sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

No onkos tullut...joulu?!

Joulun jälkeen alesta ostamani amarylliksen sipuli osoittautui astetta jännemmäksi tapaukseksi. Siinä oli ostettaessa jo nuppu ja lyhyt varsi näkyvissä, joten ajattelin sen kukkivan viimeistään ystävänpäiväksi. Istuttelin sipulin multaan, ja hirveän pitkään aikaan ei tapahtunut yhtään mitään. Sipuli rupesi pian pukkaamaan toistakin nuppua, mutta kuoletti ensimmäisen jostain syystä. Ystävänpäivä tuli ja meni, ja toinen nuppu rupesi viimein kasvattamaan varttakin. Odottelin kukintaa pääsiäiselle, joka sekin meni. Vihdoin huhtikuun alussa nuppu alkoi avautua! Sainkin synttäreikseni joulukukan, josta kuoriutui yllättävän pieni ja vähän aikaa kestävä kukinto. Mutta nättihän se oli kuin mikä. Hempeästä väristä johtuen amaryllis ei tuntunut mielestäni yhtään jouluiselta.



Ilokseni olen huomannut, että keväiset hyasintit ovat yleistyneet kauppojen hyllyillä melko nopeasti. Olin itse pääsiäistä paossa Tallinnassa, joten en hankkinut pääsiäiseksi kukkia. Ostin kuitenkin yhden hyasintin pääsiäisen jälkeen Tokmannilta, jossa tarjolla oli myös muita värejä. Innostuin eniten pastellisen keltaisesta, joka alkoi eilen aueta oltuaan jääkaapissa odottamassa amarylliksen ohikukintaa. On kyllä ihana tuoksu!


Yleensä olen kukkieni kanssa melkoisen vuodenaikasidonnainen, eli ostan vain kunkin sesongin kukkia. Tänä keväänä nuo jouluiset jutut ovat olleet ihan poikkeus, muuten meillä on narsissia ja orvokkia pihakukkina.


Kun kerran synttärit tuli jo yllä mainittua, niin olihan niihinkin pakko saada jotain jouluista! Muutamat sukulaiset tulivat kahvittelemaan, joten kaivoin pakkasesta joulun jälkeisestä alesta ostetun vaalean piparitaikinan. En ole koskaan enne syönytkään vaaleita pipareita, joten odotin näitä innolla. Vetäisin piparit vieläpä menneen pääsiäisen kunniaksi pupumuotilla, että on nyt varmasti kaksi mennyttä juhlaa samalla kertaa mukana. Piparit olivat itseasiassa omaan makuuni tosi hyviä, ja omenaisuus teki niistä mielestäni hyvin syksyisiä. Pitääkin jopa miettiä, tekisinkö näitä syksyisiin häihini koristeltuina versioina! Mikäli taikinaan siis on jo syyskuussa kaupoissa...


Josko nämä loput joulun 2017 jutut olisivat viimein tässä, enkä onnistuisi enää hirveästi ripottelemaan joulujuttuja kesälle..:)

tiistai 2. tammikuuta 2018

Joulu on ohi, mitä nyt?


Mitä tapahtuu sitten, kun jokavuotinen noin puoli vuotta ajatuksia vienyt juhla on ohi? Olen näemmä edelleen suhteellisen rivakasti joulusta irtipäästävä tyyppi, sillä riisuin kodin joulusta jo tänään. Jouluverhojen vaihto joululahjaksi saamiini Vallilan Varvikko-verhoihin tiesi lähtöä myös kuuselle, jonka olisin periaatteessa voinut pitää sisällä vielä loppiaiseen. Mietin kumminkin, että se on nyt kaikki tai ei mitään, kerran kuusi oli tiellä verhojenvaihdolle. En kuitenkaan hennonut kärrätä sitä kovin kauas, sillä se pääsi terassille korvaamaan edellistä monta astetta rumempaa kuusta valosarjan kannattimena.

Koti jäi talvisen punaiseksi edelleen. Joulua meillä tuovat vielä jonkin aikaa kukat. Isäni osti minulle ja äitilleni aleista hyasinttiruukut, joissa on kolme hyasinttia kussakin. Ne maksoivat 50snt ruukulta, joten tosi hyvä ostos. Olin itsekin ajatellut vielä halpojen hyasinttien hankintaa, mutta isä ehti ensin. Nyt sain tällekin joululle hyasinttivärisuorani kasaan. Voi kun näitä saisi ympäri vuoden, ostaisin kyllä! Täytyykin muistaa katsella pääsiäisen tullen sillä silmällä kukkalaareja, jos keltaista hyasinttia olisi tarjolla. Toki näitä voisi ostaa sipuleina ja kasvattaa kukkaan pitkin vuotta...Sininen väri hyasintissa ei nyt omaan silmääni ole edes liian jouluinen, vaan päinvastoin aika kivan keväinen jostain ihmeen syystä. Olen säästänyt kaikki hyasinttien sipulit keväistä maahanistutusta varten, pidän peukkujan pystyssä niiden uuden kukkimisen puolesta.


Myös toisen kukkavanan juuri vuodenvaihteelle avannut amaryllis koristaa edelleen olohuoneen arkkupöydän päällistä. Vaihdoin sen rupsahtaneesta asetelmasta valkoiseen ruukkuun, jossa se nyt näyttää talviselle kukkakaunottarelle. Kannatan ehdottomasti myös amaryllisten pidempää saatavuutta, olisihan se ihana ostaa vaikkapa vaaleanpunaisia ja persikkaisia amarylliksia pitkin vuotta. Vanhat merkit tuntien alan tosin seuraavaksi haaveilla juuri niistä aiemmin mainituista pääsiäisen sipulikukista...


Jouluruusuni käyttäytyi ihan eri tavalla kuin yksikään aiempi jouluruusuni. Se avasi vain yhden kukan, ja rusketti lehtensä. Lisäksi se puskee hirveällä vauhdilla uutta lehteä, joten en tietenkään heittänyt sitä pois. Jouluruusuthan kannattaa säästää muutenkin joulun jälkeen, sillä ne menestyvät kukkapenkissä aikaisena kevään kukkijana.


Alennusmyynneissä olen katsellut vielä jonkun verran jouluisia tavaroita. Ostoskoriin on tarttunut vain Tokmannilta kuvan yötaivaan sininen glitterkynttilä, jota katselin jo ennen joulua. Lisäksi varauduin ensi jouluun ostamalla setin glitterisiä lumihiutalekuusenkoristeita, setti maksoi vain euron. Vielä kuusenkynttiläsarja sekä kuusenalusmatto olisivat ostoslistalla.

Näillä näkymin blogini siis hiljenee taas reippaaksi puoleksi vuodeksi. Mikäli kuulumisteni seuraaminen kiinnostaa, niin päivittelen tämän blogin lisäksi tulevan syksyn häitäni koskevaa hääblogia täällä, sekä reissaamiseen keskittyvää blogia täällä. Vuodesta on siis tulossa minulle erittäin hyvä: siviilisäätyni muuttuu ihanien juhlien myötä, ja monta reissuakin on jo varattuna. Hyvää alkavaa vuotta kaikille, palataan sitten kun siltä tuntuu!

tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulu 2017 kuvina ja vähän sanoinakin


Jos joskus niin jouluna saa vetää kaiken överiksi. Samaa periaatetta toteutin aattoillan lookissani, johon kuului uuden joulumekon lisäksi nutturaan kieputettu paristokäyttöinen valosarja. Kuvasta ei valitettavasti erotu poskipäihin töpötelty glitter. Valopää-läppää riitti koko illaksi.


Aattoaamu alkoi jo neljältä, kun tämä tonttu ei vaan saa unta. Nousin kuuden maissa, sytytin kynttilän ja söin ensimmäisen aamupalan Tonttu Toljanterin seurassa.




Kun kootaan juustopöytä, niin koiralle pitää olla oma lautasellinen tarjottavia. Seuraavaksi varmaan puen koirankin hassuihin jouluvaatteisiin.




Tämä vuosi oli tosiaan ensimmäinen, kun sain omaan tupaan kuusen. Hain sen itse (luvan kanssa) isäni metsästä tien varresta. Kuusi on hyvin kapea ja perinteisen suomalainen, ei niin älyttömän tuuhea. Koristelin sen melko niukasti, uusina koristeina siihen pääsivät killumaan tämän vuoden "erikoiskoristeeni" (eli vuosittain ostamani yksi spesiaalimpi koriste) jääkarhu, sekä Tigerista ostettu sarja palloja (väri jotain hopean ja kullan väliltä). Kuusi pääsi emaliseen vanhaan kattilaan, jossa on märkää hiekkaa. Pysyy hyvin pystyssä, eikä kuivu heti!






Lahjasaaliissani näkyvät kotimaiset tuotemerkit: Finlayson, Kalevalakoru, Vallila, Fazer. Sain uutta patalappua, verhot, pussilakanasetit, Muumimukin ja leffalipun, näin muutamia mainitakseni. Poikaystäväni jatkoi viimevuotista linjaansa, eli osti Nightwish-sarjan kaulakorun. Tämä on monella tavalla omalla kohdallani erittäin onnistunut lahja: pidän sekä tuotemerkistä, Nightwishista että luonnontieteistä. Hän oli pyytänyt verkkokauppaa paketoimaan korun mahdollisimman rumasti, mitä tästäkin pitäisi päätellä...


Joulunajan hyasinttini oli tänä vuonna erityisen räikeän pinkki, suorastaan trooppinen. Näitä iloisen värisiä hyasintteja jaksaisin katsella vielä pitkälle kevättalvelle.

Näin joulufanille aatto on aina se kohokohta, jonka odottaminen alkaa ainakin omalta osaltani viimeistään syyskuun alussa. Toisaalta on helpottavaa päästä viettämään näitä loppuja juhlapäiviä vailla odotuksia ja paineita, kun saa vain olla suorittamatta mitään. Silti vuosittainen pieni haikeus iskee monta kertaa aaton aikana: tässä tämä nyt on, mitä niin pitkään odotettiin. Omalta osaltani tiedän, että nopeasti uudenvuoden jälkeen alan odottaa malttamattomana kevättä, ja joulu jää mahdollisia alennusmyyntilöytöjä lukuunottamatta unholaan yli puoleksi vuodeksi. Nyt aion ottaa kaikki irti vielä jäljellä olevasta joulusta, jotta saan todellakin siitä tarpeekseni.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Suhteeni jouluruokaan - paljon kaikkea, kyllä kiitos!

Olen tämän joulun tienoilla pohtinut jouluruokaan liittyviä asioita normaalia enemmän. Tämä oli nimittäin ensimmäinen joulu, kun hankin omia jouluruokia. Olen aina aiemmin joko asunut kotona tai kulkenut jouluksi 600km kotiin. Nyt kun olen viettänyt joulua sekä omassa kodissani, vanhempieni että sukulaisten luona, koin vihdoin järkeväksi hankkia omiakin ruokia. Mitä sitten hankin?


Tämä oli myös ensimmäinen joulu, jonka vietin yhdessä tulevan aviomieheni kanssa. Kaksien erilaisten joulunviettotapojen yhdistäminen tarkoittaa väistämättä kahden erilaisen ruokakulttuurin kohtaamista. Ihmisille, joille ruoka on yksi tärkeimmistä asioista elämässä, tämä voi tarkoittaa ongelmia. Me teimme ihan konkreettisen listan niistä jouluruuista, joita kumpikin halusimme syödä. Luonnollisesti aika harvat ruuat olivat niitä, mitä myös se toinen halusi syödä. Lopulta päädyimme kinkkuun, joihinkin laatikoihin, yhteen kalaan ja muutamiin salaattilisukkeisiin. Päätökset syntyivät suhteellisen kivuttomasti. Olisin supistanut listaa rankalla kädellä, mikäli olisin tehnyt ruokia itse. Mielestäni valmislaatikot ja -salaatit ovat kuitenkin niin hyviä, että ostimme lähes kaiken valmiina, ja tuunasin sitten ruokia kermalla, voilla ja mausteilla. Erittäin hyvä päätös! Ruuat olivat todella hyviä, ja hieman erilaisia kuin aaton kyläpaikassa sukulaisten luona.



Olen pitänyt itseäni erittäin perinteisenä jouluruokien suhteen. Olen kuitenkin tänä vuonna tullut siihen tulokseen, että kinkun lisäksi jouluruuassa minulle tärkeää on lähinnä sen monipuolisuus - haluan paljon ja kaikkea. Periaatteessa voisin viettää joulua ihan ilman perinteisiä ruokia, mutta tarjolla olevan ruuan tulisi sisältää paljon erilaisia ruokalajeja. Toisaalta en välttämättä innostuisi syömään jouluna esimerkiksi kovin mausteisia itämaisia ruokia, mutta vaikkapa poropaisti, uunijuurekset ja savusiika toimisivat ruokina ihan siinä missä kinkku, porkkanalaatikko ja sienisalaatti. Toisaalta haluan ehdottomasti herkutella suklaalla ja juustoilla joulun pyhinä. Meillä on ollut tapana järjestää jonkunsorttinen juustopöytä joka vuosi, ja tänä vuonna niitä oli parikin. Pidimme ensimmäisen meillä aatonaattona kera Raskasta joulua -katsomon. Sekin oli hyvä päätös, koska saimme näin aloittaa joulumässytykset aikaisempaa aiemmin.

Luonnollisesti mietin jo ensi vuotta jouluruokien suhteen. Luultavasti panostamme ensistä enemmän laatuun, eikä määrään. Pääasia on kuitenkin, että jouluruokia ei tarvitse syödä ihan uudellevuodelle asti, ehdin kyllästyä hyviinkin ruokiin muutamassa päivässä..:)

perjantai 22. joulukuuta 2017

Tunnelmia viimehetkiltä



Viimeisiä päiviä ennen joulua viedään, toden totta. Uskomattomalta tuntuu, miten nopeasti tämä kuukausi on hujahtanut. Joulupuuhat alkavat olla ruuanlaittoa ja siivousta vaille valmiit. Huomaan, miten saapuvat kortit tuntuvat vähenevän vuosi vuodelta. Toisaalta moni antaa meille kortit sitten vasta kädestä pitäen, joten turhan huolissani en korttisaaliistamme ole. Äitini antoi meille jo aikaa sitten minulta ostamansa glittermaisemakortin, lystikästä.




Joulukukat alkavat olla juhlakunnossa. Amaryllis aukesi kukkaan juuri parahiksi, ja hyasintti aukeaa juuri sopivasti aatoksi. Ensimmäisen erän hyasinteista toinen rupesi vääntämään uutta kukkaa lakastuneiden tilalle, en valita.


Syksyllä tekeytymään laitettu pihlajanmarjalikööri on seissyt kuukausia jääkaapissa, ja pääsi nyt muodikkaasti hillopurkkeihin. Nämä päätyvät vanhemmilleni sekä anopilleni joululahjoiksi. Myös meille jäi hieman, vaikka tavara onkin makuumme aika äitelää...




Havuja perkele. Niitä on vähitellen hiipinyt vähän joka puolelle. Viimeisin tulokas on tänään hakemani joulukuusi, joka odottaa kiltisti ulkona aattoaamuun, jolloin otan sen sisälle sulamaan.


Joulun tulo on joillekin luontokappaleille huolestuttava asia.


Viimeisenä tekemänäni lahjana on tekokukkakimppu, jonka tein laitoksessa asuvalle mummolleni. Hän ei osaa enää hoitaa kukkia, ja tuoksuvia ei tietenkään saa viedä. Kukkaprojektien jämät hyötykäyttöön siis. Ikänsä kukkaihmisenä olleelle pitää olla omaan makuun sopivia lahjoja, ja mummo onkin saanut meiltä aina jotain kukkia jouluksi.

Nyt lähden ostamaan viimeiset joulukarkit!

torstai 14. joulukuuta 2017

Rumimmat joulukortit

Tämä postaus on ehdottomasti huumorimielessä tehty. Tiedostan, että makuja on monia. Etenkin kortteja myydessä on käynyt selväksi, että melkein jokainen kortti on jonkun mielestä todella kaunis ja ihana. Olen kuitenkin onnistunut tässä parin viikon aikana kategorisoimaan entistä selkeämmin sen, mistä korteista tykkään ja mistä en. Omia suosikkeja ovat talviset maisemat, glitter, söpöt valokuvakortit missä on koiria, tunnelmalliset talot ja puut, vanhanajan tontut ja muutenkin sellainen vanhanajan talonpoikaisjoulu. Tykkään siis hyvinkin monenlaisista korteista, mutta tässä näitä omia inhokkeja:

Kynttiläkortit



Kynttiläkortit tuntuvat olevan poikkeuksetta jotenkin huonolla tavalla tosi vanhanaikaisia ja mummomaisia. Vanhat rouvat näitä ostavat, mutta yllättävän paljon myös nuoret. Ehdottomana lisä-ällötyksenä näissä korteissa on usein rumat väritykset, sekä mukataiteellisia tykötarpeita kynttilöiden lisänä. Nämä ovat sellaisia turhia kortteja, joista ei oikein välity mitään erityistä persoonallisuutta, saati joulutunnelmaa. Nämä eivät siis kerro mitään lähettäjästä, eivätkä saajasta. Jos haluaa vain lähettää viisikymmentä massakorttia sen enempää valikoimatta, niin kynttilä on siihen oivallinen. Ainakin itse tämmöisen saajana tuntisin, että minua ei ole lähetettäessä mietitty, on vain ostettu KUNHAN ON JOKU -meiningillä.

Uskonnolliset kortit



En ole uskonnollinen, enkä tykkää kristillisten teemojen tuputtamisesta. Onneksi en ole koskaan itse saanut mitään jeesuslapsisia seimiasetelmia korteissa vastaanottajan asemassa. Näissä kahdessa kortissa lisäinhonaiheina mielestäni tympeän puolivillainen piirrosjälki, ja liian sekalainen väritys. Moni asiakas on varta vasten kysellyt, että missä niitä kristillisiä kortteja on. Tällöin olen toki neuvonut heitä tällaisten korttien pariin, ja se heille sallittakoon. Tästähän joulun sanomassa on monen kohdalla kyse.

Lapselliset piirroshahmokortit


Nämä kortit ovat ok lapsille. Mutta miksi aikuiset lähettelevät toisilleen jotain näitä lasten piirroshahmokortteja, se on minulle epäselvää. Perinteiset hahmot kuten Muumit ymmärrän erittäin hyvin, mutta nämä tuntemattomat sekalaiset koirat, kissat, lapset ja etenkin nallet menevät minulta yli hilseen. Tässä kortissa teksti on typerästi, ja mitä hittoa tapahtuu oikeassa yläkulmassa, saati tuossa alhaalla rusetin muodossa? Omat vanhempani vastaanottavat vuosittain muutaman kymmenen korttia, ja aina joukossa on tähän kategoriaan kuuluvia persoonattomia läpysköitä.

Liian moniväriset kortit


Moni muukin näistä korteista olisi voinut olla tässä kategoriassa. Ylläolevassa kortissa tuo värien kakofonia on jotain aivan hirveää. Lisäksi kaikki tuntuu vain yhdeltä värioksennukselta, kun elementit eivät jotenkin erotu toisistaan selkeästi. Aihekin on vain muka huolettomasti heitetty kasa joulukoristeita, eli persoonatonta ja tylsää. Ehdoton ei postiin.

Yksinkertaisesti rumat kortit


Kuva puhukoot puolestaan. Voi herranjumala soikoon.

Vielä viimeisenä korttina eräs, jonka kaivoimme työkaverin kanssa täyttölaatikoista vasta pari päivää sitten. Työkaveri purskahti railakkaaseen nauruun ja sai hoettua vain että ihan hirveä, kun näki kyseisen kortin. Korttia on jo myyty, eli se on jonkun mielestä oikeasti hieno. Itse tajuan periaatteessa sekä tämän hirveyden, että toisaalta hienouden: aihe on kiva, väritys ok ja piirrosjälki ihan mukavaa.


Kyllä tässä jokin minullakin tökkii, olisiko pieni levottomuus? Ehkä tämä toimisi ilman tuota saunasta tulevaa höyrypilveä ja tekstiä. Mutta kortti menee minulla ihan kivojen tai neutraalien kategoriaan, periaatteessa en tämmöisen saadessani tätä kyllä inhoaisikaan. Tuollainen tonttu-ja menninkäissysteemi sekä rantasauna avantoineen ovat kuitenkin jotenkin tosi perinteisen suomalaisia aiheita.

Mutta kuten sanottua, makuasioista ei sovi kiistellä! Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, vai miten se meni. Pääasia on kuitenkin, että kortilla pyritään luomaan toiselle hyvää joulumieltä. Oli se sitten rauhallista, iloista, harrasta tai vaikka söpöä.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Takuulla valkea joulu ja kukkaistutuksia

Yleensä tähän aikaan vuodesta täällä Pohjois-Savossa jännätään, saadaanko valkeaa joulua vai ei. Minun elämäni aikana maa on ollut aina aattona edes aavistuksen verran valkea. Tänä vuonna tuota pelkoa mustasta joulusta ei ole, sillä lunta on tullut aivan järjettömästä ja koko ajan. Hankea on kuin helmikuulla konsanaan. Lähinnä jännittää se, että jos tätä menoa satelee lunta vielä jouluun asti, niin kohta ei pääse enää ovesta ulos...mutta mikäs sen rauhaisampi joulu! Olin tänä aamuna ulkoilemassa ja otin samalla puhelinkuvia aamuhämärässä.





Nämä lumesta hankeen taipuvat kuusenoksat herättävät aina sen fiiliksen, että vitsi kun olisi siistiä mennä joskus yöpymään tuonne rungon ja taipuneiden oksien väliin jäävään "pesään"! En ole koskaan yöpynyt talvisessa metsässä kuin puolijoukkueteltassa, ja kaipaisin jotain tämmöistä extreme-kokemusta. En tiedä onko tämä normaali inhimillinen tarve, vai olenko vain ollut entisessä elämässäni joku metsän eläin...

Extremestä muualle eli kukkaistutuksiin. Tein tänäkin vuonna jouluisia kukituksia puolelle suvulle, ja toki myös itselleni. Tänä vuonna en käyttänyt hirveästi aikaa miettimiseen, vaan menin vain kauppaan, otin materiaaleja ja tein. Aikaisemmin olen miettinyt hirveästi etukäteen ja lopulta ehkä joutunut pettymään joko kukkatarjontaan tai lopputulokseen. Kaikista paras tulos tulee kyllä, kun miettii etukäteen vai ehkä joitain suuntaviivoja, ja menee sitten hankkimaan saatavilla olevista kukista kivoimmat.


Sisällä kuvaamisen riemut keskellä talvea, valoa ei ole nimeksikään...Kuvassa vanhemmilleni päätynyt istutus, jossa on heidän itse hankkimansa amaryllis kera ostamani jouluruusun. Istutus on tehty Ikean maljakkoon, johon olen aiemminkin tehnyt istutuksia. Lisäksi mullan pinnalla on jäkälää siistimässä yleisilmettä.


Mökille päätyi glitterinen tulilatva kera lumisen sypressin, komeus on isketty lasiseen astiaan. Äitini lisäsi istutukseen joulupalloja koristeiksi. Näiden lisäksi muille tekemiini asetelmiin kuuluu myös mummolle menossa oleva matala istutus, johon tuli lohenpunainen joulukaktus sekä tuollainen samanlainen tulilatva. Siitä en näemmä ottanut kuvaa lainkaan. Myös oman istutukseni sain tänään väsättyä, mutta sen kukat ovat vielä niin nupullaan, että kuvaan sitä vasta kun se on edustavammassa kuosissa :) Hankin ehkä jopa liian nupulliset kukat tälläkin kertaa, joten täytynee kehitellä jotain kikkakolmosia nuppujen avaamisen tehostamiseksi...