Siirtymä marraskuulle ja joulun opettamisesta lapselle

Varmasti monelle muullekin marraskuun alku on jonkinlainen raja joulujuttujen suhteen. Tuntuu, että Halloweenin mentyä ohi on luonnollinen aika siirtyä odottamaan vuoden seuraavaa isoa juhlaa, joulua. Suomalaisittain monelle pyhäinpäivä ensi viikonloppuna toiminee vastaavanlaisena siirtymänä, mutta itselleni kuun vaihde on luonnollisen tuntuinen hetki aloittaa joulukausi hieman virallisemmin. Kuinka ollakaan, bongasin eilen myös telkkarista ensimmäiset jouluiset mainokset! Yllättävää ei liene, että ne olivat lelukuvastojen ja lelukauppojen mainoksia...Jostain syystä joulun näkyminen teeveessä on itselleni juhlava hetki, tuntuu että se tekee joulun lähestymisestä todellista myös muualla kuin omassa päässäni. Odotellessa ehdotonta lemppariani, eli tietysti sitä Pirkan majakkamainosta! Kummasti meinaavat allergiat iskeä joka kerta, kun sen soinnut pimpottavat teeveessä..:)

Toki joulu on näkynyt kaupoissa jo pitkän aikaa, mutta ilmeisesti valikoimat alkavat "jouluuntua" vasta nyt. Ainakin Lidlin uudessa mainoslehtisessä oli ensimmäinen erä jouluisia tavaroita, ja tieto joulusesonkikarkkien saapumisesta. Muissa kaupoissa kaikkea on aina saatavilla, mutta niinkin sesonkikeskittynyt ketju kuin Lidl malttaa yleensä kausituotteiden esillepanossa hieman kauemmin kuin muut. Valikoimassa ei tällä kertaa tuntunut olevan mitään itseäni erityisesti kiinnostavaa.

Sää on täällä Savossa sinnitellyt edelleen aivan ihanan jouluisena, toistaiseksi. Jokainen käynti ulkona on kuin vierailu johonkin talven ihmemaahan: huuruiset puut, auringonpaiste, kristallina kimaltava lumi. Sääennuste lupailee tosin lämpenevää tännekin, joten ehkäpä tämä toimi nyt vain pienenä maistiaisena joulusta. Hyvä niin, ainakin itselle muuton ja kaiken puolesta lämpöisempi sää palvelisi nyt enemmän.

Sitten hieman joululahjaostoksia. Miehen sukuun syntyi pieni tyttö alkusyksystä, ja tuntui sopivalta hankkia hänelle lahjaksi baby's first Christmas -kuusenkoriste. Tämä versio löytyi Halpa-Hallista, ja maksoi kohtuulliset 7e (paljon vähemmän kuin monessa muussa kaupassa). Olen edelleen vähän kaksijakoinen tämmöisten koristeiden suhteen, mutta arvelin ainakin lapsen vanhempien ilahtuvan tästä.

Onhan pallo kiva muisto ihan siitä ensimmäisestä joulusta. Toisaalta mietin tuota väriteemoittelua: miksi palloja on tasan vaaleanpunaista ja vaaleansinistä? Eihän pallossa lue esimerkiksi boy's tai girl's first Christmas, jonka takia värijaottelu tuntuisi hieman luonnollisemmalta. Lisäksi kumpikin näistä väreistä menee siihen kategoriaan, joka ei välttämättä ole kaikkien mielestä se jouluisin. Uskoisin, että esimerkiksi ihan vain valkeille, hopeisille tai kultaisille palloille olisi kova kysyntä - etenkin, jos haluaa hankkia pallon lähellä joulua syntyvälle lapselle tietämättä sen sukupuolta. Tai ihan vain sisustuksellisista syistä, onhan moni muu väri helpommin yhdistettävissä muihin kuin nämä pastellisävyt. Kuusenkoristeiden tehtailijat, ideaani saa käyttää vapaasti! Itse varmasti ostaisin jonkun neutraalimman värin omalle lapselleni, en oikein tiedä haluanko tämän väristä palloa tulevalle jälkikasvulleni.

Yleisesti ottaen pidän ihanana sitä, että lapsista esimerkiksi otetaan kuvia ja hankitaan juhlaan sopivaa rekvisiittaa eri juhlapyhinä jo pienestä pitäen ja talletetaan nämä tulevaisuudelle. Itse tykkään seurata omaa sekä muiden kasvua ja kehitystä juuri joulukuvien perusteella ja katsoa, millaisia vaatteita minulle siihen aikaan puettiin, millaisia koristeita meillä oli ja niin edelleen. Lapsi kytketään sekä perheen, suvun että kansakunnan perinteisiin usein juuri juhlapyhien kautta, ja pienenä opitut perinteet ja muistot seuraavat monesti mukana myös aikuisiälle. Muistoilla taas ihminen rakentaa kertomusta itsestään ja siitä, mitä asioita tämä kokee tärkeänä. Tuskin joulu olisi meille jouluihmisille niin tärkeä pyhä, ellei siihen liittyisi ihania muistoja menneisyydestä. Ainakin omalla kohdallani lapsuuden joulut olivat puhdasta taikaa, jota yritän edelleen vaalia. 

Sukulaispoikien kanssa joulupyhien sinisenä hetkenä mäenlaskussa joskus vuosia sitten.

Itselleni on tosi tärkeää, että sitten aikanaan pienen lapsen äitinä saan jakaa omia perinteitäni myös lapselleni. Tuntuu jotenkin lohdulliselta ajatukselta, että vielä minunkin jälkeen tällä pallolla asteleva ihminen tekee ihan niitä samoja asioita mitä itse aikanaan tein, ja mitä minua edeltävät tekivät. Toisaalta ihan jo pelkkä joulun taian välittäminen lapselle on minusta tosi mahtavaa. Sukulaispoikani, jotka ovat kuuluneet joulunviettooni syntymästään asti, olivat tosi otollinen maaperä kaikenlaiselle jouluiselle puuhalle. Olin kymmenen, kun pojista vanhin syntyi, eli juuri siirtymässä pois "lasten joulusta". Poikien avulla olen saanut ja sain pitkittää tuota lapsuuden joulua, esimerkiksi etsimällä tonttuja ja kilkattamalla tiukuja jossain suljettujen ovien takana. Myös tonttujen jälkiä on tullut löydettyä useampaan otteeseen. "Tontun kilinää!" oli yleinen jännittynyt hihkaisu, kun jossain soitettiin kulkusta (joko minä tai siskoni soitti), ja sen lähdettä mentiin etsimään. 

On tosi kiva asia, että esimerkiksi tontunovet ovat uusimpina trendeinä mukana tuomassa uusia, taianomaisia jouluperinteitä lapsille ja perheille. Aion ehdottomasti hyödyntää tonttujen meillä asumista saadakseni omat lapset käyttäytymään kiltisti löytämään jännitystä joulunaikaan. Meillähän lapsena tontut asuivat mummolassa pihatien sivussa ison kivenjärkäleen alla: kuvittelin sen alle aina pitkän luolaston, jossa tontuilla oli kyläyhteisö ja omia pesäkoloja. Tällaisia sadunomaisia kuvitelmia toivoisin jokaiseen lapsuuteen.