Rumimmat joulukortit

Tämä postaus on ehdottomasti huumorimielessä tehty. Tiedostan, että makuja on monia. Etenkin kortteja myydessä on käynyt selväksi, että melkein jokainen kortti on jonkun mielestä todella kaunis ja ihana. Olen kuitenkin onnistunut tässä parin viikon aikana kategorisoimaan entistä selkeämmin sen, mistä korteista tykkään ja mistä en. Omia suosikkeja ovat talviset maisemat, glitter, söpöt valokuvakortit missä on koiria, tunnelmalliset talot ja puut, vanhanajan tontut ja muutenkin sellainen vanhanajan talonpoikaisjoulu. Tykkään siis hyvinkin monenlaisista korteista, mutta tässä näitä omia inhokkeja:

Kynttiläkortit

Kynttiläkortit tuntuvat olevan poikkeuksetta jotenkin huonolla tavalla tosi vanhanaikaisia ja mummomaisia. Vanhat rouvat näitä ostavat, mutta yllättävän paljon myös nuoret. Ehdottomana lisä-ällötyksenä näissä korteissa on usein rumat väritykset, sekä mukataiteellisia tykötarpeita kynttilöiden lisänä. Nämä ovat sellaisia turhia kortteja, joista ei oikein välity mitään erityistä persoonallisuutta, saati joulutunnelmaa. Nämä eivät siis kerro mitään lähettäjästä, eivätkä saajasta. Jos haluaa vain lähettää viisikymmentä massakorttia sen enempää valikoimatta, niin kynttilä on siihen oivallinen. Ainakin itse tämmöisen saajana tuntisin, että minua ei ole lähetettäessä mietitty, on vain ostettu KUNHAN ON JOKU -meiningillä.

Uskonnolliset kortit

En ole uskonnollinen, enkä tykkää kristillisten teemojen tuputtamisesta. Onneksi en ole koskaan itse saanut mitään jeesuslapsisia seimiasetelmia korteissa vastaanottajan asemassa. Näissä kahdessa kortissa lisäinhonaiheina mielestäni tympeän puolivillainen piirrosjälki, ja liian sekalainen väritys. Moni asiakas on varta vasten kysellyt, että missä niitä kristillisiä kortteja on. Tällöin olen toki neuvonut heitä tällaisten korttien pariin, ja se heille sallittakoon. Tästähän joulun sanomassa on monen kohdalla kyse.

Lapselliset piirroshahmokortit

Nämä kortit ovat ok lapsille. Mutta miksi aikuiset lähettelevät toisilleen jotain näitä lasten piirroshahmokortteja, se on minulle epäselvää. Perinteiset hahmot kuten Muumit ymmärrän erittäin hyvin, mutta nämä tuntemattomat sekalaiset koirat, kissat, lapset ja etenkin nallet menevät minulta yli hilseen. Tässä kortissa teksti on typerästi, ja mitä hittoa tapahtuu oikeassa yläkulmassa, saati tuossa alhaalla rusetin muodossa? Omat vanhempani vastaanottavat vuosittain muutaman kymmenen korttia, ja aina joukossa on tähän kategoriaan kuuluvia persoonattomia läpysköitä.

Liian moniväriset kortit

Moni muukin näistä korteista olisi voinut olla tässä kategoriassa. Ylläolevassa kortissa tuo värien kakofonia on jotain aivan hirveää. Lisäksi kaikki tuntuu vain yhdeltä värioksennukselta, kun elementit eivät jotenkin erotu toisistaan selkeästi. Aihekin on vain muka huolettomasti heitetty kasa joulukoristeita, eli persoonatonta ja tylsää. Ehdoton ei postiin.

Yksinkertaisesti rumat kortit

Kuva puhukoot puolestaan. Voi herranjumala soikoon.

Vielä viimeisenä korttina eräs, jonka kaivoimme työkaverin kanssa täyttölaatikoista vasta pari päivää sitten. Työkaveri purskahti railakkaaseen nauruun ja sai hoettua vain että ihan hirveä, kun näki kyseisen kortin. Korttia on jo myyty, eli se on jonkun mielestä oikeasti hieno. Itse tajuan periaatteessa sekä tämän hirveyden, että toisaalta hienouden: aihe on kiva, väritys ok ja piirrosjälki ihan mukavaa.

Kyllä tässä jokin minullakin tökkii, olisiko pieni levottomuus? Ehkä tämä toimisi ilman tuota saunasta tulevaa höyrypilveä ja tekstiä. Mutta kortti menee minulla ihan kivojen tai neutraalien kategoriaan, periaatteessa en tämmöisen saadessani tätä kyllä inhoaisikaan. Tuollainen tonttu-ja menninkäissysteemi sekä rantasauna avantoineen ovat kuitenkin jotenkin tosi perinteisen suomalaisia aiheita.

Mutta kuten sanottua, makuasioista ei sovi kiistellä! Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, vai miten se meni. Pääasia on kuitenkin, että kortilla pyritään luomaan toiselle hyvää joulumieltä. Oli se sitten rauhallista, iloista, harrasta tai vaikka söpöä.