lauantai 5. tammikuuta 2019

Pari vinkkiä joulualeihin

Ei ollut varsinaisesti tarkoitus lähteä alemyynteihin, mutta pari piipahdusta kaupoissa ovat tuottaneet alelöytöjä ihan vahingossa. Ainoa tarkoituksellinen reissu oli päiväystuotteiden hamstraus ruokakaupasta: heti pyhien jälkeen kaupassa oli laputettua lihaa niin maan pirusti, että nyt on pakastin aivan täysi. Tietenkään ihmiset eivät hanki kinkun lisäksi lihoja joulun aikana yhtä reilusti kuin muulloin, mutta eivätkö kaupat osaa varautua määriin riittävän hyvin, vai onko lihaa vain jostain syystä tuotettava niin runsaasti pitkin vuotta. Samapa tuo, mutta alebongarille tämä tietää isoja säästöjä. Ostin myös pari joululaatikkoa pakkaseen, että on sitten helppoa ruokaa tiedossa jossain vaiheessa kevättalvea.

Joululöytöni ovat kaikki Tokmannilta, jossa -50% alet muuttuivat nopeasti -70%:iin asti. Kuusenkoristearsenaalimme on suhteellisen pieni, joten ostin setin punaisia pieniä palloja ensi vuotta ajatellen. Pitkään hankintalistalla olleet kuusenalusmatto ja joulupukin säkki löytyivät nekin sieltä, sekä nippu tarroja ensi vuoden korttiaskarteluun. Koko pino ei montaa euroa maksanut, ja olivat juuri sitä mitä halusinkin. Ehkä tuo pukin säkin naru voisi olla vähemmän heppoinen, mutta se nyt on vaihdettavissa. Ensi vuoden korttien teemaväriksi taisikin valikoitua sininen ihan noiden tarrojen perusteella...



Näiden ostosten lisäksi tilasin H&M:n alesta uudet käsipyyhkeet, kun meillä nyt olevat ovat aikalailla aikansa eläneitä ja värjäytyneitä. Homen puolella oli tosi paljon kaikkea kodinjuttua alennuksessa nyt, ainakin normaaliin verrattuna. Ehkä kodinlaiton sesonkiaikoja ovat eniten syksy ja kevät, joten väliaikana toisinajattelija voi hyödyntää halvat poistohinnat. Myös yksi joululahja ensi vuodelle lähti ostoskoriin, eli nyt on virallisesti aloitettu myös tämän vuoden joululahjojen ostelu! Tekisi mieli ostaa lahjoja jemmaan jo enemmänkin, jos jotain sopivaa vain sattuisi tulemaan vastaan. Katselin hieman myös vaatepuolta, mutta niiden tilaaminen jäi ihan kun tarvetta millekään ei oikein nyt ole.

Tokmannin aleissa oli sekin kiva puoli, että kahdessa käymässäni myymälässä oli loppuja joulukukkia ota tästä -kylttien kera. Toisesta otin nupullisia hyasintteja ja toisesta pari joulutähteä, vaikka en niiden ystävä olekaan. Toin myös töistä "ohikukkineen" (eli missä ensimmäinen kukkavana lopetti kukintaansa) amarylliksen. Nyt eivät joulukukat sitten todellakaan lopu kesken uudenkaan vuoden puolelta.


Jotenkin ei ole vielä yhtään sellainen fiilis, että tekisi mieli siivota joulua kotoa pois. Aikomuksena on ollut keräillä tänään koristeita vähitellen laatikkoon. Kuusesta en osaa luopua vielä hetkeen, ja toisaalta koirankin on käytännössä asunut sen alla joulusta asti:


Kävimme uuden vuoden tienoilla katsomassa mieheni sukua peräti kolmen kyläpaikan verran. Saimme kumpikin anopilta käsityönä tehdyt heijastimet, minä corgin ja mies lampaan. Kuinka nappiin osuivatkaan.


Josko nyt keräisin hieman niitä koristeita pois, niin vähittäinen luopuminen joulusta pääsisi vihdoin alkamaan...

lauantai 29. joulukuuta 2018

Joululahjana yllätysboksi itselleni

Olen aloittanut uutena perinteenä sen, että ostan itselleni jouluna ja synttäreinäni jotain spesiaalia lahjaksi itselleni. Sellaista, mitä tekisi mieli ostaa, mutta en raaskisi muuten. Viime synttäripäivänäni olin juuri ottanut korviini reiät, ja siitä innostuneena tilasin lahjaksi kullatut korvikset. Tuollaisia muutamissa kymmenissä euroissa pysytteleviä tuotteita, mitkä eivät kaataisi budjettia, mutta joiden ostoa miettii pariin kertaan.

Tämän vuoden joululahjaksi valikoin jo varhain loppukesästä syksyllä Harry Potter -teemaisen monthly subscription boxin. Kyseessä on siis sellainen tietyn teeman alle mahtuva laatikollinen yllätystuotteita, joita tilataan yleensä joko kertabokseina tai jatkuvana tilauksena, jolloin saa uuden laatikollisen tavaraa kerran kuussa. Olen aikaisemmin tilannut alennetulla hinnalla kaksi kauneusteemaista meikkiboksia, ja hyvä kokemus niistä innosti tähän tänä vuonna. Olen löytänyt Pottermaailman ikään kuin uudelleen nyt aikuisiällä, vaikka en ole koskaan varsinaisesti poistunutkaan Tylypahkasta henkisesti. Erilaisia aiheeseen liittyviä bokseja oli netissä suuri määrä, ja katselin valehtelematta kymmeniä unboxing- eli laatikonavausvideoita selvittääkseni, mikä olisi se kivoin. Valitettavasti jo kauan aikaa sitten valitsemani firma kärsi toimitusongelmista pitkin syksyä, joten suunnitelmani muuttui. Lopulta päädyin tilaamaan Geekgearin joulun spesiaaliboksin, jota oli saatavilla vain rajoitettu erä ja vieläpä normaalia halvempaan hintaan. Tilasin samasta firmasta heidän peruskuukausiboksinsa myös siskolleni, ja miehelleni vielä yhden nörttikamateemaisen.


Itselle tilattaessa näissä bokseissa on se selkeä etu, että lahja on yllätys itsellekin! Yleensä sisällöstä annetaan joitain vinkkejä, ja esimerkiksi vaatteita sisältävässä vaatekoko kysytään tilausta tehtäessä. Potterboksit sisältävät poikkeuksetta vaatteista ainakin t-paidan, samoin valtaosa erilaisista nörttibokseista. Omastani kerrottiin tilausvaiheessa vain, että siellä on jouluteemaista tavaraa, joista yksi on juuri t-paita ja toinen printti, jonka lisäksi siellä on koottuna 4-6 edellisten kuukausien bokseissa tullutta tuotetta. Firman boksien avaamisvideoita katsoneena tiesin suunnilleen, mitä odottaa. Tilausvaiheessa kysyttiin paitakoon lisäksi oma tupa, ja osa tuotteista valikoitiin omaan tupaan liittyviksi. Eli siis Tylypahkan neljästä oppilastuvasta valittiin joko Rohkelikko, Korpinkynsi (minä), Puuskupuh tai Luihuinen. Oli mahdollista valita myös satunnainen tupa, mutta sitähän ei kunnon potterfani tietenkään tee ;)

Siskoni ja mieheni lahjat saapuivat jo reilusti ennen joulua, kun taas omani viipyi ja viipyi. Sanoin puolitosissani ääneen, että aivan varmasti paikallinen posti kusee niin, että paketti on minulla vasta ensimmäisenä arkipäivänä joulun jälkeen. No niinhän siinä kävi. Olin kuitenkin paketista tosi innoissani, ja kannatti olla!


Boksi sisälsi tavaraa paljon enemmän kuin kuvittelin. Lisäksi videoita katsoessani jokaisessa boksissa oli aina jotain, mistä en itse olisi tykännyt. Tässä boksissa valehtelematta kaikki tavara oli mielestäni vähintäänkin ihan kivaa ja sellaista, mitä en heittäisi kiertoon. Katsoin tämänkin boksin saatuani muiden videoita ja kommentteja tavaroista, ja kaikki olivat saaneet osalti ihan eri tavaraa. Selkeästi oltiin hyödynnetty mahdollisuus laittaa kaikki vuoden jämätavarat kiertoon, mikä on kyllä todella fiksua. Itseäni ei haittaa saada ns. vanhaa tavaraa, jos sitä saa edullisesti enemmän kuin normaalisti. Tämä oli kyllä mainittu jo tilaussivulla, joten aikaisempia bokseja tilanneille tilaaminen oli tietoinen riski saada kaksin kappalein tiettyjä tuotteita.

Boksissa oli peräti kolme vaatekappaletta, joista t-paidan Ihmeotukset-printti oli mieleeni. En ole Ihmeotusten fani siinä missä Pottereiden, mutta kylläpä nekin samaan taikamaailman kuuluvina hyväksyn pukimiini. Toivoinkin erityisesti saavani mustan paidan, sillä työpaikallani on musta pukukoodi. Toisena tuotteena oli tupariippuvainen huivi, eli sait oman tupasi värein ja vaakunoin koristellun huivin. Samaa teemaa toistivat myös sormikkaat. Kumpikaan näistä ei sinänsä ole mikään huippulaadukas tuote ja huivi on lyhyydessään hankala käytettäväksi talvitakkien kanssa, mutta kyllä näitä silti aion pukea ylleni.


Tämän Bellatrix-taulun näin jossain videossa aiemmin, ja halusin tämän itselleni niin kovasti! Kuinka sattuikin. Figuurit tulivat sattumanvaraisesti mikä kellekin, ja omani on Dumbledore. En ole figuurien suurin ystävä, mutta kai tällekin löytyy tulevaisuudessa paikka fanituotteideni joukosta.





Lisää printtejä, joista tykkään. Myös postikortti oli tosi kiva. Boksissa oli onnekseni taikasauva, ja se oli firman suunnittelukilpailun voittajan tuotos, jonka olen senkin nähnyt jo aiemmin videoilla. Hagrid-printti, tupa-aiheinen joulusukka, huivi ja paita taisivat olla ainoat boksin pysyvät tuotteet, ja kaikki muu olivat satunnaisia. Tykkään myös tuosta pienestä luutafiguurista, ja avaimenperä pääsi heti autoni avaimiin. Koska I'd rather be at Hogwarts sopii niin hyvin esimerkiksi työmatkojen motoksi.

Lootassa oli tosiaan paljon tavaraa, ja sen hinnaksi jäi postikuluineen alle 30e. Harkitsen vakavasti ensi vuodenkin Geekgearin jouluboksin tilaamista, kun kerran tämänvuotinen oli näin iloinen yllätys. Myös siskoni ja mieheni bokseissa oli kivaa tavaraa, mutta tämä omani taisi viedä voiton. Ehkä tilaankin jo huhtikuisille synttäreilleni seuraavan boksin jostain toisesta firmasta!

lauantai 22. joulukuuta 2018

Kun talvipäivä seisahtui

Pakanallinen ihminen kun olen, niin pakanallisten ja muinaissuomalaisten juhlapyhien vietto alkaa tuntua entistä enemmän omalta. Keskitalven juhla, yule, eli varhainen joulu, on ajoittunut juuri talvipäivänseisauksen tienoille. Vielä nykyihmisestäkin tuntuu hämmästyttävältä, että nyt se aurinko on kaikista vähiten näkyvissä. On vaikea kuvitella, millaisia ajatuksia talvipäivänseisaus on tuonut tieteistä tietämättömiin ja taikauskoisiin menneisyyden ihmisiin. Tänä vuonna täysikuu on tuonut mukanaan purevan pakkasen keskitalven juhlintaan, ja toisaalta ihana puuterilumi ja paikoin kurkkinut aurinko valaisevat muuten pimeintä vuodenaikaa huomattavasti.

Tein kuvapostauksen meidän taloutemme kuulumisista näin vuoden lyhimmän päivän kunniaksi. Tästä mennään vain valoa kohti, ja hiljennytään vähitellen joulunviettoon. Odottelen vieläkin postin ylimääräisissä kuljetuksissa omaa joululahjaani, jonka tilasin jo aivan riittävän hyvissä ajoin...Harmittaa, jos nimenomaan jouluteemainen lahjani saapuu vasta joulun jälkeen.




Huiskulan amaryllikset tuntuvat tänä vuonna normaalia isokukkaisemmilta! Etenkin vaaleanpunaiset ja punaiset ovat aivan valtavia.

Tämä kaipasi juurelle väriläikän kukkien aukeamisen jälkeen, onneksi oli näitä glitterjoulutähtiä.

Töistä saatu kirvainen jouluruusu, jota olen sumutellut mäntysuopavedellä. Sijaitsee pimeimmässä nurkassa kaukana muista kasveista, etteivät ne pirulaiset siirry muihin kasveihin.






"Tuleekohan se Pukki jo?"

"Varmasti tuo herkkuja kun oon ollut hyvä poika!"
Joulunalusviikot olivat kiireistä aikaa töissä, ja yritän vielä palautua siitä hulinasta. Tein tänään kotona joulusiivouksen jo suurimmalti osin, ja saaristolaisleipätaikina on parhaillaan liinan alla kohoamassa. Ensimmäinen satsi rocky roadia katosi parempiin suihin äärettömän nopeasti, vaikka tein muka ison erän. Kokeilu oli ensimmäiseni, mutta teen sitä varmasti jatkossa useinkin. Tosi monipuolinen herkku! Huomisen hommiin kuuluu vielä jouluisen kakun leivonta. Hiljennyn nyt joulua viettämään, oikein ihanaa ja rentouttavaa joulua 2018 kaikille!

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kolmas adventti ja pikkujoulut

Eilinen kului osaltani vuoden ainoissa pikkujouluissa. Olemme ottaneet uudeksi perinteeksi, että vietämme vanhojen yläaste-(ja osa lisäksi ala-aste- tai lukio-) aikaisten kavereiden kanssa kerran vuodessa kunnon tapaamisen porukalla, juuri pikkujoulukaudella. Perinne aloitettiin viime vuonna, ja eilen tosiaan jatkettiin ja todettiin, että tätä on ylläpidettävä. Vanhojen kavereiden kanssa on niin helppoa olla, kun ei tarvitse esittää mitään! Kun on nähnyt toisen pahimpaan mahdolliseen aikaan eli teini-ikäisenä päivittäin, niin kenestäkään tuskin kuoriutuu mitään kovin suuria yllätyksiä enää aikuisena. Eräs osallistuja oli eilen mukana ensimmäistä kertaansa, ja osalle meistä hänen jälleennäkemisensä oli ensimmäinen suunnilleen kymmeneen vuoteen. Ihan hurjaa! Jaoimme porukassa illan mittaan niin itkuja kuin nauruja, vanhoja traumoja ja tietysti päivitimme kuulumiset nykyhetkeltä. Syötävänä oli enemmän tai vähemmän jouluista naposteltavaa, ja jaoimme viiden euron pikkujoululahjat. Sain itse yksisarvisen munan, jonka kuoriutumista vedessä jännitän parhaillaan.

Sain vihdoin näin reilu viikko ennen joulua tehtyä myös oman joulukukkaistutukseni. Kun on tehnyt niitä viitisenkymmentä töissä tälle vuodelle, niin oma sujuu melkoisen rutiinilla. Erona on se, että tein omastani huomattavasti simppelimmän ja luonnonläheisemmän, kun taas töissä tähän olisi tullut vielä palloa, rusettia sun muuta härpäkettä. Ei välttämättä minun mieliteostani, vaan koska "niin kuuluu tehdä kukkakaupassa".


Tiedustelin myös ystäviltäni Instagramissa, pitäisikö tähän lisätä jotain. Enemmistö on tähän mennessä ollut sitä mieltä, että ei. Kukkina toimivat juuri sopivasti jouluksi aukeava, töistä saatu vaaleanpunainen joulumuistamis-amaryllis, jossa pitäisi olla kolme vanaa tulossa. Ainakin toinen on näkyvissä jo, kolmannesta ei ole vielä havaintoa. Amarylliksen kaverina on vaaleanpunainen hyasintti, joka on vielä harmillisesti aika nupussa, mutta eiköhän se ala jouluksi avautua. Keskellä puolestaan komeilee huonemänty. Ihastuin kasviin jo vuosia sitten, kun sellaisen ensimmäistä kertaa näin, mutta nyt se piti hankkia kun kerran pääsin käyttämään henkilökunta-alea. Koristukseen käytin vain sammalta, puolukanvarpuja ja yhtä koiranputken (?) kuivunutta kukintoa. Purkkina on vanha puulaatikko, jonka löysin Turussa asuessani taloyhtiön roskakatoksesta. Olen pelastanut nimenomaan kukkapuolen tavaroistani yllättävän paljon juuri roskiksista, ilmeisesti osalle ihmisistä nämä ovat pelkkiä kertakäyttöastioita. Itse ainakin vaihtelen vuodesta toiseen vain paria istutusastiaa, joihin teen asetelmia fiiliksestä riippuen.

Tämänpäiväisen adventin joulupuuhiin on kuulunut joulukuusenhaku, joka tehtiin osaksi pitkin jäätynyttä järveä. Kuusi odottelee nyt terassilla aatonaaton sulamiskeikan alkua, ja pääsee virallisesti sisätiloihin vasta aattona. Kuusi on hieman viimevuotista leveämpi ja tuuheampi, saa nähdä miten se mahtuu paikalleen...Aloitin myös jouluvalmisteluista vastenmielisimmän eli ruokaostosten teon valmistelua kirjoittamalla kaksi pitkähköä ostoslistaa, joista toinen on minun, ja toinen mieheni vastuulla. Käymme ostoksilla jo hyvissäajoin ennen viikonvaihteen ruuhkaisia päiviä, jolloin kaupoilla ei ole toivottavasti ihan niin ahdistavan ruuhkaista.

Vielä yhden viikon työponnistus, jonka jälkeen ihana joulu saa alkaa!

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Miljoona miljoona miljoona joulukukkaa

Huh mitä meininkiä kukkakaupalla on tähän aikaan vuodesta! Työmaallani on näiden kahden joulunalusviikon ajan yksi ylimääräinen työntekijä ihan vain vääntämässä hiki hatussa erilaisia istutuksia. Eilen tuo nakki napsahti minulle. On kyllä älyttömän motivoivaa kun pääsee kerrankin tekemään ihan kunnolla istutuksia ja käyttämään omaa luovuuttaan. Olen itse aina tykännyt istuttamisesta ja nimenomaan joulu-sellaisesta. Tiedän saavani joulukukista nyt ihan ähkyn, mutta on se sen arvoista. Keikkatyöläisenä tämä reilun kahden viikon täysi työviikkoputki saa myös joulun tuntumaan kunnon lomalta, joten sinänsä olen tyytyväisenä (ja väsyneenä) töissä juuri nyt.

Huomaa kyllä, miten innoissaan joulukukista työkaveritkin töissä ovat. Heti uuden kuorman saapuessa kaikki ostavat aluksi parhaat päältä omiin joulukukkaprojekteihinsa, vasta sitten aletaan miettiä tavaraa myyntiin.



Amaryllis tuntuu jatkavan selkeästi suosituimpana joulukukkana, eikä se ole yllättävää. Myös havut ja luonnollisuus tuntuvat olevan trendikkäitä. Työkaveri tosin väitti lukeneensa jostain, että sesongin trendiväri on nyt musta. Vaikea uskoa, etenkään kun kukaan ei tunnu kaipaavan sen perään. Kukkakaupalla tehdään tietysti asetelmia mahdollisimman monenlaiseen makuun, ja etenkin itse keskityn tekemään myös värikkäitä, jopa trooppisen näköisiä istutuksia. Kuvissa on ensimmäisiä jouluistutuksia viime viikolta kun valikoimaa kukkien laadussa oli vielä vähän, nyt valikoimien ollessa laajimmillaan ei enää oikein liikene aikaa kuvaamiselle.

Nippelitietona muuten, että kukkakaupan alan väen joulukukka-inhokki/en-vie-omaan-kotiin-kukka tuntuu olevan joulutähti. Sen sijaan hyasintti on saanut useimmin maininnan lempikukkana sen tuoksun tai edullisuuden vuoksi. Myös kaikki vähänkin erikoisempi viehättää melko yleisesti, sekä harmoniset värit ja pieni kimallus. Tästä vinkkiä, jos aiot ostaa joulukukkaa alan ihmiselle!




Ostin itse ensimmäisen hyasinttini kotiin itsenäisyyspäiväksi, jolloin se tosin ei vielä kukkinut. Nyt se on parhaassa kukassa, ja sai kaverikseen luonnonmateriaaleja. Saimme kukin töistä joulumuistamisena amaryllikset, ja omani alkaa lupaavasti avata tuota nuppuja suojaavaa vihreää hommaansa (mikä sen nimi onkaan). Hankin töistä jo lisuketta ajatellen omaa jouluistutustani, johon tuo amaryllis päätyy näyttävimmäksi osaseksi. Uskoisin tekeväni istutukseni tulevana viikonloppuna, metsäisellä teemalla jatkaen. Töiden joulumuistamisena oli amarylliksen lisäksi kunnon juustolajitelma Valiolta, täytyy kutsua porukkaa kylään että saamme kaiken näistä tuhottua.



Jotenkin kaipaisin joulukukkien suhteen vielä lisää uutuuksia ja erikoisuutta. Tänä vuonna istutuksissa käytettävät punakukkaiset opuntia-kaktukset näyttävät omaan silmääni jotenkin tosi freessiltä. Siinä missä ne perinteiset punatulkut ja tontut ovat toki aina kivoja, niin jotenkin haluaisin joulukukkien maailmaan enemmän nykyaikaista otetta. Erilaisia värejä, mausteisuutta, eksoottisuutta, aavikon tuulia ja saariston karuutta. Teemme selkeästi töissä kaikki istutuksia tosi fiilispohjalta miettien perinteikkyyttä ja nykyaikaisuutta sekä kunkin istutuksen kohdeyleisöä. Sekoiteltaessa eri tyylejä se tehdään tietoisesti ja miettien, tuliko rajoja nyt rikottua liikaakin. Itse kannustan kaikkia rikkomaan kaikkia rajoja niin kauan, kuin istutus vaan näyttää hyvältä. Toisaalta hyvässä kukkakaupassa on juuri persoonallisia joulukukkia, jotka erottuvat markettikukista ja näin ollen jäävät myös mieleen. Niillä saadaan asiakas tulemaan uudelleen ja pitämään liikettä ensimmäisenä vaihtoehtona kukkien hankinnalle.

maanantai 3. joulukuuta 2018

JP Leppäluodon Joulunrauhaa -konsertti

Kävin perjantaina äitini kanssa Iisalmessa JP Leppäluodon joulukonsertissa ensimmäistä kertaa. Elimme jännittäviä hetkiä, kun keikkapaikkana toimiva Graceville menikin konkurssiin noin viikkoa ennen keikkaa, ja korvaavaa paikkaa etsittiin. Onneksi paikka kuitenkin järjestyi, ja keikka samaten. Ongelmana meinasi olla myös laulajan influessa, joka tosin ilmeni keikalla vain parin biisin aikana lopussa, kun ääni meinasi hetkellisesti sortua. JP selviytyi keikasta kuitenkin kunnialla loppuun, ja onhan hänellä kyllä livenä uskomattoman komea ääni. Myös kokoonpano sellistin ja kitaristin kera toimi mahtavasti yhteen, on aina upeaa kuulla keikalla selloa. Kappalevalikoima oli erittäin mielenkiintoinen, sillä porukka veti useita vähemmän tunnettuja (ja jopa minulle täysin tuntemattomia) kappaleita. Jossain vaiheessa itseäni alkoi silti suorastaan ärsyttää, kun biisivalikoima alkoi omaan korvaani kuulostaa liian hengelliseltä - yhdellä biisillä ei tainnut enää edes olla mitään tekemistä joulun kanssa, kunhan oli uskonnollishenkinen. Toki joulu on monelle uskonnollinen juhla ja tätä myöten iso osa joululauluista on tätä teemaa tunnustavia, mutta tässä mentiin siis ihan siellä hengellisyyden ääripäässä. Omien laskelmieni mukaan ei-kristillisiä kappaleita oli setissä kaksi, joista toinen oli suosikkini Tonttu - sekin tosin hilpeän iloisena versiona, kun itse tykkään vähän synkemmistä. Muuten duurivoittoisuudesta ei voinut valittaa, kovin mollissa mentiin. Mikäs sen parempaa. Kokonaisuudessaan keikka oli erittäin hyvä, vain Marian, seimen ja paimenten liiallinen läsnäolo haittasi.


Vihdoin siirryttiin joulukuun puolelle, ja ensimmäinen adventtikin on vietetty. Itse leivoin eilen piparkakkutalon, tai pikemminkin lampaidemme liiterin asukkeineen. Tein taloon myös lampaita pelkäävän koiramme, mutta toki liiterin taakse lampaita piiloon. Onnistuin mielestäni yllättävän hyvin, sillä en ole mikään mestari piparkakkutalojen suhteen. Yleensä en edes ole mikään pipareiden suurin ystävä, mutta jostain syystä tämä tekisi mieli syödä jo nyt...


Pipareista puheenollen, tämänvuotisista uutuuksista Kantolan piparipallot ovat aivan älyttömän hyviä! Suklaa ja pipari sopivat yhteen järjettömän hyvin, herääkin vain kysymys, että miksei tätä ole tehty ennen. Ja miksei näitä myydä isommissa pusseissa, nyt itsehillinnän tarve on aivan liian suuri.


Laittelin eilen myös joulukoristeita pitkin tupaa, tekstiilejä mietin myöhemmin. Somessa ja muualla netissä on näkynyt ihania minijoulumaailmoita, jollaisen toteutin itsekin extemporena sopivan purkin sattuessa silmiin. Varpunen jouluaamuna tai mikä lie, mielestäni simppelin herttainen. Molemmat koristeet ovat viime joulun alla hankittuja, ja lumena toimii sokeri. Tuonne sopisi joku tosi kevyt valoketjukin, mutta jätin sen kuitenkin ilman.


Lähiaikoina on ollut kauniita aurinkoisia päiviä ja vaaleanpunaisia, hämäriä aamuja. Lähdin viime viikolla jututtamaan vanhempieni ylämaannautoja heti aamusta. Etenkin viimekesäiset vasikat ovat nyt talvikarvassaan uskomattoman söpöjä kaikessa pörröisyydessään.




maanantai 26. marraskuuta 2018

Jouluinen lukusuositus

Jouluisia kirjoja on ihana lukea, mutta hyvien löytäminen on yhtä työlästä kuin elokuvien kohdalla. En aluksi ajatellut suositella tätä kirjaa kenellekään, mutta sen monimuotoisuus teki sen minusta lopulta lukemisen arvoiseksi. Kiitos muuten suuresti niille kirjastoille, jotka nostavat ajankohtaisia teoksia esille! Etenkin joulun alla on kiva suunnata tietylle tiskille etsimään luettavaa, eikä tarvitse penkoa kaikkea läpi. Niin löysin tämänkin kirjan.


Kirjan kantavia teemoja ovat sijaisperheys, oman elämänpolun ja elämän tarkoituksen valitseminen, joulu sekä tietenkin siirappinen rakkaustarina. Juonellisesti teos oli mielestäni jopa yllättävä, mitä ei olisi voinut alun perusteella päätellä. Dialogi on (suomennoksen takia?) melkoisen kökköistä ja imelää, mutta kirjan käännös saiturinjoulumaiseen "entä jos" -kysymyksenasetteluun teki siitä loppupeleissä todella koskettavan. Tarina lähtee liikkeelle sijaisperheestä toiseen riepotellusta Bellestä, joka pääsee vihdoin osaksi rakastavaa perhettä. Samaan paikkaan sijoitetaan myös poika, johon Bellen tulevaisuus kietoutuu hetkessä. Parin tarinaa kerrotaan kirjan alkupuoliskolla aikahyppyjen kautta, ja lopulta kipuillaan sitten erilaisten vastoinkäymisten ja päätösten suhteen. Loppu on tietysti onnellinen. En halua spoilata tämän enempää, mutta suosittelen kirjaa kaikille imelän hömpän ystäville jouluiseksi lukemiseksi. Mielellään konvehtirasian kera. Kirjalla oli myös pituutta kiitettävästi enemmän kuin perinteiset 200 sivua, joten kulutin (vaikka nopea lukija olenkin) sen parissa iltapäivän jos toisenkin.