Joulukauden 2021 aloitus

Terve ja tervetuloa taas viettämään joulukautta kanssani tänne blogin puolelle! Tämä vuosi on ollut itselleni tosi hektinen, joten tuntuu aivan ihanalta näin loppuvuodesta päästä ehkä hieman rauhoittumaan. Lapseni täyttää huomenna vuoden, eli vuosi on kulunut vauvatouhuissa. Olen lisäksi aloittanut kahdessa uudessa työssä (joista toisen jo lopetinkin), ja teen tällä hetkellä osa-aikaisen vakityön lisäksi vielä keikkaa. Mieheni on ollut vanhempainvapailla lapsen kanssa kotona, ja ensi kuussa hän lähtee töihin, ja muksu menee päiväkotiin. Tästäkin syystä joulu on asia, jota olen käytännönkin syistä miettinyt jo etukäteen - meillä vaan on aikamoinen härdelli päällä arjessa.

Joulukalentereista hankittuina on koiralle hävikkiruokakaupasta tilattu koiransuklaakalenteri, sekä tänään Prismassa vihdoin silmiini pistänyt Piltin kalenteri, jonka halusin meidän juniorille ehdottomasti näin toisena joulunaan (ensimmäisenä, josta ehkä hieman jo jotain ymmärtää). Itselleni tilasin juhannusaatonaattona vanhanajan kuvakalenterin ensimmäistä kertaa elämässäni - kyllä, tuo oli varsin oikea aika miettiä joulua! Joimme myös juhannuksena kaverin kanssa glögiä paljuilun yhteydessä kylmänä, toimi erittäin hyvin :) Hankin tuon kalenterin lisäksi vielä vähintäänkin perinteisen suklaakalenterin, ellen nyt saa jotain jännenpää ideaa vielä tässä vajaan parin kuukauden aikana. Mieheni puolestaan esitti vienon toiveen, josko saisi tänäkin vuonna olutkalenterin. No kai se semmoinen on sitten väsättävä. Hänelle minulla on viime joulun jälkeisestä alesta hankittuna jouluteemaisia boksereita. Samasta alesta tilasin myös lapselle pari joulubodya, jotka taitavat olla juuri sopivaan aikaan oikean kokoisia (ihme ja kumma). 

Mitäs vielä. Joululahjoista valtaosa on jo hankittu, yksi paketissakin. Hyödynsin Martinexin alen Joulupuu-keräyksen hankinnoissani, ja nyt on tilattuna sitä kautta kahdelle lapselle paketit. Kesän alelöytöjä kaapissa on myös tuohon tarkoitukseen lisää kahden nuken verran, eli siinä lienee panostukseni asialle tämän vuoden osalta. Kavereiden joululahjat on pitkälti hankittu, sukulaisille ja miehen suvulle menee todennäköisesti itseleivottua suklaan tai kahvin kera. Muutenkin pyrin aikuisten lahjoissa siihen, että ne olisivat mielellään "tuhottavaa" mallia, jotka eivät jäisi hirveästi nurkkiin pyörimään.

Omalle lapselle annan lahjan-pari, kun synttärit ovat näin lähekkäin, ja hänelle tuntuu kertyvän muutenkin ihan tarpeeksi tavaraa. Hän saa joka tapauksessa ainakin Muumi-pyjaman, jolla aion aloittaa uuden perinteen: lapsi tulee jatkossa saamaan joka joulu etukäteislahjan joko aatonaattoiltana tai aattoaamuna (en ole vielä päättänyt kumpana vaiko vaihdellen) tontun tuomana rappusille. Uusi yövaate yllä on sitten kiva viettää joulun rentoja hetkiä, ja uskon pienen etukäteislahjan helpottavan joulun aiheuttamaa jännitystä. Vaikkakaan pehmeät paketit tuskin ovat muksuilla yleensä niitä ensisijaisen kiinnostavia, mutta koitan hankkia omalleni juuri hänen makuunsa sopivan. Ainakin tällä hetkellä hän on hyvin visuaalinen tyyppi, ja ihaileekin usein kuviollisia vaatteita, jotka hänelle puen päälle :)

Kuva lainattu Martinexin sivuilta. Tätä uutuuspyjamaa haaveilen saavani joulualesta tänä vuonna sekä itselleni että juniorille ensi vuodeksi, aivan ihana! Muksu on jo kovasti Muumien perään, minun onnekseni, sillä olen itse ollut Muumi-fani lapsesta saakka. Etenkin jouluun Muumien tunnelma sopii tosi passelisti, ja kaikki jouluaiheiset Muumi-kuvitukset ovat jotenkin tosi tunnelmallisia.

Myös joulukorttikuvien ottaminen on tänä vuonna vielä edessä, mutta kuvat on jo suhteellisen valmiiksi suunniteltu toteutusta varten. Myös tonttulakki pitäisi pienelle ommella tai bongata jostain. Uusia koristeita en osta tänä vuonna vuosikoristeen lisäksi näillä näkymin, ja todennäköisesti hankin joulunalusreissultamme Turusta tämän yhden koristeen. Joulukukkia en ole miettinyt vielä ollenkaan, mutta potentiaalinen kuusi on katsottu metsästä valmiiksi! 

Mutta tervetuloa siis kaikki tosiaan tämän joulun piiriin blogiini, koitan jaksaa kirjoitella aina kiireiden välissä!

Kun talvipäivä seisahtui

Pakanallinen ihminen kun olen, niin pakanallisten ja muinaissuomalaisten juhlapyhien vietto alkaa tuntua entistä enemmän omalta. Keskitalven juhla, yule, eli varhainen joulu, on ajoittunut juuri talvipäivänseisauksen tienoille. Vielä nykyihmisestäkin tuntuu hämmästyttävältä, että nyt se aurinko on kaikista vähiten näkyvissä. On vaikea kuvitella, millaisia ajatuksia talvipäivänseisaus on tuonut tieteistä tietämättömiin ja taikauskoisiin menneisyyden ihmisiin. Tänä vuonna täysikuu on tuonut mukanaan purevan pakkasen keskitalven juhlintaan, ja toisaalta ihana puuterilumi ja paikoin kurkkinut aurinko valaisevat muuten pimeintä vuodenaikaa huomattavasti.

Tein kuvapostauksen meidän taloutemme kuulumisista näin vuoden lyhimmän päivän kunniaksi. Tästä mennään vain valoa kohti, ja hiljennytään vähitellen joulunviettoon. Odottelen vieläkin postin ylimääräisissä kuljetuksissa omaa joululahjaani, jonka tilasin jo aivan riittävän hyvissä ajoin...Harmittaa, jos nimenomaan jouluteemainen lahjani saapuu vasta joulun jälkeen.

Huiskulan amaryllikset tuntuvat tänä vuonna normaalia isokukkaisemmilta! Etenkin vaaleanpunaiset ja punaiset ovat aivan valtavia.

Tämä kaipasi juurelle väriläikän kukkien aukeamisen jälkeen, onneksi oli näitä glitterjoulutähtiä.

Töistä saatu kirvainen jouluruusu, jota olen sumutellut mäntysuopavedellä. Sijaitsee pimeimmässä nurkassa kaukana muista kasveista, etteivät ne pirulaiset siirry muihin kasveihin.

"Tuleekohan se Pukki jo?"

"Varmasti tuo herkkuja kun oon ollut hyvä poika!"

Joulunalusviikot olivat kiireistä aikaa töissä, ja yritän vielä palautua siitä hulinasta. Tein tänään kotona joulusiivouksen jo suurimmalti osin, ja saaristolaisleipätaikina on parhaillaan liinan alla kohoamassa. Ensimmäinen satsi rocky roadia katosi parempiin suihin äärettömän nopeasti, vaikka tein muka ison erän. Kokeilu oli ensimmäiseni, mutta teen sitä varmasti jatkossa useinkin. Tosi monipuolinen herkku! Huomisen hommiin kuuluu vielä jouluisen kakun leivonta. Hiljennyn nyt joulua viettämään, oikein ihanaa ja rentouttavaa joulua 2018 kaikille!

Miljoona miljoona miljoona joulukukkaa

Huh mitä meininkiä kukkakaupalla on tähän aikaan vuodesta! Työmaallani on näiden kahden joulunalusviikon ajan yksi ylimääräinen työntekijä ihan vain vääntämässä hiki hatussa erilaisia istutuksia. Eilen tuo nakki napsahti minulle. On kyllä älyttömän motivoivaa kun pääsee kerrankin tekemään ihan kunnolla istutuksia ja käyttämään omaa luovuuttaan. Olen itse aina tykännyt istuttamisesta ja nimenomaan joulu-sellaisesta. Tiedän saavani joulukukista nyt ihan ähkyn, mutta on se sen arvoista. Keikkatyöläisenä tämä reilun kahden viikon täysi työviikkoputki saa myös joulun tuntumaan kunnon lomalta, joten sinänsä olen tyytyväisenä (ja väsyneenä) töissä juuri nyt.

Huomaa kyllä, miten innoissaan joulukukista työkaveritkin töissä ovat. Heti uuden kuorman saapuessa kaikki ostavat aluksi parhaat päältä omiin joulukukkaprojekteihinsa, vasta sitten aletaan miettiä tavaraa myyntiin.

Amaryllis tuntuu jatkavan selkeästi suosituimpana joulukukkana, eikä se ole yllättävää. Myös havut ja luonnollisuus tuntuvat olevan trendikkäitä. Työkaveri tosin väitti lukeneensa jostain, että sesongin trendiväri on nyt musta. Vaikea uskoa, etenkään kun kukaan ei tunnu kaipaavan sen perään. Kukkakaupalla tehdään tietysti asetelmia mahdollisimman monenlaiseen makuun, ja etenkin itse keskityn tekemään myös värikkäitä, jopa trooppisen näköisiä istutuksia. Kuvissa on ensimmäisiä jouluistutuksia viime viikolta kun valikoimaa kukkien laadussa oli vielä vähän, nyt valikoimien ollessa laajimmillaan ei enää oikein liikene aikaa kuvaamiselle.

Nippelitietona muuten, että kukkakaupan alan väen joulukukka-inhokki/en-vie-omaan-kotiin-kukka tuntuu olevan joulutähti. Sen sijaan hyasintti on saanut useimmin maininnan lempikukkana sen tuoksun tai edullisuuden vuoksi. Myös kaikki vähänkin erikoisempi viehättää melko yleisesti, sekä harmoniset värit ja pieni kimallus. Tästä vinkkiä, jos aiot ostaa joulukukkaa alan ihmiselle!

Ostin itse ensimmäisen hyasinttini kotiin itsenäisyyspäiväksi, jolloin se tosin ei vielä kukkinut. Nyt se on parhaassa kukassa, ja sai kaverikseen luonnonmateriaaleja. Saimme kukin töistä joulumuistamisena amaryllikset, ja omani alkaa lupaavasti avata tuota nuppuja suojaavaa vihreää hommaansa (mikä sen nimi onkaan). Hankin töistä jo lisuketta ajatellen omaa jouluistutustani, johon tuo amaryllis päätyy näyttävimmäksi osaseksi. Uskoisin tekeväni istutukseni tulevana viikonloppuna, metsäisellä teemalla jatkaen. Töiden joulumuistamisena oli amarylliksen lisäksi kunnon juustolajitelma Valiolta, täytyy kutsua porukkaa kylään että saamme kaiken näistä tuhottua.

Jotenkin kaipaisin joulukukkien suhteen vielä lisää uutuuksia ja erikoisuutta. Tänä vuonna istutuksissa käytettävät punakukkaiset opuntia-kaktukset näyttävät omaan silmääni jotenkin tosi freessiltä. Siinä missä ne perinteiset punatulkut ja tontut ovat toki aina kivoja, niin jotenkin haluaisin joulukukkien maailmaan enemmän nykyaikaista otetta. Erilaisia värejä, mausteisuutta, eksoottisuutta, aavikon tuulia ja saariston karuutta. Teemme selkeästi töissä kaikki istutuksia tosi fiilispohjalta miettien perinteikkyyttä ja nykyaikaisuutta sekä kunkin istutuksen kohdeyleisöä. Sekoiteltaessa eri tyylejä se tehdään tietoisesti ja miettien, tuliko rajoja nyt rikottua liikaakin. Itse kannustan kaikkia rikkomaan kaikkia rajoja niin kauan, kuin istutus vaan näyttää hyvältä. Toisaalta hyvässä kukkakaupassa on juuri persoonallisia joulukukkia, jotka erottuvat markettikukista ja näin ollen jäävät myös mieleen. Niillä saadaan asiakas tulemaan uudelleen ja pitämään liikettä ensimmäisenä vaihtoehtona kukkien hankinnalle.

Syksystä halloweeniin ja siitä jouluun

Tämän vuoden loppu tuntuu jotenkin tosi jäsennellyltä eri tapahtumien ansiosta. Tasan kuukausi sitten menin naimisiin, mikä oli tietysti vuoden odotetuin hetki. Tällä hetkellä elellään halloweenkautta, jonka jälkeen onkin jo aika siirtyä kohti joulunaikaa. Koen entistä enemmän, että omalta osaltani halloween, kekri tai miksi sitä haluaakaan kutsua, on tietynlainen siirtymäjuhla syksystä talveen. Kaikkien lehtien viimein pudottua puista ja sadon ollessa viimeisiltäkin osin korjattu voidaan alkaa vähitellen odotella pysyviä lumia, ja viettää pimeitä iltoja kynttilöiden loisteessa sohvannurkassa. Onneksi tämä syksy oli ruskan osalta erityisen hieno, joten siirtymä talveen ei ole ihan niin katkera kuin esimerkiksi viime vuonna (kun syksy jäi käytännössä puuttumaan kokonaan).

Ilmassa on voinut huomata jo jonkin aikaa selkeän käännöksen syksyisestä talviseen. Pitkä ja lämmin syksy väistyi, ja tännekin sateli ensilumi jo pari viikkoa sitten. Viime viikon lumia täällä ei nähty kuin muutamina hassuina hiutaleenrippeinä. Vietin tänään pihalla aikaa koiran kanssa etsien talvisiin ulkoistutuksiin sopivia kuusen-ja katajanoksia, sillä talvikukkani ovat vielä ihan vaiheessa. Itseasiassa terassilla on vieläkin yksi miljoonakello, joka alkaa vasta nyt olla poisheittämiskunnossa. Etsinnässä on kolmiväriset callunat, olisi vain pitänyt ostaa heti ensimmäiset silloin kun niitä vielä näki kaupoissa. Sitten kun jotain etsii, niin varmasti ei löydä: kävin meinaan viime viikolla aika monta kauppaa läpi niiden toivossa, hyllyjen notkuessa pelkkää perinteistä yksiväristä callunaa.

Meillä halloween kuluu tänä vuonna omissa kotibileissä, jotka pistin alulle itseasiassa jo häissäni kysellessäni muutamilta kavereilta, kiinnostaisiko heitä tulla. Viime vuonna siskoni piti bileet ja edellisvuonna taisimme olla poikaystävän kanssa baarissa halloweenkemuissa. En ole kuitenkaan vuosiin järjestänyt itse halloweenia, joten korkea aika ottaa perinne takaisin ohjelmistoon. Lapsena halloweenin juhliminen kuului useampaan otteeseen loppuvuoden karkeloihin. Raportoin juhlista myöhemmin, kunhan olen saanut puettua kodin karmivaksi.

Tänä vuonna joulusesonki kuluu osaltani kahdessa eri työssä: olen keikkalaisena kukkakaupassa, jonka lisäksi myyn joulukortteja pop up-pisteellä ostoskeskuksessa. Saanen siis ihan tarpeeksi jouluisuutta jo töiden puolesta. Kukkakaupalle onkin ilmestynyt vähitellen kaikkea kivaa jouluista, jota meneekin jo kaupan. Odotan innoissani sitä, kun pääsen värkkäämään jouluistutuksia, se on meinaan yksi lempparihommistani kukkien parissa, ellei jopa lempparein!

Kynttilälumi! Hiekan muodossa myytävää kynttiläainesta, jota voi pistää sydänlankojen kanssa haluamaansa astiaan kynttiläksi.

Mieleni teki tänään aloittaa jo joulumusiikin kuuntelu, mutta jätän sen sittenkin vasta halloweenin jälkeiselle ajalle. Ruokien osalta glögit, tee, konvehdit, tortut ja luumurahka ovat jo löytäneet tiensä suuhuni, jotta ehdin maistella riittävästi kaikkea hyvää tällekin joululle. Olen myös kaihoisana katsellut olisiko missään saatavilla vielä vaikkapa hyasintteja aloittamaan joulukukkakauteni, mutta luullakseni niidenkin aika alkaa vasta pyhäinpäivän jälkeen. Työmaallekaan ei ole vielä tilattu yhden yhtä jouluista kukkaa. Toisaalta olohuoneemme pöydällä on vielä hyvin kukkiva tummanvioletti orkidea, jota ei tarvitse hetkeen korvata uudella kukkivalla.

Lähipäivien puuhaani on terassin laittaminen talvikuosiin: aion tehdä havukranssin, muutamia istutuksia amppeleihin ja ruukkuun sekä ehkä keksiä jotain muutakin, millä pihalle saisi talvista fiilistä. Tekisi ehkä mieli tehdä jonkinlainen havuköynnös, mutta en tiedä, kestävätkö hermoni niin suuren oksamäärän työstämistä. Myös yläkuvan kurpitsa kaipaa kaiverrusta, elämäni ensimmäinen kokeilu sille!

Puupölkystä tonttu maalaamalla

Niin sitä luulisi, että pitkällinen hellerajan ylittänyt säätila olisi jo hellittänyt mielestä jouluiset ajatukset. Ehei. Pihaamme on rakentumassa puuvaja, ja siitä ylijääneestä, vinoon sahatusta puusta, tuli hyvin selkeä mielikuva heti kun sen näin.

Mitäpä muutakaan kuin tonttu-ukkoja! Jämämaaleista sekä tussista syntyivät kasvot, parta sekä lakit. Tällä kertaa pitäydyin hieman maanläheisimmissä väreissä, enkä halunnut kirkkaanpunaisia lakkeja. Olen tehnyt joulukoristeita lapsuuden jälkeen aika vähän itse, mikä on sinänsä harmillinen juttu. Itsetehdyissä on kuitenkin ihan erilainen fiilis kuin kaupan koristeissa, ja etenkin näitä kaikenmaailman jämämatskuja käyttämällä niihin syntyy side. Tiedä vaikka nämäkin tontut koristaisivat jouluani vielä vuosikymmenienkin kuluttua, tai olisivat jopa tulevienkin polvien käytössä. Tänä vuonna nämä ukkelit päätynevät ovenpieleen heti, kunhan lämpötila alkaa olla vähintään 40 astetta alhaisempi kuin tällä hetkellä...

Joulu on ohi, mitä nyt?

Mitä tapahtuu sitten, kun jokavuotinen noin puoli vuotta ajatuksia vienyt juhla on ohi? Olen näemmä edelleen suhteellisen rivakasti joulusta irtipäästävä tyyppi, sillä riisuin kodin joulusta jo tänään. Jouluverhojen vaihto joululahjaksi saamiini Vallilan Varvikko-verhoihin tiesi lähtöä myös kuuselle, jonka olisin periaatteessa voinut pitää sisällä vielä loppiaiseen. Mietin kumminkin, että se on nyt kaikki tai ei mitään, kerran kuusi oli tiellä verhojenvaihdolle. En kuitenkaan hennonut kärrätä sitä kovin kauas, sillä se pääsi terassille korvaamaan edellistä monta astetta rumempaa kuusta valosarjan kannattimena.

Koti jäi talvisen punaiseksi edelleen. Joulua meillä tuovat vielä jonkin aikaa kukat. Isäni osti minulle ja äitilleni aleista hyasinttiruukut, joissa on kolme hyasinttia kussakin. Ne maksoivat 50snt ruukulta, joten tosi hyvä ostos. Olin itsekin ajatellut vielä halpojen hyasinttien hankintaa, mutta isä ehti ensin. Nyt sain tällekin joululle hyasinttivärisuorani kasaan. Voi kun näitä saisi ympäri vuoden, ostaisin kyllä! Täytyykin muistaa katsella pääsiäisen tullen sillä silmällä kukkalaareja, jos keltaista hyasinttia olisi tarjolla. Toki näitä voisi ostaa sipuleina ja kasvattaa kukkaan pitkin vuotta...Sininen väri hyasintissa ei nyt omaan silmääni ole edes liian jouluinen, vaan päinvastoin aika kivan keväinen jostain ihmeen syystä. Olen säästänyt kaikki hyasinttien sipulit keväistä maahanistutusta varten, pidän peukkujan pystyssä niiden uuden kukkimisen puolesta.

Myös toisen kukkavanan juuri vuodenvaihteelle avannut amaryllis koristaa edelleen olohuoneen arkkupöydän päällistä. Vaihdoin sen rupsahtaneesta asetelmasta valkoiseen ruukkuun, jossa se nyt näyttää talviselle kukkakaunottarelle. Kannatan ehdottomasti myös amaryllisten pidempää saatavuutta, olisihan se ihana ostaa vaikkapa vaaleanpunaisia ja persikkaisia amarylliksia pitkin vuotta. Vanhat merkit tuntien alan tosin seuraavaksi haaveilla juuri niistä aiemmin mainituista pääsiäisen sipulikukista...

Jouluruusuni käyttäytyi ihan eri tavalla kuin yksikään aiempi jouluruusuni. Se avasi vain yhden kukan, ja rusketti lehtensä. Lisäksi se puskee hirveällä vauhdilla uutta lehteä, joten en tietenkään heittänyt sitä pois. Jouluruusuthan kannattaa säästää muutenkin joulun jälkeen, sillä ne menestyvät kukkapenkissä aikaisena kevään kukkijana.

Alennusmyynneissä olen katsellut vielä jonkun verran jouluisia tavaroita. Ostoskoriin on tarttunut vain Tokmannilta kuvan yötaivaan sininen glitterkynttilä, jota katselin jo ennen joulua. Lisäksi varauduin ensi jouluun ostamalla setin glitterisiä lumihiutalekuusenkoristeita, setti maksoi vain euron. Vielä kuusenkynttiläsarja sekä kuusenalusmatto olisivat ostoslistalla.

Näillä näkymin blogini siis hiljenee taas reippaaksi puoleksi vuodeksi. Mikäli kuulumisteni seuraaminen kiinnostaa, niin päivittelen tämän blogin lisäksi tulevan syksyn häitäni koskevaa hääblogia täällä, sekä reissaamiseen keskittyvää blogia täällä. Vuodesta on siis tulossa minulle erittäin hyvä: siviilisäätyni muuttuu ihanien juhlien myötä, ja monta reissuakin on jo varattuna. Hyvää alkavaa vuotta kaikille, palataan sitten kun siltä tuntuu!

Joulu 2017 kuvina ja vähän sanoinakin

Jos joskus niin jouluna saa vetää kaiken överiksi. Samaa periaatetta toteutin aattoillan lookissani, johon kuului uuden joulumekon lisäksi nutturaan kieputettu paristokäyttöinen valosarja. Kuvasta ei valitettavasti erotu poskipäihin töpötelty glitter. Valopää-läppää riitti koko illaksi.

Aattoaamu alkoi jo neljältä, kun tämä tonttu ei vaan saa unta. Nousin kuuden maissa, sytytin kynttilän ja söin ensimmäisen aamupalan Tonttu Toljanterin seurassa.

Kun kootaan juustopöytä, niin koiralle pitää olla oma lautasellinen tarjottavia. Seuraavaksi varmaan puen koirankin hassuihin jouluvaatteisiin.

Tämä vuosi oli tosiaan ensimmäinen, kun sain omaan tupaan kuusen. Hain sen itse (luvan kanssa) isäni metsästä tien varresta. Kuusi on hyvin kapea ja perinteisen suomalainen, ei niin älyttömän tuuhea. Koristelin sen melko niukasti, uusina koristeina siihen pääsivät killumaan tämän vuoden "erikoiskoristeeni" (eli vuosittain ostamani yksi spesiaalimpi koriste) jääkarhu, sekä Tigerista ostettu sarja palloja (väri jotain hopean ja kullan väliltä). Kuusi pääsi emaliseen vanhaan kattilaan, jossa on märkää hiekkaa. Pysyy hyvin pystyssä, eikä kuivu heti!

Lahjasaaliissani näkyvät kotimaiset tuotemerkit: Finlayson, Kalevalakoru, Vallila, Fazer. Sain uutta patalappua, verhot, pussilakanasetit, Muumimukin ja leffalipun, näin muutamia mainitakseni. Poikaystäväni jatkoi viimevuotista linjaansa, eli osti Nightwish-sarjan kaulakorun. Tämä on monella tavalla omalla kohdallani erittäin onnistunut lahja: pidän sekä tuotemerkistä, Nightwishista että luonnontieteistä. Hän oli pyytänyt verkkokauppaa paketoimaan korun mahdollisimman rumasti, mitä tästäkin pitäisi päätellä...

Joulunajan hyasinttini oli tänä vuonna erityisen räikeän pinkki, suorastaan trooppinen. Näitä iloisen värisiä hyasintteja jaksaisin katsella vielä pitkälle kevättalvelle.

Näin joulufanille aatto on aina se kohokohta, jonka odottaminen alkaa ainakin omalta osaltani viimeistään syyskuun alussa. Toisaalta on helpottavaa päästä viettämään näitä loppuja juhlapäiviä vailla odotuksia ja paineita, kun saa vain olla suorittamatta mitään. Silti vuosittainen pieni haikeus iskee monta kertaa aaton aikana: tässä tämä nyt on, mitä niin pitkään odotettiin. Omalta osaltani tiedän, että nopeasti uudenvuoden jälkeen alan odottaa malttamattomana kevättä, ja joulu jää mahdollisia alennusmyyntilöytöjä lukuunottamatta unholaan yli puoleksi vuodeksi. Nyt aion ottaa kaikki irti vielä jäljellä olevasta joulusta, jotta saan todellakin siitä tarpeekseni.

Tunnelmia viimehetkiltä

Viimeisiä päiviä ennen joulua viedään, toden totta. Uskomattomalta tuntuu, miten nopeasti tämä kuukausi on hujahtanut. Joulupuuhat alkavat olla ruuanlaittoa ja siivousta vaille valmiit. Huomaan, miten saapuvat kortit tuntuvat vähenevän vuosi vuodelta. Toisaalta moni antaa meille kortit sitten vasta kädestä pitäen, joten turhan huolissani en korttisaaliistamme ole. Äitini antoi meille jo aikaa sitten minulta ostamansa glittermaisemakortin, lystikästä.

Joulukukat alkavat olla juhlakunnossa. Amaryllis aukesi kukkaan juuri parahiksi, ja hyasintti aukeaa juuri sopivasti aatoksi. Ensimmäisen erän hyasinteista toinen rupesi vääntämään uutta kukkaa lakastuneiden tilalle, en valita.

Syksyllä tekeytymään laitettu pihlajanmarjalikööri on seissyt kuukausia jääkaapissa, ja pääsi nyt muodikkaasti hillopurkkeihin. Nämä päätyvät vanhemmilleni sekä anopilleni joululahjoiksi. Myös meille jäi hieman, vaikka tavara onkin makuumme aika äitelää...

Havuja perkele. Niitä on vähitellen hiipinyt vähän joka puolelle. Viimeisin tulokas on tänään hakemani joulukuusi, joka odottaa kiltisti ulkona aattoaamuun, jolloin otan sen sisälle sulamaan.

Joulun tulo on joillekin luontokappaleille huolestuttava asia.

Viimeisenä tekemänäni lahjana on tekokukkakimppu, jonka tein laitoksessa asuvalle mummolleni. Hän ei osaa enää hoitaa kukkia, ja tuoksuvia ei tietenkään saa viedä. Kukkaprojektien jämät hyötykäyttöön siis. Ikänsä kukkaihmisenä olleelle pitää olla omaan makuun sopivia lahjoja, ja mummo onkin saanut meiltä aina jotain kukkia jouluksi.

Nyt lähden ostamaan viimeiset joulukarkit!