinen läsnäolo haittasi.


Vihdoin siirryttiin joulukuun puolelle, ja ensimmäinen adventtikin on vietetty. Itse leivoin eilen piparkakkutalon, tai pikemminkin lampaidemme liiterin asukkeineen. Tein taloon myös lampaita pelkäävän koiramme, mutta toki liiterin taakse lampaita piiloon. Onnistuin mielestäni yllättävän hyvin, sillä en ole mikään mestari piparkakkutalojen suhteen. Yleensä en edes ole mikään pipareiden suurin ystävä, mutta jostain syystä tämä tekisi mieli syödä jo nyt...


Pipareista puheenollen, tämänvuotisista uutuuksista Kantolan piparipallot ovat aivan älyttömän hyviä! Suklaa ja pipari sopivat yhteen järjettömän hyvin, herääkin vain kysymys, että miksei tätä ole tehty ennen. Ja miksei näitä myydä isommissa pusseissa, nyt itsehillinnän tarve on aivan liian suuri.


Laittelin eilen myös joulukoristeita pitkin tupaa, tekstiilejä mietin myöhemmin. Somessa ja muualla netissä on näkynyt ihania minijoulumaailmoita, jollaisen toteutin itsekin extemporena sopivan purkin sattuessa silmiin. Varpunen jouluaamuna tai mikä lie, mielestäni simppelin herttainen. Molemmat koristeet ovat viime joulun alla hankittuja, ja lumena toimii sokeri. Tuonne sopisi joku tosi kevyt valoketjukin, mutta jätin sen kuitenkin ilman.


Lähiaikoina on ollut kauniita aurinkoisia päiviä ja vaaleanpunaisia, hämäriä aamuja. Lähdin viime viikolla jututtamaan vanhempieni ylämaannautoja heti aamusta. Etenkin viimekesäiset vasikat ovat nyt talvikarvassaan uskomattoman söpöjä kaikessa pörröisyydessään.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti