Suhteeni jouluruokaan - paljon kaikkea, kyllä kiitos!

Olen tämän joulun tienoilla pohtinut jouluruokaan liittyviä asioita normaalia enemmän. Tämä oli nimittäin ensimmäinen joulu, kun hankin omia jouluruokia. Olen aina aiemmin joko asunut kotona tai kulkenut jouluksi 600km kotiin. Nyt kun olen viettänyt joulua sekä omassa kodissani, vanhempieni että sukulaisten luona, koin vihdoin järkeväksi hankkia omiakin ruokia. Mitä sitten hankin?

Tämä oli myös ensimmäinen joulu, jonka vietin yhdessä tulevan aviomieheni kanssa. Kaksien erilaisten joulunviettotapojen yhdistäminen tarkoittaa väistämättä kahden erilaisen ruokakulttuurin kohtaamista. Ihmisille, joille ruoka on yksi tärkeimmistä asioista elämässä, tämä voi tarkoittaa ongelmia. Me teimme ihan konkreettisen listan niistä jouluruuista, joita kumpikin halusimme syödä. Luonnollisesti aika harvat ruuat olivat niitä, mitä myös se toinen halusi syödä. Lopulta päädyimme kinkkuun, joihinkin laatikoihin, yhteen kalaan ja muutamiin salaattilisukkeisiin. Päätökset syntyivät suhteellisen kivuttomasti. Olisin supistanut listaa rankalla kädellä, mikäli olisin tehnyt ruokia itse. Mielestäni valmislaatikot ja -salaatit ovat kuitenkin niin hyviä, että ostimme lähes kaiken valmiina, ja tuunasin sitten ruokia kermalla, voilla ja mausteilla. Erittäin hyvä päätös! Ruuat olivat todella hyviä, ja hieman erilaisia kuin aaton kyläpaikassa sukulaisten luona.

Olen pitänyt itseäni erittäin perinteisenä jouluruokien suhteen. Olen kuitenkin tänä vuonna tullut siihen tulokseen, että kinkun lisäksi jouluruuassa minulle tärkeää on lähinnä sen monipuolisuus - haluan paljon ja kaikkea. Periaatteessa voisin viettää joulua ihan ilman perinteisiä ruokia, mutta tarjolla olevan ruuan tulisi sisältää paljon erilaisia ruokalajeja. Toisaalta en välttämättä innostuisi syömään jouluna esimerkiksi kovin mausteisia itämaisia ruokia, mutta vaikkapa poropaisti, uunijuurekset ja savusiika toimisivat ruokina ihan siinä missä kinkku, porkkanalaatikko ja sienisalaatti. Toisaalta haluan ehdottomasti herkutella suklaalla ja juustoilla joulun pyhinä. Meillä on ollut tapana järjestää jonkunsorttinen juustopöytä joka vuosi, ja tänä vuonna niitä oli parikin. Pidimme ensimmäisen meillä aatonaattona kera Raskasta joulua -katsomon. Sekin oli hyvä päätös, koska saimme näin aloittaa joulumässytykset aikaisempaa aiemmin.

Luonnollisesti mietin jo ensi vuotta jouluruokien suhteen. Luultavasti panostamme ensistä enemmän laatuun, eikä määrään. Pääasia on kuitenkin, että jouluruokia ei tarvitse syödä ihan uudellevuodelle asti, ehdin kyllästyä hyviinkin ruokiin muutamassa päivässä..:)

Tunnelmia viimehetkiltä

Viimeisiä päiviä ennen joulua viedään, toden totta. Uskomattomalta tuntuu, miten nopeasti tämä kuukausi on hujahtanut. Joulupuuhat alkavat olla ruuanlaittoa ja siivousta vaille valmiit. Huomaan, miten saapuvat kortit tuntuvat vähenevän vuosi vuodelta. Toisaalta moni antaa meille kortit sitten vasta kädestä pitäen, joten turhan huolissani en korttisaaliistamme ole. Äitini antoi meille jo aikaa sitten minulta ostamansa glittermaisemakortin, lystikästä.

Joulukukat alkavat olla juhlakunnossa. Amaryllis aukesi kukkaan juuri parahiksi, ja hyasintti aukeaa juuri sopivasti aatoksi. Ensimmäisen erän hyasinteista toinen rupesi vääntämään uutta kukkaa lakastuneiden tilalle, en valita.

Syksyllä tekeytymään laitettu pihlajanmarjalikööri on seissyt kuukausia jääkaapissa, ja pääsi nyt muodikkaasti hillopurkkeihin. Nämä päätyvät vanhemmilleni sekä anopilleni joululahjoiksi. Myös meille jäi hieman, vaikka tavara onkin makuumme aika äitelää...

Havuja perkele. Niitä on vähitellen hiipinyt vähän joka puolelle. Viimeisin tulokas on tänään hakemani joulukuusi, joka odottaa kiltisti ulkona aattoaamuun, jolloin otan sen sisälle sulamaan.

Joulun tulo on joillekin luontokappaleille huolestuttava asia.

Viimeisenä tekemänäni lahjana on tekokukkakimppu, jonka tein laitoksessa asuvalle mummolleni. Hän ei osaa enää hoitaa kukkia, ja tuoksuvia ei tietenkään saa viedä. Kukkaprojektien jämät hyötykäyttöön siis. Ikänsä kukkaihmisenä olleelle pitää olla omaan makuun sopivia lahjoja, ja mummo onkin saanut meiltä aina jotain kukkia jouluksi.

Nyt lähden ostamaan viimeiset joulukarkit!

Rumimmat joulukortit

Tämä postaus on ehdottomasti huumorimielessä tehty. Tiedostan, että makuja on monia. Etenkin kortteja myydessä on käynyt selväksi, että melkein jokainen kortti on jonkun mielestä todella kaunis ja ihana. Olen kuitenkin onnistunut tässä parin viikon aikana kategorisoimaan entistä selkeämmin sen, mistä korteista tykkään ja mistä en. Omia suosikkeja ovat talviset maisemat, glitter, söpöt valokuvakortit missä on koiria, tunnelmalliset talot ja puut, vanhanajan tontut ja muutenkin sellainen vanhanajan talonpoikaisjoulu. Tykkään siis hyvinkin monenlaisista korteista, mutta tässä näitä omia inhokkeja:

Kynttiläkortit

Kynttiläkortit tuntuvat olevan poikkeuksetta jotenkin huonolla tavalla tosi vanhanaikaisia ja mummomaisia. Vanhat rouvat näitä ostavat, mutta yllättävän paljon myös nuoret. Ehdottomana lisä-ällötyksenä näissä korteissa on usein rumat väritykset, sekä mukataiteellisia tykötarpeita kynttilöiden lisänä. Nämä ovat sellaisia turhia kortteja, joista ei oikein välity mitään erityistä persoonallisuutta, saati joulutunnelmaa. Nämä eivät siis kerro mitään lähettäjästä, eivätkä saajasta. Jos haluaa vain lähettää viisikymmentä massakorttia sen enempää valikoimatta, niin kynttilä on siihen oivallinen. Ainakin itse tämmöisen saajana tuntisin, että minua ei ole lähetettäessä mietitty, on vain ostettu KUNHAN ON JOKU -meiningillä.

Uskonnolliset kortit

En ole uskonnollinen, enkä tykkää kristillisten teemojen tuputtamisesta. Onneksi en ole koskaan itse saanut mitään jeesuslapsisia seimiasetelmia korteissa vastaanottajan asemassa. Näissä kahdessa kortissa lisäinhonaiheina mielestäni tympeän puolivillainen piirrosjälki, ja liian sekalainen väritys. Moni asiakas on varta vasten kysellyt, että missä niitä kristillisiä kortteja on. Tällöin olen toki neuvonut heitä tällaisten korttien pariin, ja se heille sallittakoon. Tästähän joulun sanomassa on monen kohdalla kyse.

Lapselliset piirroshahmokortit

Nämä kortit ovat ok lapsille. Mutta miksi aikuiset lähettelevät toisilleen jotain näitä lasten piirroshahmokortteja, se on minulle epäselvää. Perinteiset hahmot kuten Muumit ymmärrän erittäin hyvin, mutta nämä tuntemattomat sekalaiset koirat, kissat, lapset ja etenkin nallet menevät minulta yli hilseen. Tässä kortissa teksti on typerästi, ja mitä hittoa tapahtuu oikeassa yläkulmassa, saati tuossa alhaalla rusetin muodossa? Omat vanhempani vastaanottavat vuosittain muutaman kymmenen korttia, ja aina joukossa on tähän kategoriaan kuuluvia persoonattomia läpysköitä.

Liian moniväriset kortit

Moni muukin näistä korteista olisi voinut olla tässä kategoriassa. Ylläolevassa kortissa tuo värien kakofonia on jotain aivan hirveää. Lisäksi kaikki tuntuu vain yhdeltä värioksennukselta, kun elementit eivät jotenkin erotu toisistaan selkeästi. Aihekin on vain muka huolettomasti heitetty kasa joulukoristeita, eli persoonatonta ja tylsää. Ehdoton ei postiin.

Yksinkertaisesti rumat kortit

Kuva puhukoot puolestaan. Voi herranjumala soikoon.

Vielä viimeisenä korttina eräs, jonka kaivoimme työkaverin kanssa täyttölaatikoista vasta pari päivää sitten. Työkaveri purskahti railakkaaseen nauruun ja sai hoettua vain että ihan hirveä, kun näki kyseisen kortin. Korttia on jo myyty, eli se on jonkun mielestä oikeasti hieno. Itse tajuan periaatteessa sekä tämän hirveyden, että toisaalta hienouden: aihe on kiva, väritys ok ja piirrosjälki ihan mukavaa.

Kyllä tässä jokin minullakin tökkii, olisiko pieni levottomuus? Ehkä tämä toimisi ilman tuota saunasta tulevaa höyrypilveä ja tekstiä. Mutta kortti menee minulla ihan kivojen tai neutraalien kategoriaan, periaatteessa en tämmöisen saadessani tätä kyllä inhoaisikaan. Tuollainen tonttu-ja menninkäissysteemi sekä rantasauna avantoineen ovat kuitenkin jotenkin tosi perinteisen suomalaisia aiheita.

Mutta kuten sanottua, makuasioista ei sovi kiistellä! Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, vai miten se meni. Pääasia on kuitenkin, että kortilla pyritään luomaan toiselle hyvää joulumieltä. Oli se sitten rauhallista, iloista, harrasta tai vaikka söpöä.

Takuulla valkea joulu ja kukkaistutuksia

Yleensä tähän aikaan vuodesta täällä Pohjois-Savossa jännätään, saadaanko valkeaa joulua vai ei. Minun elämäni aikana maa on ollut aina aattona edes aavistuksen verran valkea. Tänä vuonna tuota pelkoa mustasta joulusta ei ole, sillä lunta on tullut aivan järjettömästä ja koko ajan. Hankea on kuin helmikuulla konsanaan. Lähinnä jännittää se, että jos tätä menoa satelee lunta vielä jouluun asti, niin kohta ei pääse enää ovesta ulos...mutta mikäs sen rauhaisampi joulu! Olin tänä aamuna ulkoilemassa ja otin samalla puhelinkuvia aamuhämärässä.

Nämä lumesta hankeen taipuvat kuusenoksat herättävät aina sen fiiliksen, että vitsi kun olisi siistiä mennä joskus yöpymään tuonne rungon ja taipuneiden oksien väliin jäävään "pesään"! En ole koskaan yöpynyt talvisessa metsässä kuin puolijoukkueteltassa, ja kaipaisin jotain tämmöistä extreme-kokemusta. En tiedä onko tämä normaali inhimillinen tarve, vai olenko vain ollut entisessä elämässäni joku metsän eläin...

Extremestä muualle eli kukkaistutuksiin. Tein tänäkin vuonna jouluisia kukituksia puolelle suvulle, ja toki myös itselleni. Tänä vuonna en käyttänyt hirveästi aikaa miettimiseen, vaan menin vain kauppaan, otin materiaaleja ja tein. Aikaisemmin olen miettinyt hirveästi etukäteen ja lopulta ehkä joutunut pettymään joko kukkatarjontaan tai lopputulokseen. Kaikista paras tulos tulee kyllä, kun miettii etukäteen vai ehkä joitain suuntaviivoja, ja menee sitten hankkimaan saatavilla olevista kukista kivoimmat.

Sisällä kuvaamisen riemut keskellä talvea, valoa ei ole nimeksikään...Kuvassa vanhemmilleni päätynyt istutus, jossa on heidän itse hankkimansa amaryllis kera ostamani jouluruusun. Istutus on tehty Ikean maljakkoon, johon olen aiemminkin tehnyt istutuksia. Lisäksi mullan pinnalla on jäkälää siistimässä yleisilmettä.

Mökille päätyi glitterinen tulilatva kera lumisen sypressin, komeus on isketty lasiseen astiaan. Äitini lisäsi istutukseen joulupalloja koristeiksi. Näiden lisäksi muille tekemiini asetelmiin kuuluu myös mummolle menossa oleva matala istutus, johon tuli lohenpunainen joulukaktus sekä tuollainen samanlainen tulilatva. Siitä en näemmä ottanut kuvaa lainkaan. Myös oman istutukseni sain tänään väsättyä, mutta sen kukat ovat vielä niin nupullaan, että kuvaan sitä vasta kun se on edustavammassa kuosissa :) Hankin ehkä jopa liian nupulliset kukat tälläkin kertaa, joten täytynee kehitellä jotain kikkakolmosia nuppujen avaamisen tehostamiseksi...

Sekalainen havukranssi

Vapaapäivän puuhinani tein ulko-oveemme havukranssin. Koska vihreä sykähdyttää nyt sydäntäni paljon, niin valitsin materiaaleiksi erilaisia havuja. Pieni pyrähdys metsään tuotti juuri kranssiin sopivan määrän kuusta, mäntyä ja katajaa. Lisukkeeksi otin lepän käpyisiä oksia. Jäin miettimään, että jopa pelkästä katajasta tai männystä saisi tosi kivan kranssin tehtyä. Ehkäpä hyödynnän pelkästään jompaakumpaa seuraavaan askarteluuni.

Omaa laiskuuttani nykytrendien mukaisesti en tehnyt kranssista älyttömän muhkeaa. Haluan, että materiaali pääsee itsessään esille. Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Harmillisesti valo meinasi jälleen kerran loppua kesken kuvaamisen, kyllä tuo valoisa aika on tällä hetkellä tosi lyhyt.

Itsenäisyyspäivän brunssitunnelmia

Juhlimme tänään samalla sekä itsenäisyyspäivää, tupareita että poikaystäväni nimipäivää. Itsenäisyyspäivää emme tosin koskaan oikeastaan juhli sen erityisemmin, ja tällä päivämäärällä olenkin vuosien mittaan mm. käynyt ostamassa auton, ollut Tallinnassa sekä hankkinut tatuoinnin.

Kutsuimme muutamia sukulaisia brunssille, jota varten väänsin tuntitolkulla erilaista syötävää. Ideoin ruuat tosi nopeasti lähinnä omien hyvien kokemusten mukaan sekä sillä ajatuksella, että kokeilisin nyt jemmassa olleita ohjeita. Pitopöytään pääsi salsalihapullia, amerikkalaista banaanileipää kera viikunahillon, Nutellan ja sinihomejuuston, Vihreä kuula -joulutorttuja vaniljakreemitäytteellä, perunasalaattia sekä ihan pakasteesta tulevia cockail-piirakoita munavoilla. Lisäksi äitini teki tonnikalapasteijoita. Kyytipojaksi oli sekä perinteistä että terästettyä glögiä. Tarjoilut eivät siis todellakaan olleet mitään kevyitä, vaan ihan tujua lohturuokaa. Banaanileivästä tuli kehuja, ja se olikin todella hyvää (mutta makeaa) etenkin viikunahillon kanssa.

Olin ihan positiivisen yllättynyt noista uudenlaisista joulutortuista. Vaniljakreemi taittoi hyvin Vihreän kuulan makeutta, ja täytteet pysyivät monista eri blogeissa näkemistäni kauhukuvista huolimatta hyvin kasassa. Vähän oudoiltahan nämä näyttävät, mutta mitä sitten.

Olen jo ehtinyt laittaa joulua uuteenkin kotiin. Vielä monenlaista havuväkerrystä olisi mielessä, ehkä aloitan huomenna vapaapäivän kunniaksi ne puuhat.

Joulukukkia meille hiipii kuin varkain. Ensimmäisenä tulivat kaksi hyasinttia, joille löytyi Ikeasta kiva tarjousruukku eurolla. Se sopii myös älyttömän hyvin yhteen jouluverhojeni kanssa. Hyasintteja on pakko saada joka joulu, eivätkä nämä jää viimeisiksi tältä joululta. Seuraavaksi kaupan hyllyltä huuteli jouluruusu, jollaisen ajattelinkin hankkia täksi jouluksi. Eli ihan suunnitelmissa pysyttiin :) Omassa yksilössäni on tällä hetkellä vain yksi kukka korkealla lehtien yläpuolella, valitsin sen ihan persoonallisuutensa perusteella.

Kukat ovat vielä omissa ruukuissaan. Arvon tällä hetkellä, että mitä hankin kolmanneksi kukaksi ja mikä päätyy näiden muiden kanssa lopulta yhteiseen istutukseen. Kävin jo yhden lenkin Ikeassa kukkaheräteostoksilla, mutta siellä ei vielä oikein ollut mitään erityisen kivaa. Valkoista amaryllista olen hieman ajatellut, saa nähdä.

Laskutasojen puutteesta johtuen päädyin asettelemaan hahmokoristeeni taaskin Ikean pieneen kasvihuoneeseen, josta siirsin orkideat hetkeksi pois. Kasvihuoneen keskiöön päätyi myös euron löytöni Tigerista eli pieni glitterkuusi, josta tuli pukkien ja muiden hahmojen joulujuhlan keskipiste. Keskittämällä saa kyllä pieniinkin koristeisiin ihan uutta pontta, eikä kämpästä tule nin sekavan näköinen. Asuntomme joulukoristelu alkaakin olla periaatteessa jo valmis lopullista joulukukkaistutusta lukuunottamatta.

Joulupuu-keräyksen lahjat

Osallistun vuosittain Joulupuu-keräykseen, jossa kerätään lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille. Osallistun hyväntekeväisyyteen tasan tämän yhden kerran vuodessa. Lahjan osto tuntuu konkreettiselta teolta, toisin kuin vaikkapa rahan antaminen järjestölle, jossa raha pyörii ties missä. En halua tuhlata pennosiani epämääräisiin johtajien palkkioihin, mainontaan sun muuhun. Lahjaa ostaessani mietin aina lahjan tulevaa saajaa, ja että teollani voin tuottaa tuntemattomalle lapselle ison ilon. Siitä jos mistä tulee joulufiilis.

Tänä vuonna olin lahjaostoksilla kaverini kanssa, joka osti hänkin yhden lahjan. Omalla listallani oli kaksi lasta, sillä ostin myös äitini puolesta. Lapuissani oli 12-vuotias tyttö sekä 6-vuotias poika, joten lahjojen tuli olla melko erilaiset keskenään. Valitsin molempiin lahjoihin useamman eri osasen, että ainakin joku niistä olisi mieleinen saajalle.

Pojan lahjan kohdalla ajattelin, että ostan vähän kaikenlaista kivaa. Vesimelonin tuoksuinen Minion-kylpygeeli, Suomi-palapeli (jotta mukana olisi ripaus opettavaisuutta), Tonttu-patukoita ja Hot Wheels-pikkuauto. Ainakin poikaystäväni olisi kuulema ollut tosi fiiliksissään kuusivuotiaana jo pelkästään tuosta palapelistä :) Uskoakseni tästä tuli tosi onnistunut lahja, näistä riittää takuulla iloa pitkäksi aikaa.

Esiteinitytön lahjan ostin kahdessa eri osassa. Halusin ostaa hänelle jotain kivaa sisustukseen liittyvää, jotta tämä voisi koristella omaa huonettaan. Ainakin itselläni alkoi tuossa iässä tulla tärkeäksi se, miltä se oma soppi näytti. Lisäksi tahdoin lahjaan pikkuisen hemmottelua. Lopulta ostin piparmintun tuoksuisen setin kosmetiikkatuotteita, perinteisen suklaalevyn ja aivan ihanan yksisarvispankin. Käsittääkseni yksisarviset ovat nyt teinien keskuudessa kova juttu, ja tuo mintunvihreä väri on ollut pinnalla jo jonkin aikaa. Pankki taas menee hieman opettavaisuuden kategoriaan, eli kannustaa tyttöä säästämään :) Tästä setistä olisin ollut tuossa iässä onnessani (tai myönnetään, olisin kyllä nytkin..)

Lahjoja ehtii ostamaan ja viemään keräyspisteisiin vielä kymmenenteen päivään asti. Lahjan arvoa ei ole määritelty rahallisesti ohjeistuksessa, mutta itse olen onnistunut ostamaan reilulla kymmenellä eurolla tosi kivoja lahjoja. Toki lahjan voi tehdä myös itse. Lahjat voi ainakin Kuopion seudulla viedä paketoimattomina keräyspisteisiin, joita on esimerkiksi Matkuksessa useissa liikkeissä. Heillä on siellä hommat tehty tosi helpoksi, eli voit ostaa lahjan jostain liikkeestä, ja jättää sen sinne välitettäväksi eteenpäin. Itse jätin lahjat Tigeriin, josta tuon yksisarvisenkin ostin. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan, tehdään kaikille lapsille kiva joulu ja annetaan heille aihetta kavereille kehuskeluun joululoman jälkeen!