Alle sata yötä...

Viime viikonloppu oli monelle jostain syystä käännekohta, jolloin joulublogit heräteltiin kesätauolta. Vaikka se sata yötä-etappi saavutettiin tosiaan jo hetki sitten. Olen itse onnistunut hillitsemään jouluintoni tänä vuonna harvinaisen hyvin, ehkä osasyyllisenä on myös tämä aurinkoisena ja lämpöisenä alkanut syksy. Tosin aika ajoin havahdun silti siihen, että joku jouluinen laulu raikaa päässäni, ja tykkään niitä myös lauleskella koiralleni koiraversioiksi muunneltuina..:) Hullu mikä hullu.

Hieman joulutunnelmaa sain viime kuussa Lapissa reissatessa, siellä se on jotenkin niin läsnäoleva asia koko ajan. Johtuneeko siitä, että ulkomaiset turistit tulevat nimenomaan Pukkia katsomaan, mene tiedä. Olimme yötä erään lomakylän aitassa, jossa sielläkin oli hieman jouluisesti tunnelmoitu koristuksen kanssa. Vaikkei käsittääkseni koko aitta ole talvikäytössä lainkaan!

Itse en olisi niin välittänyt mennä sinne Pukin pajalle, kun se on periaatteessa niin nähty. Kuitenkin tajusin, että siskolle ei ole synttärilahjaa hommattuna, ja jouluihmisenä sille voisi viedä jotain jouluista. Päädyin sitten pajan "omaan" jouluteehen. Aurinko paisteli ja elokuisessa keskipäivän lämmössä pihalla kauittimista kuuluvat joululaulut eivät nyt noin suoranaisesti vielä nostaneet fiiliksiä kattoon. Pukinkin jätimme moikkaamatta tällä kertaa pikavisiitillä.

The American style.

Sen verran tutkailin kuitenkin niitä putiikkeja, että etsin sitä tämänvuotista spesiaalia joulukoristettani. Ostan siis tosiaan yhden erityisen koristeen kuuseen joka vuosi, se saa maksaa vähän enemmän ja sillä on näin vähän erityisempi arvo. Moni koristeista on löytynyt reissun päältä, eli ne ovat samalla muistoja. Toki kavalkadissa on myös edesmenneen Tiimarin loppuunmyyntikoriste...Noh tällä kertaa sopivaksi osoittautui kankaasta ja puusta valmistettu tonttutyttö, joka on neutraalin värityksensä ansiosta sopiva valinta koristeporukkaani - vaihtelen sitten vuosittain kuusen väriä niillä tusinakoristeilla. Typy on nyt vielä kesäfiiliksissä kukkivan pelargonin juurella, mutta herännee täyteen loistoonsa kunhan keli tästä hieman talvistuu.

Olen toki tehnyt jouluprojekteja jo pitkin vuotta. Kevättalvella iski askarteluhimo, jonka tuoksinnassa tekaisin sitten joulukortit. Ja ehkä vähän yli. Toukokuulla ostin kummipojalle joululahjan, ja tässä jokunen viikko sitten askartelin vielä jotain. Mikä tosin paljastuu vasta joulun jälkeen, ettei kukaan osallinen saa vihiä. Lisäksi olen menossa katsomaan teatteriversiota Joulupukista ja noitarummusta siskoni ja tämän poikaystävän kanssa marraskuun lopulla, siitä se joulukausi taitaa toden teolla tänä vuonna alkaa.

Tulevan joulun värit, maut ja kukat pohdituttavat toki. Edessäni on luultavasti muutto vielä tämän vuoden puolella, joten pääsen taas rakentamaan koristuksia uuteen asuntoon. Olen harkinnut laittavani sinne ehkä punaista ja vaaleanpunaista, joten joulu tulisi todella helposti niiden kanssa. Vuosikausia jatkunut sininen kauteni on tosin ollut minulle jouluinen väri :) Tämä jatkuva muuttaminen ei juuri tuo minulle perinteisiä joulutraditioita omaan asuntoon, eivätkä koristeet saa omia, vakiintuneita paikkojaan vuosi vuoden perään. Onneksi on vanhempien koti, jossa kaikki on aina lähes samoin. Mutta kyllä tämä joulumieleksi tästä pikkuhiljaa muuttuu!