torstai 7. syyskuuta 2017

Jaffa Vihreät kuulat -keksit ja glögikauden avaus

Olen odottanut loppukesästä asti malttamattomana kahta asiaa: glögikauden alkua ja Jaffan Vihreät kuulat -keksien saapumista markkinoille. Voi pojat, tänään ne molemmat päivät vihdoin koittivat! Lähdin ihan muissa asioissa kotikyläni pienelle Tokmannille, jossa äkkäsin Jaffoja korissa. Paketti tarttui aika äkkiä mukaan. Lisäksi olen hautonut jo kuukauden päivät kaapissani Matsmartilta tilaamaani herkullisen oloista glögipulloa. Matsmart on muuten jouluostoksiakin tekevälle tosi kiva nettikauppa, sillä sieltä saa halvalla esimerkiksi karkit pukinkonttiin ja joulupöytään. Siellä näyttää muuten tälläkin hetkellä olevan myös halpoja pakkauksia pipareita. Noh asiaan palatakseni, tälle sateiselle illalle osui sitten sekä keksien että glögin maistelua. Kurjaa kuin mikä!


Oikeastaan olin ihan varma, että petyn näihin kekseihin edes vähän. Toisin kuitenkin kävi. En kyllä hahmottaisi näitä missään nimessä nimenomaan vihreiden kuulien makuisiksi, vaan maistan kekseissä aika selkeän banaanin. Mitähän ihmettä. Olen jopa positiivisesti yllättynyt. Banaanihan ei ole itsessään mikään erityisen jouluinen maku, mutta jollain tasolla nämä maistuvat silti joulukekseiltä. En tiedä onko se sitten vain tuo mielikuva vihreistä kuulista, ja kieltämättä kaikessa joulunvihreydessään juhlan henkeä hönkivä paketti voi auttaa joulufiiliksen tuntua. Uskon, että näistä tulee todella suosittuja, jahka ihmiset ehtivät näitä ostoskoreihinsa kerätä ja kahvipöytiinsä kattaa. Ostaisin näitä itsekin tosi mielelläni jouluviemisiksi.


Glögin kohdalla odotukset olivat korkealla ja kuten moneen kertaan todettua, punaisissa glögeissä pitää minulle olla se jokin juju. Glögi saa olla aika tujunkin makuista ja hieman yllättävää, enkä juuri koskaan ns. vapaasta tahdosta juo mitään perinteisimpiä punaisia tölkkiglögejä. Tässä glögissä huomaa ensimmäisenä sen synkän verenpunaisen värin. Mauista puskee ensimmäisenä suuhun todella ihana ja syvä mausteisuus. Täytyy sanoa, että parasta punaista glögiä mies(tai nais?)muistiin. Tämä on aika hienostuneen makuista siemailuglögiä, jota nautiskellaan kaikessa rauhassa. Sopisi varmaan tosi ihanasti pariksi vaikkapa juustojen kanssa. Tykkään kovasti, toivottavasti saan tätä vielä jatkossa jostain! Odotan kyllä tosi innolla, millaisia glögiuutuuksia kauppoihin astelee syksyn mittaan, sillä tykkään testailla jatkuvasti uusia glögejä. Joulutuotteet ovatkin niitä harvoja asioita, joissa hankin jatkuvasti tietoisesti testiin uusia makuja :)


Tietysti myös kauppojen joulukarkkiosasto on se jatkuva riemuni lähde. Huomasin, että nyt oli Suomi100 -teemaisia konvehteja Tokmannilla uutuutena, varmaankin näitä on suunnattu lähinnä alkaville joulumarkkinoille.


Karpalo-toffee ja pullakahvi eivät herätä kyllä minkäänlaisia innostuneita huomauksia minussa, mutta kuulostavat kyllä ihan hauskoilta yhdistelmiltä. Maistaisin mielelläni, mutta en ehkä ostaisi pakettia kumminkaan itselleni. Seurailen mielenkiinnolla, koska joulun ruokatuotteet alkavat olla marketeissa enemmälti esillä. Periaatteessa toivoisin, että joulu jouluna, mutta toisaalta houkuttelisi pitkittää kaikkien jouluisten herkkujen kokeiluaikaa.

Kranssien teko

Syksy on ihanaa aikaa askarrella mielin määrin luonnonmateriaaleista - kaikkea kivaa on saatavilla runsaasti, ja vain mielikuvitus on rajana. Sain eilen päähäni väsätä pari kranssia. Olen aikaisemmin tehnyt niitä lähinnä valmiisiin kaupan kranssipohjiin kaupan muovisilla koristetarpeilla, mutta nyt ajattelin opetella "uuden" taidon. Kranssihan on tosi kiva vieminen vaikka kyläpaikkaan, ja juurikin loppuvuosi jouluineen on niiden varsinaista kulta-aikaa. Suunnitelmissa on vielä muutaman vähän kestävämmän kranssin teko myöhemmin syksyllä.

Lähde siis reippaasti metsään varustautuneena leikkurein (itsehän otin hätäpäissäni talouden parhaat Fiskarsin keittiösakset avuksi, ei hyvä idea), kunnon hanskoine ja muista myös iso kassi, johon survot materiaalisi. Itselläni oli pusikkoon mentäessä vain pari alustavaa ideaa, ja ne kehittyivät sitä mukaa kun bongasin potentiaalista kranssimatskua.

Luonnokranssin pohja on helppo vääntää suorasta pajusta. En todellakaan ollut mikään mestari tässä, mutta sain taivuteltua jonkinlaiset pyörylät, jotka kiinnitin ohuella rautalangalla.


Materiaalit kiinnitetään kehikkoon halutun kokoisina kimppuina. Mikäli tahdot todella tuuhean kranssin, niin luonnollisesti kimputa isompi nippu varpua tms. aina kerralla. Itse olen sitä mieltä, että materiaali pääsee paremmin oikeuksiinsa aavistuksen harvempana kuin täyteenahdetussa kranssissa, joten tein aika sopuisan kokoisia nippuja. Materiaaleja menee silti ihan älyttömän paljon, ja kannattaa suosiolla tuplata jo keräysvaiheessa se määrä, mitä alunperin aikoi leikellä mukaansa.


Pihlajakranssissa hankaluutta aiheutti marjaterttujen paino, ne tuntuivat liikahtelevan puolelta toiselle, mikä hankaloitti raudoitusta. Kannattaa vetää lankaa julmasti osin myös marjojen yli, jotta saa hyvän pidon. Tästä syystä mahdollisimman huomaamaton rautalanka on poikaa. Kataja tuo mielestäni mukavaa eloisuutta marjojen runsauteen. On huomioitava, että tämä kranssi vetää pihalla varmasti myös lintuja puoleensa...Toisaalta mikä estää tekemästä useampaa marjakranssia pakkaseen, ja tarjoilemasta niitä sitten joulun seutuna pitkin pihaa lintujen ruuaksi!


Kanerva ja puolukka olivat tosi kivoja matskuja työstää, etenkin kanervaan ihastuin. Teen siitä varmasti jatkossakin monenlaista. Sen hyvä puoli on myös kaunis kuivuminen, toki se ropisee sitten aikanaan pahannäköiseksi. Mutta eivätpä nämä kranssit mitään kaikista pitkäikäisimpiä muutenkaan ole.


Tästä tuli tämmöinen kranssien musta hevonen, sillä käytin siihen maaruskan värjäämiä mustikanvarpuja, variksenmarjaa sekä hopeaspraylla maalaamiani männynkäpyjä. En tiedä yhtään miten kyseiset varvut kestävät, toivottavasti kauan! Uskoisin, että suihkuttelu tekee niille hyvää. Tästä tuli mielestäni joukkion näyttävin yksilö, tosin sillä on kokoakin enemmän kuin muilla...


Tein myös ihan perinteisen havukranssin, johon kaivelin koristeiksi askartelulaatikostani punatulkun, sekä liitin tertullisen pihlajanmarjaa ja jotain heinän tähkiä. Kranssi on enemmän jo talvea henkivä. Tämän teko oli luonnollisesti tuskaisinta, jonka tietää jokainen kuusta askartelumateriaalinaan käyttänyt :)

Tykästyin kyllä kranssien tekoon nyt entistä enemmän, niissä saa suhteellisen pienellä vaivalla todella kivannäköistä jälkeä aikaan jopa aloittelijana. Parasta on, että materiaalit ovat (metallilankaa lukuunottamatta) täysin ilmaisia, joten kransseja voi huoletta harjoitella ihan niin paljon kuin lystää. Jatkossa teen varmasti pihani näitä syksyisin täyteen, ja koristelen niin valonauhat kuin kukkapurkkien reunustat näillä. Samalla niputusmenetelmällä on myös helppo väsätä erilaisia köynnöksiä, joita voi ripustaa vaikka ovien päälle tai kaiteille. Miksi lähteä ostamaan pihan koristusta kaupoista, kun niitä voi tehdä itsekin ilmaiseksi ja todella ekologisesti!

tiistai 5. syyskuuta 2017

Syksyn ja alkutalven joulunmakuiset myslipatukat

Tähän vuodenaikaan monessa perheessä varmasti tuskaillaan helppojen välipalojen löytämisen kanssa. Kokeilin itse joskus tehdä myslipatukoita, mutta ne epäonnistuivat melko perusteellisesti - patukat jättivät suuhun tosi ällöttävän rasvaisen tuntuman. Ilmeisesti käytin ohjetta, jossa oli aivan liikaa kookosöljyä. Mieheni on tykästynyt vetämään aamuisin sekä töissä myslipatukoita, joten ajattelin ottaa uuden erän kokeiluun. Löysin ohjeen Anna-lehden sivuilta, ja sovelsin sitä sen mukaan mitä kaapistani sattui löytymään. Kokonaisuudesta tuli puolivahingossa todella joulua henkivä, joten mikä ettei näitä sitten vääntämään vaikkapa pikkujoululahjoiksi :) Patukat on todella helppo tehdä, ja lapsetkin voi varmasti ottaa mukaan tekemiseen. Tämähän olisi myös tosi kiva yhteinen joulupuuha esimerkiksi touhujoulukalenteriin!

Tein siis patukat allaolevan ohjeen mukaan. Maistettuani patukoita totesin ne sinänsä hyviksi, mutta ne lohkeilivat hieman pilkottaessa. Lisäksi maku olisi saanut olla minusta hieman makeampi, mutta vähemmän rasvaisempi. Uskon, että osan rasvasta korvaaminen hunajalla voisi toimia molempiin vaivoihin!

Myslipatukat

6 dl hiutaleita (itse käytin 4dl kauraa ja 2dl spelttiä)
1 dl siemeniä (käytin kurpitsaa)
2 dl pellavarouhetta
1dl mantelilastuja tai muuta pähkinää
150 g voita
vajaa 1 dl hunajaa
0,5 dl siirappia
2 rkl sitruunamehua
1 tl kanelia
ripaus suolaa
1dl kuivattua marjaa tai rusinoita (käytin karpaloa)
2 dl kuivattua hedelmää (minulla sattui olemaan omenalastuja)
(halutessasi suklaarouhetta, itse käytin 100g levyn tummaa suklaata)



Ensin sekoitetaan kuivat aineet, ja paistetaan pellillä 175 asteessa about vartti. Sillä aikaa sulatetaan voi, johon sekoitetaan mausteet, siirappi ja hunaja. Sitten sekoitetaan kuivat aineet, nesteet, marjat ja hedelmät (sekä suklaa) ja painellaan tiiviiksi levyksi pellille. Sitten paistetaan vielä vajaa puoli tuntia 175 asteessa (puoli tuntia on ehkä hieman liikaa, kannattaa kurkkia vartin jälkeen uuniin ja katsoa, joko levy alkaa olla ruskettunut). Kun tuotos näyttää valmiilta, otetaan pois uunista ja annetaan jäähtyä huoneenlämmössä. Kokonaan jäähtyneen pellillisen voi pistää hetkeksi pakastimeen tai viileään ulos, jotta sen saa leikattua helpoimmin. Patukat säilytetään jääkaapissa.

Patukoista ei siis todellakaan tullut mitään laihdutusruokaa, mutta sen sijaan näillä saa kyllä nälän pysymään pitkään loitolla. Lisäksi kuivatut hedelmät, marjat ja siemenet sisältävät melkoisen määrän ihmiselle hyviä ainesosia. Pidetäänhän tumman suklaankin kohtuukäyttöä nykyisin terveystietoisten ihmisten valintana :) Itse korvasin alkuperäisen ohjeen sokerit hunajalla maun ja terveellisyyden takia.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Joulupukin piilopirtti Mikkelin Kenkäverossa

Olen kesän mittaan muistanut koko joulun olemassaolon vain harvakseltaan. En ole jouluihminen sanan varsinaisessa merkityksessä mitenkään ympärivuotisesti, vaan about tammikuulta syyskuun alkuun mietin ihan muita asioita. Nyt kuitenkin Asuntomessujen yhteydessä kävin Kenkäverossa, ja muistin siellä sijaitsevan Joulupukin piilopirtin. Eli ihan must see vaikkakin keskellä kesää!



Pirtti oli kaikkinensa todella söpö pikkunähtävyys Kenkäveron yhteydessä. Paikka sijaitsee ikään kuin Kenkäveron muiden nähtävyyksien takana omassa rauhassaan, mutta jotenkin toivoin sen olevan vieläkin paremmassa piilossa - eihän Pukki nyt keskellä putiikkeja ja muuta voi ihan piilossa olla. Itse mökki oli todella söpö, ja henki sopivasti samaa vanhanaikaisuutta mitä esimerkiksi Joulupukin pajalla Napapiirillä on. Tuli oikeasti semmoinen fiilis, että täällähän kuka tahansa viettäisi kesäänsä mielellään, ja etenkin Pukki. Seinien taulut kertoivat, että Pukki tykkää nikkaroida ja tehdä keksintöjä pirtissään. Lapsille oli myös joku aarteenetsintähenkinen juttu, mutta emme sitä messuhopun takia tutkineet sen enempää. Mökissä oli tosi paljon kivoja yksityiskohtia, ja siellä voi myös yöpyä halutessaan. Olisi varmasti kiva kokemus.






Viileä kesä on saanut etenkin lähiaikoina ajatukset kääntymään usein tulevaan syksyyn ja vähitellen aloitettavaan joulun valmisteluun. Yhtään lahjaa en poikkeuksellisesti ole vielä tähän mennessä ostanut, eli olen todella myöhässä siinä suhteessa. Jokunen idea on kuitenkin pyörinyt mielessä. Alemyynnit olisivat kyllä loistava aika lähteä bongailemaan lahjuksia itse kullekin, joten ehkä teen jonkun reissun lähiaikoina kaupunkiin. Viime joulun jälkeen pääsin vihdoinkin muuttamaan maalle, joten joulunkin fiilistelyyn tulee ihan oma uusi sävynsä tulevalle syyskaudelle :)

maanantai 2. tammikuuta 2017

Joulun kooste

Loppuvuosi kului sen verran vauhdikkaissa merkeissä, että blogi jäi tauolle. Lisäksi koneeni netti ei toiminut hetkeen, joten silloin kun olisin ehtinyt, en kyennyt päivittämään kuulumisiani. Tässä siis tulee.

Viimeisimmän päivityksen jälkeen on siis ehtinyt tapahtumaan henkkoht elämässäni paljon, lisänä toki joulu, joka vuosittain vie kyllä sanomattoman paljon keskittymiskykyäni. Joulukuun alussa sain tutkintoni viimein valmiksi, ja otin maisterin paperit ulos yliopistolta. Suoritus vaati tietysti myös valmistujaisjuhlat, joiden parissa värkkäsin kauan. Olin päättänyt ostaa valmistuttuani auton harjoittelupalkallani, ja nyt olen pakettiauton omistaja. Joulu tuli välissä, ja uutenavuotena heti vuoden vaihduttua polvistui poikaystäväni yllättäen eteeni kosimaan. Voitte siis uskoa, että blogi ei ole hetkeen käynyt mielessä!

Tässä kuitenkin nyt sitä joulua, kuvapainotteisesti. Vietin pyhiä Savossa vanhempieni, koirani, siskoni, siskon poikaystävän sekä vanhempieni naapurissa asuvien sukulaisten kanssa. Kaikki meni aivan perinteisesti, mikä oli ihanaa. Pukkia meillä ei tänä vuonna enää näkynyt, koska sukulaispojat ovat jo niin isoja. Eli kyseistä hahmoa meillä nähdään vasta kun minulla on lapsi. Paineita. Lahjoista vastasi 10-vuotias kummipoikani, joka jakoi kuusen alle asetetut paketit innoissaan.

Opettelin taittelemaan lahjakassin paperista. Kyllä helpotti esimerkiksi drinkkilasien paketointia.




Savossa oli jouluna paljon lunta, ja pyhinä satoi koko ajan lisää. Maisemat eivät olisi voineet olla jouluisempia. Oli kiva päästä juoksuttamaan koiraa irti ja silittämään lehmiä, eläimet kyllä kuuluvat jouluuni.





En muistanut lainkaan ottaa kuvaa jouluistutuksestani sen valmiissa muodossa, mutta kuasin sentään tekemäni tulppaanikimpun.

"Sanoiko joku että mennään ottamaan kinkku taas pöytään?!"
Myös eläimet tarvitsivat lahjoja.




Sain itse aivan hirveän pinon kaikenlaista lahjatarvetta. Ostin pakuni matkailukäyttöön, joten vanhempani olivat innostuneet teemasta hieman överisti ja hankkivat minulle kuksan, istuinalusia, reissukirveen, puukon...mitä nyt vain voi kuvitella metsässä kaipaavansa. En valita! Lisäksi sain tämänvuotisen Muumi-sesonkimukin sekä poikakaveriltani (eikun siis kihlatultani) Kalevalakorun Nightwish-malliston helan.


Tällä hetkellä tuntuu, että olen aika kyllästynyt jouluun. 2016 loppuvuosi oli minulle yhtä joulusesonkia, otin siitä kaiken irti vielä enemmä kuin aikaisempina vuosina. Nyt jaksan ehkä suunnilleen elokuulle asti miettimättä suuremmin koko juhlapyhää :) tosin hups, hankin alkaneista alemyynneistä jo vuoden 2017 joululle Muumi-joululakanat, kyllä passaa taas aloittaa uuden joulun odotus kun on jotain uutta jo ostettu siihenkin. Nyt elämääni alkaa vähitellen kuulua yhteenmuutto sulhoni luo sekä töiden etsiminen. Kiitos blogia seuranneille, palataan asiaan syksyllä!




sunnuntai 11. joulukuuta 2016

2. paketti Salaiselta jouluystävältä

Postauksen kirjoittaminen venähti nyt melkein viikon. Mutta itsenäisyyspäivää edeltävänä maanantaina kilahti puhelimeen ilmoitus peräti kahdesta paketista, joita lähdin noutamaan. Tiesin toisen olevan Salaiselta jouluystävältäni, joten olin toki innoissani.

Pakettiin oli jälleen paketoitu mahdottomasti kaikkea. Pahoittelen kuvanlaatua, puhelimen kamera ei tee kummoista jälkeä pimeässä huoneessa :)


Paketista löytyi pimeään vuodenaikaan sopivaa valaistustavaraa, oli ihan perinteisiä värikkäitä tuikkukynttilöitä, paristokäyttöinen iso kynttilä sekä patterikäyttöinen ohut valoketju. Se päätyikin jo joulukukka-asetelmaani, kuten kirjoitin aiemmassa postauksessa.


Kortissa oli lisäksi hieno (ja juuri minulle sopiva) pöllöaiheinen kortti. Siistein yksittäinen juttu oli kuitenkin ihana karkkikuusi! Se oli huomattavasti tuuheampi kuin itse tekemäni versio, ja sisälsi kivasti erilaisia karkkeja. Tämä päätynee uudenvuodenpippaloiden tarjoiluun, mikäli raaaskin siitä karkkeja muillekin syöttää :) Kuusi oli tosi huolella tehty ja kaunis. Jouluystäväkseni paljastui Joulun mieltä -blogin kirjoittaja, kiitos sinulle kivoista paketeista ja jännityksen tuomisesta joulunalusaikaani!


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukukkaistutus for dummies

Jatkan päivän joulukukkateemalla jo toisen postauksen verran, koska sain sittenkin päätettyä jo tänään mitä kukkaa teen omaan jouluasetelmaani :) Tämä tulee tosin muokkautumaan vielä lähempänä joulua ainakin kerran hyasintin kestävyyden takia, mutta about tältä sen lopputuloksen pitäisi sitten näyttää.

Ajattelin tehdä samalla pienen oppaan siitä, miten itse teen joulukukkaistutukset. Moni jouluihminen osaa varmasti näitä väsätä, mutta kukista tuntemattomalle apu voi varmaan olla paikallaan. On miljoona eri tapaa tehdä kukka-asetelma, ja jokainen lopputulos on aina yksilöllinen. Samoin tekoprosessi. Tässä on nyt yksi keino.

Aluksi kannattaa miettiä ihan puhtaasti sitä, millaisen istutuksen haluaa, mihin se tulee ja millainen on kodin tyyli. Minimalistiseen ja avaraan kotiin kukat saavat olla aivan erilaisia kuin vaikkapa pienessä vanhanaikaisessa mökkerössä. Toki kukilla voi aina leikitellä ja rikkoa tyylisääntöjä, sitähän varten ne ovat. Kannattaa miettiä, haluaako kukkien jopa erottuvan muusta kodista. Poikkeava tyyli voi tehdä asetelmasta jopa mielenkiintoisemman kuin täysin muuhun miljööseen sopiva.

Kun sijoituspaikka, asetelman toivottu koko ja tyyli ovat tiedossa, on aika valita kukat. Hyasintti tuoksuu, joulutähti on myrkyllinen, amaryllis korkea. Osa kaipaa sumuttelua ja osa nauttii viileästä, osa ei siedä vetoa. Istutukseen voi ottaa haluamansa määrän kasveja, mutta otan yleensä itse kolme - eri korkuisia ja eri tyylisiä, yleensä yksi on vihreä ns. täytekukka ja yksi korkea ja näyttävä. Kannattaa mennä ihan kukkia myyvään paikkaan ja kokeilla, mitkä sopivat yhteen. Monesti huomaan itse ajatelleeni päässäni, etteivät jotkut kukat sovi/sopivat tosi hyvin yhteen, ja totuus on päinvastainen kun kokeilee. Kun kukat on valittu, valitaan sopiva astia. Toki hienon astiankin pohjalta voi lähteä muovaamaan istutusta, kuten itse tein tänä vuonna. Sain pikkusiskon poikakaverilta peltirasiassa suklaata viime vuoden joululahjaksi, ja halusin tehdä siihen totuttua laajemman istutuksen tälle vuodelle. Kannattaa miettiä astian mittasuhteita ja sitä, millaiset kukat siihen olisivat parhaat. Luonnollisesti kovin pieneen ei kannata tunkea hirveän paljon, eikä isoa kannata jättää kovin tyhjäksi. Astiahan voi olla aivan mitä tahansa korista, ruukusta, mukista, teepannusta, kypärästä aina kenkään asti. Muovitus on paras ystävä.

Muovitettu peltirasia, johon aloin asettelemaan amaryllista. Juuria piti asetella leveälle ja multaa poistaa reippaalla kädellä.
Astiat ja kukat plakkarissa? Sitten istuttamaan. Mikäli astia ei ole muovitettu tai vettä läpäisemätön ruukku, on hyvä vetää pohjalle ja reunoille muovit. Vaikka muovipussi. Hienosäätäjät voivat tehdä purkkiinsa jonkinlaisen ruukkusorituksen, mikäli on vähän huolimaton kastelukannun käyttelijä. Itse en sitä tehnyt, koska en omista ruukkusoraa.

Sitten kannattaa sommitella kukkia ruukkuun niin, että löytyy haluttu järjestys. Pienemmät eteen ja isoimmat taakse toimii aina. Seuraavaksi eikun kukkaa pois purkista, tässä vaiheessa juuristosta irrotellaan ylimääräisiä multia mikäli ruukun koko ja muoto vaativat. Multia voi ottaa säästöön ja tupata lopuksi kukkien väleihin, jotta ne saa tiiviisti.

Amarylliksen asentamisen jälkeen säädin muiden kukkien, eli hyasintin ja lamosalalin, paikkojen kanssa.
Kun kukat on viimein aseteltu paikoilleen, voi olla aiheellista miettiä jonkinlaista pintamateriaalia mullan peitoksi. Ainakaan itse en halua mullan näkyvän. Sammal on askartelijan paras ystävä, mikäli metsään pääsee. Myös pumpuli keinolumena, meriheinä ja mikä tahansa höttyrä kelpaa. Miksei myös joulunauhat. Valitsin itse sammalta, jonka hain lapsuudenkotini metsästä. Halusin luonnollisen fiiliksen tähän istutukseen. Käytän toisinaan myös meriheinää, sekin on kivan luonnollista.

Kaikki kolot piiloon.
Vielä on loppusilauksen aika. Jäikö joulukoristelaatikkoon vielä jotain, minkä haluaa istutustusta koristamaan? Koristeilla voi piilotella aukkokohtia tai muuten täydentää istutusta. Jokin kiva hahmo tai koristetikku elävöittää kummasti. Niin kivoja kuin kynttilät ovatkin, niin kukat ja kynttilät eivät sovi yhteen - kukat lakastuvat nopeammin kynttilän läheisyydessä. Käytin itse Napapiiriltä Joulupukin pajakylästä ostamaani tonttutyttöä sekä Salaiselta jouluystävältä (tästä paketista lisää myöhemmin..) saamaani valoketjua.




Kun koristeet on aseteltu, tadaa, istutus on valmis!



Innostuin alunperin tuosta lamosalalista, jonka halusin ehdottomasti istutukseen. Myös hyasintin ottaminen oli itsestäänselvää. Amaryllis päätyi mustana hevosena mukaan, sillä se oli vaaleanpunainen. Tämä on pieni kompromissi sille, että isäni (jonka luo menen jouluna) tykkää eniten amarylliksista, kun taas itse halusin vaaleanpunaista. Luultavasti hyasinttikin vaihtuu jouluksi vaaleanpunaiseen, jopa kahteen. Istutuksessa on tarkoituksella tilaa, mikäli innostun siihen lisäämään vielä jotain. Toisaalta se toimii ihan näinkin. Valoketju oli yllättävän hyvä lisä, se tuo kivasti tunnelmaa istutukseen. Piilotin sen patteriosion istutuksen taakse toiselle puolelle muovitusta, se ei näy sieltä ja on turvassa. Tästä alkaakin se parin viikon kestävä säätö, että saan amarylliksen kukalle juuri sopivasti jouluksi..! On muuten oma hommansa :)