Olimme eilen Tokmannilla mieheni kanssa, ja bongasimme siellä koirien joulukalentereita. Kysyin vähän vitsilläni, että pitäisikö meidän turrellemme hankkia sellainen. Ihmetys oli suuri, kun hän totesi että no tietysti. Ei siis ole lainkaan jouluihminen, mutta kaikki koiran hemmotteluun liittyvä kyllä kiinnostaa. Eipä siinä mitään, kalenteri lähti siis kassan kautta kotiin.
Onhan se kiva idea, että sekä koira että ihmiset saavat joulua odotellessa heti aamusta pikkuisen herkkuja. Näissä on yllätyksinä siis jotain pieniä koirannameja, iso osa on perinteisiä luun mallisia, mutta takakannen infon mukaan siellä on myös joulusukkaa, lumihiutaletta ja muuta jouluista keksiä. Oma koiramme on sen verran kaiken syötävän perään, että se meinasi maistella kalenterin kulmaa heti, kun näytimme ostoksen sille :D Hintaa tällä kalenterilla oli vajaan vitosen verran.
Meillä koiran kanssa joulun viettäminen on yleisesti ottaen äärettömän helppoa. Se ei ole kiinnostunut esimerkiksi kuusesta lainkaan, ja rauhallisena luonteena se ei muutenkaan riehu koristeita tiputtelevalla tavalla. Edes joulukukkien myrkyllisyys ei huoleta tämän kaverin kanssa, sillä sitä ei kiinnosta maistella edes lattialla säilytettäviä kasveja. Olen aina sanonut, että Jack on talvikoira, sillä se rakastaa kylmää. Mitä viileämpi keli, sitä varmemmin se ei haluaisi millään tulla sisälle. Kaikki +10 lämpöasteen ylittävät säätilat ovat siitä ihan liian kuumia. Etenkin lumituiskut ovat aivan parhaita, sillä silloin viileä ilma pääsee puhaltamaan myös paksuturkkisen koiran iholle asti.
Toisaalta Jack ei ole sellainen koira, joka viihtyy yksin pihalla. Se haluaa ehdottomasti olla siellä missä muut ihmiset ovat, etenkin minä. Erittäin leimautuneena poikana sillä kesti aikansa, että se esimerkiksi vanhempieni luona uskalsi jäädä muiden luo, kun kävin vaikkapa suihkussa. Nyt se on sielläkin kuin kotonaan, ja etenkin ruokapöydän ääreltä sitä on vaikeaa houkutella edes pissin mittaiselle tauolle. Joulut vanhempieni luona ovatkin aistinautintojen sekamelskaa, sillä joku istuu jatkuvasti pöydän ääressä mussuttamassa milloin mitäkin. Eräs rakkaimmista joulumuistoistani liittyy myös siihen autuuteen ja innostukseen, millä jätkän nenä alkaa aattoaamuna nuuhkia, kun siirrymme huoneestani kahden oven taakse keittiöön haistelemaan valmistuvan kinkun aromeita. Voin vain kuvitella, millainen tuoksu se koiran nenään on!
Koiran jouluun kuuluvat tietysti pienet makupalat lahjana. Meillä on ollut perinteenä, että jokainen joulunviettoseurueemme koira saa piparin lahjana, ja aina käärittynä sanomalehteen. Osa koirista on aukonut paketin itse, toisille se pitää avata valmiiksi. Jack on saanut vuosittain myös ihan kaupan herkkuja, kuten Dentastixejä ja puruluita. Lemmikkiteollisuus on selkeästi alkanut nähdä joulutuotteiden rakoa myös Suomen markkinoilla, sillä lemmikkutuotteita näkyy kaupoissa jouluteeman alla entistä enemmän. Esimerkkinä alla "karkkikepit", jotka ostin viime joulun alla Lidlistä pukinkonttiin.
Jos jollain lapset kuuluvat jouluun, niin minulla eläimet kuuluvat siihen huomattavasti voimakkaammin. En voisi kuvitella joulua ilman eläimiä, ja onneksi tuskin koskaan tarvitseekaan. Pidän erittäin todennäköisenä, että vuoden päästä jouluna meillä on huomattavasti isompi lauma ruokittavia karvasuita kuin nyt. Haaveissamme on nimittäin hyvinkin monenmoista viipottajaa aina lisäkoirista kanoihin ja kaneihin asti. Olisi oikea unelma, jos olisi vanha navetallinen erilaisia eläimiä ruokittavaksi jouluna. Vanhoja tallilyhtyjä tunnelmaa tuomaan, linnuille lyhteitä ja muille omenaa sekä havuja järsittäväksi. Vanhempien luona lehmät ovat usein saaneet oman joulukuusen, joka toimittaa tosin lähinnä nuorten sonnien leikkikalun virkaa. Myös meillä aikaisemmin olleille kaneille vietiin usein kuusen oksia tai jopa pieni kuusi pureskeltavaksi. Tänä jouluna haaveilen nukkuvani koira kainalossani kuusen alla jouluyön yli, nauttien tuoksuista ja tunnelmasta.
