JP Leppäluodon Joulunrauhaa -konsertti

Kävin perjantaina äitini kanssa Iisalmessa JP Leppäluodon joulukonsertissa ensimmäistä kertaa. Elimme jännittäviä hetkiä, kun keikkapaikkana toimiva Graceville menikin konkurssiin noin viikkoa ennen keikkaa, ja korvaavaa paikkaa etsittiin. Onneksi paikka kuitenkin järjestyi, ja keikka samaten. Ongelmana meinasi olla myös laulajan influessa, joka tosin ilmeni keikalla vain parin biisin aikana lopussa, kun ääni meinasi hetkellisesti sortua. JP selviytyi keikasta kuitenkin kunnialla loppuun, ja onhan hänellä kyllä livenä uskomattoman komea ääni. Myös kokoonpano sellistin ja kitaristin kera toimi mahtavasti yhteen, on aina upeaa kuulla keikalla selloa. Kappalevalikoima oli erittäin mielenkiintoinen, sillä porukka veti useita vähemmän tunnettuja (ja jopa minulle täysin tuntemattomia) kappaleita. Jossain vaiheessa itseäni alkoi silti suorastaan ärsyttää, kun biisivalikoima alkoi omaan korvaani kuulostaa liian hengelliseltä - yhdellä biisillä ei tainnut enää edes olla mitään tekemistä joulun kanssa, kunhan oli uskonnollishenkinen. Toki joulu on monelle uskonnollinen juhla ja tätä myöten iso osa joululauluista on tätä teemaa tunnustavia, mutta tässä mentiin siis ihan siellä hengellisyyden ääripäässä. Omien laskelmieni mukaan ei-kristillisiä kappaleita oli setissä kaksi, joista toinen oli suosikkini Tonttu - sekin tosin hilpeän iloisena versiona, kun itse tykkään vähän synkemmistä. Muuten duurivoittoisuudesta ei voinut valittaa, kovin mollissa mentiin. Mikäs sen parempaa. Kokonaisuudessaan keikka oli erittäin hyvä, vain Marian, seimen ja paimenten liiallinen läsnäolo haittasi.

Vihdoin siirryttiin joulukuun puolelle, ja ensimmäinen adventtikin on vietetty. Itse leivoin eilen piparkakkutalon, tai pikemminkin lampaidemme liiterin asukkeineen. Tein taloon myös lampaita pelkäävän koiramme, mutta toki liiterin taakse lampaita piiloon. Onnistuin mielestäni yllättävän hyvin, sillä en ole mikään mestari piparkakkutalojen suhteen. Yleensä en edes ole mikään pipareiden suurin ystävä, mutta jostain syystä tämä tekisi mieli syödä jo nyt...

Pipareista puheenollen, tämänvuotisista uutuuksista Kantolan piparipallot ovat aivan älyttömän hyviä! Suklaa ja pipari sopivat yhteen järjettömän hyvin, herääkin vain kysymys, että miksei tätä ole tehty ennen. Ja miksei näitä myydä isommissa pusseissa, nyt itsehillinnän tarve on aivan liian suuri.

Laittelin eilen myös joulukoristeita pitkin tupaa, tekstiilejä mietin myöhemmin. Somessa ja muualla netissä on näkynyt ihania minijoulumaailmoita, jollaisen toteutin itsekin extemporena sopivan purkin sattuessa silmiin. Varpunen jouluaamuna tai mikä lie, mielestäni simppelin herttainen. Molemmat koristeet ovat viime joulun alla hankittuja, ja lumena toimii sokeri. Tuonne sopisi joku tosi kevyt valoketjukin, mutta jätin sen kuitenkin ilman.

Lähiaikoina on ollut kauniita aurinkoisia päiviä ja vaaleanpunaisia, hämäriä aamuja. Lähdin viime viikolla jututtamaan vanhempieni ylämaannautoja heti aamusta. Etenkin viimekesäiset vasikat ovat nyt talvikarvassaan uskomattoman söpöjä kaikessa pörröisyydessään.

Joulun kooste

Loppuvuosi kului sen verran vauhdikkaissa merkeissä, että blogi jäi tauolle. Lisäksi koneeni netti ei toiminut hetkeen, joten silloin kun olisin ehtinyt, en kyennyt päivittämään kuulumisiani. Tässä siis tulee.

Viimeisimmän päivityksen jälkeen on siis ehtinyt tapahtumaan henkkoht elämässäni paljon, lisänä toki joulu, joka vuosittain vie kyllä sanomattoman paljon keskittymiskykyäni. Joulukuun alussa sain tutkintoni viimein valmiksi, ja otin maisterin paperit ulos yliopistolta. Suoritus vaati tietysti myös valmistujaisjuhlat, joiden parissa värkkäsin kauan. Olin päättänyt ostaa valmistuttuani auton harjoittelupalkallani, ja nyt olen pakettiauton omistaja. Joulu tuli välissä, ja uutenavuotena heti vuoden vaihduttua polvistui poikaystäväni yllättäen eteeni kosimaan. Voitte siis uskoa, että blogi ei ole hetkeen käynyt mielessä!

Tässä kuitenkin nyt sitä joulua, kuvapainotteisesti. Vietin pyhiä Savossa vanhempieni, koirani, siskoni, siskon poikaystävän sekä vanhempieni naapurissa asuvien sukulaisten kanssa. Kaikki meni aivan perinteisesti, mikä oli ihanaa. Pukkia meillä ei tänä vuonna enää näkynyt, koska sukulaispojat ovat jo niin isoja. Eli kyseistä hahmoa meillä nähdään vasta kun minulla on lapsi. Paineita. Lahjoista vastasi 10-vuotias kummipoikani, joka jakoi kuusen alle asetetut paketit innoissaan.

Opettelin taittelemaan lahjakassin paperista. Kyllä helpotti esimerkiksi drinkkilasien paketointia.

Savossa oli jouluna paljon lunta, ja pyhinä satoi koko ajan lisää. Maisemat eivät olisi voineet olla jouluisempia. Oli kiva päästä juoksuttamaan koiraa irti ja silittämään lehmiä, eläimet kyllä kuuluvat jouluuni.

En muistanut lainkaan ottaa kuvaa jouluistutuksestani sen valmiissa muodossa, mutta kuasin sentään tekemäni tulppaanikimpun.

"Sanoiko joku että mennään ottamaan kinkku taas pöytään?!"

Myös eläimet tarvitsivat lahjoja.

Sain itse aivan hirveän pinon kaikenlaista lahjatarvetta. Ostin pakuni matkailukäyttöön, joten vanhempani olivat innostuneet teemasta hieman överisti ja hankkivat minulle kuksan, istuinalusia, reissukirveen, puukon...mitä nyt vain voi kuvitella metsässä kaipaavansa. En valita! Lisäksi sain tämänvuotisen Muumi-sesonkimukin sekä poikakaveriltani (eikun siis kihlatultani) Kalevalakorun Nightwish-malliston helan.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen aika kyllästynyt jouluun. 2016 loppuvuosi oli minulle yhtä joulusesonkia, otin siitä kaiken irti vielä enemmä kuin aikaisempina vuosina. Nyt jaksan ehkä suunnilleen elokuulle asti miettimättä suuremmin koko juhlapyhää :) tosin hups, hankin alkaneista alemyynneistä jo vuoden 2017 joululle Muumi-joululakanat, kyllä passaa taas aloittaa uuden joulun odotus kun on jotain uutta jo ostettu siihenkin. Nyt elämääni alkaa vähitellen kuulua yhteenmuutto sulhoni luo sekä töiden etsiminen. Kiitos blogia seuranneille, palataan asiaan syksyllä!