Jaffa Vihreät kuulat -keksit ja glögikauden avaus

Olen odottanut loppukesästä asti malttamattomana kahta asiaa: glögikauden alkua ja Jaffan Vihreät kuulat -keksien saapumista markkinoille. Voi pojat, tänään ne molemmat päivät vihdoin koittivat! Lähdin ihan muissa asioissa kotikyläni pienelle Tokmannille, jossa äkkäsin Jaffoja korissa. Paketti tarttui aika äkkiä mukaan. Lisäksi olen hautonut jo kuukauden päivät kaapissani Matsmartilta tilaamaani herkullisen oloista glögipulloa. Matsmart on muuten jouluostoksiakin tekevälle tosi kiva nettikauppa, sillä sieltä saa halvalla esimerkiksi karkit pukinkonttiin ja joulupöytään. Siellä näyttää muuten tälläkin hetkellä olevan myös halpoja pakkauksia pipareita. Noh asiaan palatakseni, tälle sateiselle illalle osui sitten sekä keksien että glögin maistelua. Kurjaa kuin mikä!

Oikeastaan olin ihan varma, että petyn näihin kekseihin edes vähän. Toisin kuitenkin kävi. En kyllä hahmottaisi näitä missään nimessä nimenomaan vihreiden kuulien makuisiksi, vaan maistan kekseissä aika selkeän banaanin. Mitähän ihmettä. Olen jopa positiivisesti yllättynyt. Banaanihan ei ole itsessään mikään erityisen jouluinen maku, mutta jollain tasolla nämä maistuvat silti joulukekseiltä. En tiedä onko se sitten vain tuo mielikuva vihreistä kuulista, ja kieltämättä kaikessa joulunvihreydessään juhlan henkeä hönkivä paketti voi auttaa joulufiiliksen tuntua. Uskon, että näistä tulee todella suosittuja, jahka ihmiset ehtivät näitä ostoskoreihinsa kerätä ja kahvipöytiinsä kattaa. Ostaisin näitä itsekin tosi mielelläni jouluviemisiksi.

Glögin kohdalla odotukset olivat korkealla ja kuten moneen kertaan todettua, punaisissa glögeissä pitää minulle olla se jokin juju. Glögi saa olla aika tujunkin makuista ja hieman yllättävää, enkä juuri koskaan ns. vapaasta tahdosta juo mitään perinteisimpiä punaisia tölkkiglögejä. Tässä glögissä huomaa ensimmäisenä sen synkän verenpunaisen värin. Mauista puskee ensimmäisenä suuhun todella ihana ja syvä mausteisuus. Täytyy sanoa, että parasta punaista glögiä mies(tai nais?)muistiin. Tämä on aika hienostuneen makuista siemailuglögiä, jota nautiskellaan kaikessa rauhassa. Sopisi varmaan tosi ihanasti pariksi vaikkapa juustojen kanssa. Tykkään kovasti, toivottavasti saan tätä vielä jatkossa jostain! Odotan kyllä tosi innolla, millaisia glögiuutuuksia kauppoihin astelee syksyn mittaan, sillä tykkään testailla jatkuvasti uusia glögejä. Joulutuotteet ovatkin niitä harvoja asioita, joissa hankin jatkuvasti tietoisesti testiin uusia makuja :)

Tietysti myös kauppojen joulukarkkiosasto on se jatkuva riemuni lähde. Huomasin, että nyt oli Suomi100 -teemaisia konvehteja Tokmannilla uutuutena, varmaankin näitä on suunnattu lähinnä alkaville joulumarkkinoille.

Karpalo-toffee ja pullakahvi eivät herätä kyllä minkäänlaisia innostuneita huomauksia minussa, mutta kuulostavat kyllä ihan hauskoilta yhdistelmiltä. Maistaisin mielelläni, mutta en ehkä ostaisi pakettia kumminkaan itselleni. Seurailen mielenkiinnolla, koska joulun ruokatuotteet alkavat olla marketeissa enemmälti esillä. Periaatteessa toivoisin, että joulu jouluna, mutta toisaalta houkuttelisi pitkittää kaikkien jouluisten herkkujen kokeiluaikaa.

Kranssien teko

Syksy on ihanaa aikaa askarrella mielin määrin luonnonmateriaaleista - kaikkea kivaa on saatavilla runsaasti, ja vain mielikuvitus on rajana. Sain eilen päähäni väsätä pari kranssia. Olen aikaisemmin tehnyt niitä lähinnä valmiisiin kaupan kranssipohjiin kaupan muovisilla koristetarpeilla, mutta nyt ajattelin opetella "uuden" taidon. Kranssihan on tosi kiva vieminen vaikka kyläpaikkaan, ja juurikin loppuvuosi jouluineen on niiden varsinaista kulta-aikaa. Suunnitelmissa on vielä muutaman vähän kestävämmän kranssin teko myöhemmin syksyllä.

Lähde siis reippaasti metsään varustautuneena leikkurein (itsehän otin hätäpäissäni talouden parhaat Fiskarsin keittiösakset avuksi, ei hyvä idea), kunnon hanskoine ja muista myös iso kassi, johon survot materiaalisi. Itselläni oli pusikkoon mentäessä vain pari alustavaa ideaa, ja ne kehittyivät sitä mukaa kun bongasin potentiaalista kranssimatskua.

Luonnokranssin pohja on helppo vääntää suorasta pajusta. En todellakaan ollut mikään mestari tässä, mutta sain taivuteltua jonkinlaiset pyörylät, jotka kiinnitin ohuella rautalangalla.

Materiaalit kiinnitetään kehikkoon halutun kokoisina kimppuina. Mikäli tahdot todella tuuhean kranssin, niin luonnollisesti kimputa isompi nippu varpua tms. aina kerralla. Itse olen sitä mieltä, että materiaali pääsee paremmin oikeuksiinsa aavistuksen harvempana kuin täyteenahdetussa kranssissa, joten tein aika sopuisan kokoisia nippuja. Materiaaleja menee silti ihan älyttömän paljon, ja kannattaa suosiolla tuplata jo keräysvaiheessa se määrä, mitä alunperin aikoi leikellä mukaansa.

Pihlajakranssissa hankaluutta aiheutti marjaterttujen paino, ne tuntuivat liikahtelevan puolelta toiselle, mikä hankaloitti raudoitusta. Kannattaa vetää lankaa julmasti osin myös marjojen yli, jotta saa hyvän pidon. Tästä syystä mahdollisimman huomaamaton rautalanka on poikaa. Kataja tuo mielestäni mukavaa eloisuutta marjojen runsauteen. On huomioitava, että tämä kranssi vetää pihalla varmasti myös lintuja puoleensa...Toisaalta mikä estää tekemästä useampaa marjakranssia pakkaseen, ja tarjoilemasta niitä sitten joulun seutuna pitkin pihaa lintujen ruuaksi!

Kanerva ja puolukka olivat tosi kivoja matskuja työstää, etenkin kanervaan ihastuin. Teen siitä varmasti jatkossakin monenlaista. Sen hyvä puoli on myös kaunis kuivuminen, toki se ropisee sitten aikanaan pahannäköiseksi. Mutta eivätpä nämä kranssit mitään kaikista pitkäikäisimpiä muutenkaan ole.

Tästä tuli tämmöinen kranssien musta hevonen, sillä käytin siihen maaruskan värjäämiä mustikanvarpuja, variksenmarjaa sekä hopeaspraylla maalaamiani männynkäpyjä. En tiedä yhtään miten kyseiset varvut kestävät, toivottavasti kauan! Uskoisin, että suihkuttelu tekee niille hyvää. Tästä tuli mielestäni joukkion näyttävin yksilö, tosin sillä on kokoakin enemmän kuin muilla...

Tein myös ihan perinteisen havukranssin, johon kaivelin koristeiksi askartelulaatikostani punatulkun, sekä liitin tertullisen pihlajanmarjaa ja jotain heinän tähkiä. Kranssi on enemmän jo talvea henkivä. Tämän teko oli luonnollisesti tuskaisinta, jonka tietää jokainen kuusta askartelumateriaalinaan käyttänyt :)

Tykästyin kyllä kranssien tekoon nyt entistä enemmän, niissä saa suhteellisen pienellä vaivalla todella kivannäköistä jälkeä aikaan jopa aloittelijana. Parasta on, että materiaalit ovat (metallilankaa lukuunottamatta) täysin ilmaisia, joten kransseja voi huoletta harjoitella ihan niin paljon kuin lystää. Jatkossa teen varmasti pihani näitä syksyisin täyteen, ja koristelen niin valonauhat kuin kukkapurkkien reunustat näillä. Samalla niputusmenetelmällä on myös helppo väsätä erilaisia köynnöksiä, joita voi ripustaa vaikka ovien päälle tai kaiteille. Miksi lähteä ostamaan pihan koristusta kaupoista, kun niitä voi tehdä itsekin ilmaiseksi ja todella ekologisesti!

Syksyn ja alkutalven joulunmakuiset myslipatukat

Tähän vuodenaikaan monessa perheessä varmasti tuskaillaan helppojen välipalojen löytämisen kanssa. Kokeilin itse joskus tehdä myslipatukoita, mutta ne epäonnistuivat melko perusteellisesti - patukat jättivät suuhun tosi ällöttävän rasvaisen tuntuman. Ilmeisesti käytin ohjetta, jossa oli aivan liikaa kookosöljyä. Mieheni on tykästynyt vetämään aamuisin sekä töissä myslipatukoita, joten ajattelin ottaa uuden erän kokeiluun. Löysin ohjeen Anna-lehden sivuilta, ja sovelsin sitä sen mukaan mitä kaapistani sattui löytymään. Kokonaisuudesta tuli puolivahingossa todella joulua henkivä, joten mikä ettei näitä sitten vääntämään vaikkapa pikkujoululahjoiksi :) Patukat on todella helppo tehdä, ja lapsetkin voi varmasti ottaa mukaan tekemiseen. Tämähän olisi myös tosi kiva yhteinen joulupuuha esimerkiksi touhujoulukalenteriin!

Tein siis patukat allaolevan ohjeen mukaan. Maistettuani patukoita totesin ne sinänsä hyviksi, mutta ne lohkeilivat hieman pilkottaessa. Lisäksi maku olisi saanut olla minusta hieman makeampi, mutta vähemmän rasvaisempi. Uskon, että osan rasvasta korvaaminen hunajalla voisi toimia molempiin vaivoihin!

Myslipatukat

6 dl hiutaleita (itse käytin 4dl kauraa ja 2dl spelttiä)
1 dl siemeniä (käytin kurpitsaa)
2 dl pellavarouhetta
1dl mantelilastuja tai muuta pähkinää
150 g voita
vajaa 1 dl hunajaa
0,5 dl siirappia
2 rkl sitruunamehua
1 tl kanelia
ripaus suolaa
1dl kuivattua marjaa tai rusinoita (käytin karpaloa)
2 dl kuivattua hedelmää (minulla sattui olemaan omenalastuja)
(halutessasi suklaarouhetta, itse käytin 100g levyn tummaa suklaata)

Ensin sekoitetaan kuivat aineet, ja paistetaan pellillä 175 asteessa about vartti. Sillä aikaa sulatetaan voi, johon sekoitetaan mausteet, siirappi ja hunaja. Sitten sekoitetaan kuivat aineet, nesteet, marjat ja hedelmät (sekä suklaa) ja painellaan tiiviiksi levyksi pellille. Sitten paistetaan vielä vajaa puoli tuntia 175 asteessa (puoli tuntia on ehkä hieman liikaa, kannattaa kurkkia vartin jälkeen uuniin ja katsoa, joko levy alkaa olla ruskettunut). Kun tuotos näyttää valmiilta, otetaan pois uunista ja annetaan jäähtyä huoneenlämmössä. Kokonaan jäähtyneen pellillisen voi pistää hetkeksi pakastimeen tai viileään ulos, jotta sen saa leikattua helpoimmin. Patukat säilytetään jääkaapissa.

Patukoista ei siis todellakaan tullut mitään laihdutusruokaa, mutta sen sijaan näillä saa kyllä nälän pysymään pitkään loitolla. Lisäksi kuivatut hedelmät, marjat ja siemenet sisältävät melkoisen määrän ihmiselle hyviä ainesosia. Pidetäänhän tumman suklaankin kohtuukäyttöä nykyisin terveystietoisten ihmisten valintana :) Itse korvasin alkuperäisen ohjeen sokerit hunajalla maun ja terveellisyyden takia.