Kranssien teko

Syksy on ihanaa aikaa askarrella mielin määrin luonnonmateriaaleista - kaikkea kivaa on saatavilla runsaasti, ja vain mielikuvitus on rajana. Sain eilen päähäni väsätä pari kranssia. Olen aikaisemmin tehnyt niitä lähinnä valmiisiin kaupan kranssipohjiin kaupan muovisilla koristetarpeilla, mutta nyt ajattelin opetella "uuden" taidon. Kranssihan on tosi kiva vieminen vaikka kyläpaikkaan, ja juurikin loppuvuosi jouluineen on niiden varsinaista kulta-aikaa. Suunnitelmissa on vielä muutaman vähän kestävämmän kranssin teko myöhemmin syksyllä.

Lähde siis reippaasti metsään varustautuneena leikkurein (itsehän otin hätäpäissäni talouden parhaat Fiskarsin keittiösakset avuksi, ei hyvä idea), kunnon hanskoine ja muista myös iso kassi, johon survot materiaalisi. Itselläni oli pusikkoon mentäessä vain pari alustavaa ideaa, ja ne kehittyivät sitä mukaa kun bongasin potentiaalista kranssimatskua.

Luonnokranssin pohja on helppo vääntää suorasta pajusta. En todellakaan ollut mikään mestari tässä, mutta sain taivuteltua jonkinlaiset pyörylät, jotka kiinnitin ohuella rautalangalla.

Materiaalit kiinnitetään kehikkoon halutun kokoisina kimppuina. Mikäli tahdot todella tuuhean kranssin, niin luonnollisesti kimputa isompi nippu varpua tms. aina kerralla. Itse olen sitä mieltä, että materiaali pääsee paremmin oikeuksiinsa aavistuksen harvempana kuin täyteenahdetussa kranssissa, joten tein aika sopuisan kokoisia nippuja. Materiaaleja menee silti ihan älyttömän paljon, ja kannattaa suosiolla tuplata jo keräysvaiheessa se määrä, mitä alunperin aikoi leikellä mukaansa.

Pihlajakranssissa hankaluutta aiheutti marjaterttujen paino, ne tuntuivat liikahtelevan puolelta toiselle, mikä hankaloitti raudoitusta. Kannattaa vetää lankaa julmasti osin myös marjojen yli, jotta saa hyvän pidon. Tästä syystä mahdollisimman huomaamaton rautalanka on poikaa. Kataja tuo mielestäni mukavaa eloisuutta marjojen runsauteen. On huomioitava, että tämä kranssi vetää pihalla varmasti myös lintuja puoleensa...Toisaalta mikä estää tekemästä useampaa marjakranssia pakkaseen, ja tarjoilemasta niitä sitten joulun seutuna pitkin pihaa lintujen ruuaksi!

Kanerva ja puolukka olivat tosi kivoja matskuja työstää, etenkin kanervaan ihastuin. Teen siitä varmasti jatkossakin monenlaista. Sen hyvä puoli on myös kaunis kuivuminen, toki se ropisee sitten aikanaan pahannäköiseksi. Mutta eivätpä nämä kranssit mitään kaikista pitkäikäisimpiä muutenkaan ole.

Tästä tuli tämmöinen kranssien musta hevonen, sillä käytin siihen maaruskan värjäämiä mustikanvarpuja, variksenmarjaa sekä hopeaspraylla maalaamiani männynkäpyjä. En tiedä yhtään miten kyseiset varvut kestävät, toivottavasti kauan! Uskoisin, että suihkuttelu tekee niille hyvää. Tästä tuli mielestäni joukkion näyttävin yksilö, tosin sillä on kokoakin enemmän kuin muilla...

Tein myös ihan perinteisen havukranssin, johon kaivelin koristeiksi askartelulaatikostani punatulkun, sekä liitin tertullisen pihlajanmarjaa ja jotain heinän tähkiä. Kranssi on enemmän jo talvea henkivä. Tämän teko oli luonnollisesti tuskaisinta, jonka tietää jokainen kuusta askartelumateriaalinaan käyttänyt :)

Tykästyin kyllä kranssien tekoon nyt entistä enemmän, niissä saa suhteellisen pienellä vaivalla todella kivannäköistä jälkeä aikaan jopa aloittelijana. Parasta on, että materiaalit ovat (metallilankaa lukuunottamatta) täysin ilmaisia, joten kransseja voi huoletta harjoitella ihan niin paljon kuin lystää. Jatkossa teen varmasti pihani näitä syksyisin täyteen, ja koristelen niin valonauhat kuin kukkapurkkien reunustat näillä. Samalla niputusmenetelmällä on myös helppo väsätä erilaisia köynnöksiä, joita voi ripustaa vaikka ovien päälle tai kaiteille. Miksi lähteä ostamaan pihan koristusta kaupoista, kun niitä voi tehdä itsekin ilmaiseksi ja todella ekologisesti!