Alle sata yötä...

Viime viikonloppu oli monelle jostain syystä käännekohta, jolloin joulublogit heräteltiin kesätauolta. Vaikka se sata yötä-etappi saavutettiin tosiaan jo hetki sitten. Olen itse onnistunut hillitsemään jouluintoni tänä vuonna harvinaisen hyvin, ehkä osasyyllisenä on myös tämä aurinkoisena ja lämpöisenä alkanut syksy. Tosin aika ajoin havahdun silti siihen, että joku jouluinen laulu raikaa päässäni, ja tykkään niitä myös lauleskella koiralleni koiraversioiksi muunneltuina..:) Hullu mikä hullu.

Hieman joulutunnelmaa sain viime kuussa Lapissa reissatessa, siellä se on jotenkin niin läsnäoleva asia koko ajan. Johtuneeko siitä, että ulkomaiset turistit tulevat nimenomaan Pukkia katsomaan, mene tiedä. Olimme yötä erään lomakylän aitassa, jossa sielläkin oli hieman jouluisesti tunnelmoitu koristuksen kanssa. Vaikkei käsittääkseni koko aitta ole talvikäytössä lainkaan!

Itse en olisi niin välittänyt mennä sinne Pukin pajalle, kun se on periaatteessa niin nähty. Kuitenkin tajusin, että siskolle ei ole synttärilahjaa hommattuna, ja jouluihmisenä sille voisi viedä jotain jouluista. Päädyin sitten pajan "omaan" jouluteehen. Aurinko paisteli ja elokuisessa keskipäivän lämmössä pihalla kauittimista kuuluvat joululaulut eivät nyt noin suoranaisesti vielä nostaneet fiiliksiä kattoon. Pukinkin jätimme moikkaamatta tällä kertaa pikavisiitillä.

The American style.

Sen verran tutkailin kuitenkin niitä putiikkeja, että etsin sitä tämänvuotista spesiaalia joulukoristettani. Ostan siis tosiaan yhden erityisen koristeen kuuseen joka vuosi, se saa maksaa vähän enemmän ja sillä on näin vähän erityisempi arvo. Moni koristeista on löytynyt reissun päältä, eli ne ovat samalla muistoja. Toki kavalkadissa on myös edesmenneen Tiimarin loppuunmyyntikoriste...Noh tällä kertaa sopivaksi osoittautui kankaasta ja puusta valmistettu tonttutyttö, joka on neutraalin värityksensä ansiosta sopiva valinta koristeporukkaani - vaihtelen sitten vuosittain kuusen väriä niillä tusinakoristeilla. Typy on nyt vielä kesäfiiliksissä kukkivan pelargonin juurella, mutta herännee täyteen loistoonsa kunhan keli tästä hieman talvistuu.

Olen toki tehnyt jouluprojekteja jo pitkin vuotta. Kevättalvella iski askarteluhimo, jonka tuoksinnassa tekaisin sitten joulukortit. Ja ehkä vähän yli. Toukokuulla ostin kummipojalle joululahjan, ja tässä jokunen viikko sitten askartelin vielä jotain. Mikä tosin paljastuu vasta joulun jälkeen, ettei kukaan osallinen saa vihiä. Lisäksi olen menossa katsomaan teatteriversiota Joulupukista ja noitarummusta siskoni ja tämän poikaystävän kanssa marraskuun lopulla, siitä se joulukausi taitaa toden teolla tänä vuonna alkaa.

Tulevan joulun värit, maut ja kukat pohdituttavat toki. Edessäni on luultavasti muutto vielä tämän vuoden puolella, joten pääsen taas rakentamaan koristuksia uuteen asuntoon. Olen harkinnut laittavani sinne ehkä punaista ja vaaleanpunaista, joten joulu tulisi todella helposti niiden kanssa. Vuosikausia jatkunut sininen kauteni on tosin ollut minulle jouluinen väri :) Tämä jatkuva muuttaminen ei juuri tuo minulle perinteisiä joulutraditioita omaan asuntoon, eivätkä koristeet saa omia, vakiintuneita paikkojaan vuosi vuoden perään. Onneksi on vanhempien koti, jossa kaikki on aina lähes samoin. Mutta kyllä tämä joulumieleksi tästä pikkuhiljaa muuttuu!

Jälkipyykit

Tästä joulusta oli lähellä tulla elämäni ensimmäinen musta. Aatonaaton aamuna alkoi kuitenkin taivaalta tulla hirveällä vauhdilla valkeaa, ja sitä iloa riitti aina joulupäivälle, kun tulikin lumen sijaan vettä.

Tässä näkyykin aatonaattoa edeltävän päivän harmaus.

Aatonaattoaamu.

 Meillä joulu kului perinteisesti ilman kommelluksia. Siskoni valmistujaiset pidettiin edeltävänä viikonloppuna, joten suuremmat siivoamiset ja muut oli jo hoidettu valmiiksi. Joulunaluspäivät kuluivat hyvinkin pitkälti sohvalla maaten, etenkin kun olin itse kuumeessa.

Tein äitin ostamasta irtoamarylliksesta ja vieraiden tuomasta kimallebegoniasta istutuksen, joka näytti huomattavasti paremmalta kuin kukat erikseen.

Oma istutukseni sai vaaleanpunaisen hyasintin.

Pukki tuo vuosi vuodelta hyödyllisempiä lahjoja. Sain Muumimukin, kaksi lakanasettiä sekä veitsenteroittajan. Aku Ankan määräaikainen tilaus sentään on hieman lapsellisempi versio lahjasta :)

Nyt matkaan junassa kohti omaa kämppää ja etelää. Joka vuosi joulun jälkeen on tyytyväinen olo ja melkein pursuaa innosta, kun yksi etappi vuodessa on taas kulunut ja kaikkea uutta on edessä.

VPK-talon joulumyyjäiset ja kauppatorin joulu

Jokajouluisiin perinteisiini kuuluu VPK:n joulumyyjäiset. Tarjolla on vuosittain hirveät määrät käsitöitä (etenkin neulottuja villaisia), leivonnaisia sun muuta. Myös asiakasta on runsain joukoin kiertelemässä.

Näkymät yläparvelta.

Minulle jonkinlaiset myyjäiset kuuluvat jouluun, ja etenkin VPK on ympäristönä tosi kiva sellaisille. Tuli jouluinen fiilis :)

Moni turkulainen on varmaankin käynyt katsastamassa kauppatorin joulukojut. Tarjolla kaikennäköistä, mutta suosittelen poikkeamaan etenkin seppien kojuilla vilkaisemassa taottuja koruja. Mahtavia!

Tänään kävin myös ihan ajan kanssa katsomassa Wiklundin joulunäyteikkunan. Siellä on tänä vuonna ihanan yksityiskohtainen nukkekoti, jossa on joulunvietto käynnissä.

Jopa viinikellari löytyy!

Lisäksi ikkunassa on Nonna-tyttö, jonka tarina kuuluu nonstoppina kaiuttimista. Perinteinen kaupunkilaiskoti on tosi yksityiskohtaisesti tehty ja kaunis.

Hiiri on löytänyt pähkinäherkut.

 Vielä paluu sinne VPK:lle. Yleensä tulee ostettua jotain pientä, koska pääpaino on minulle ollut katselemisessa. Lisäksi joululahjaostokseni ovat näin myöhäisenä ajankohtana jo tehty, mutta niitäkin tuolta kyllä saisi ostettua. Myyjäispäivänä tämä oli viimeinen, ja moni myyjä laittanut heti aamusta osan tavarastaan alennukseen. Ostin naurettavan halpaan neljän euron hintaan parin villalapasia itselleni. Saman hintainen oli myös lyhytvartinen sukkapari, joka päätyy äidin lahjasäkkiin.

Käsittääkseni monelle vanhemmalle käsitöitä tekevälle mummelille nämä myyjäiset ovat tapa päästä eroon vuoden aikana väkerretyistä käsitöistä, joita tehdään lähinnä ajankuluksi ja omaksi iloksi. Siksi hinnat ovat usealla myyjällä ihan polkuhintoja. Toki moni osaa myös ottaa ns. kohtuulliset hinnat tuotteistaan, etenkin jos kyseessä on vaikkapa monimutkaisesti koristellut pitkävartiset villasukat. Mutta siis sekä meille budjettiostajille että enemmän luksusta kaipaaville löytyy kyllä jotain.

Vielä loppuun haluaisin jakaa idean vaikkapa joululahjaksi, kyläviemisiksi tai ihan omaksi iloksi. Olen itse syönyt mysliä koko pienen ikäni, mutta kyllästynyt niiden tylsyyteen ja sokeroitujen myslien epäterveellisyyteen. Oman myslin tekeminen on naurettavan helppoa. Osassa ohjeista pähkinät, siemenet ja muut paahdetaan uunissa, mutta itse totesin tykkääväni ihan "raa'asta" tavarasta. Yksinkertaisuudessaan haetaan kaupan kuivahedelmä-ja pähkinähyllyltä kaikkea kivaa ja sekoitetaan ne purkkiin. Omassa versiossani on tällä kertaa ainakin valmis pähkinäsekoitus, banaanilastuja, kuivattua karpaloa, rusinaa, kookoshiutaletta, kurpitsan- ja auringonkukansiementä sekä kuivattua taatelia.

Tätä sotkua on sitten helppo heittää aamuisin viilin tai jukurtin päälle. Takuulla tietää mitä tuote sisältää, ja on terveellistä! Pähkinät ja siemenet pitävät kokemusteni mukaan melko pitkään nälkää, joten etenkin aamupalaksi ihan loistava tuote.

Herrasväen pikkuleivät jouluisella twistillä

Tekisi mieli herrasväen pikkuleipiä, mutta ei ole vadelmamarmeladia. No problem. Onhan siellä sitä omenakaneliversiota!

Hyviä tuli, ainakin pikkuisen erilaisia. Testasin pari myös luumuhillolla, ei pahoja nekään. Mutta omena vei kyllä tällä kertaa voiton. Näitä voisi kääräistä nättiin pakettiin ja antaa vaikkapa lahjaksi. Pikkaisen työläitä nämä ovat, mutta todellakin sen veroisia.

Rauhallinen koti-ilta kera teeveen, keksien, kynttilöiden ja joulukukkien.

Joulukukkaistutus

Jos mun pitäisi valita yksi kukkakaupan töistä kivoin, niin se olisi hyvin todennäköisesti sesonki-istutusten teko. Harmillisesti sesonkeja on aika harvakseltaan ja pienessä kaupassa tuota työtä ei muutenkaan niin hirveästi ole. Tein tämänvuotisen asetelman itselleni viimeinkin, ja vien sen myös jouluksi mukanani. Hyasintin vaihdan kyllä nupulliseen kunhan tämän nuupahtaa. On muuten tosi vaikea nähdä tuossa joku muu kuin sininen, etenkin kun tuo valitsemani tuija on hieman sinertävä! Kamppailen vielä valkoisen ja vaaleanpunaisen välillä.

Tykkään tuosta tontusta hirveästi, samoin kanelitangot ovat tosi jouluiset.

Kimaltelevat mehiruusukkeet ovat jotain parasta. Nämä tosin menevät nopeasti huonon näköisiksi kun alkavat kasvaa ja vihreää pukkaa näkyville. Mutta silti joulukukista kestävimpiä ja ainakin helppohoitoisimpia nämä veikot ovat.

Vielä lähempää tämän havun sinertävyyttä. Tämä sekä metalliastian ostin Raision kukkatalosta, jossa on halvat hinnat ja iso valikoima joulukukkaa.

Tein asetelmat myös parille kaverilleni, niistä minulla ei valitettavasti ole kuvia. Vielä työn alla on istutus pikkusiskolleni, siitä tulee huomattavasti glamimpi ja värikkäämpi kuin tästä!

Omena-kaneli-joulutortut ja Kalevin joulusuklaa

Tein tämän vuoden ensimmäisen satsini joulutorttuja. En ole aiemmin kokeillut omena-kanelimarmeladia ja olen kuullut sitä haukuttavan, joten kokeiltava oli. Tykkään hirveästi omenan ja kanelin makuliitosta, ja vedän sitä mielelläni eri muodoissa etenkin syyskesällä. Ajattelin, että yhdistelmä voisi helposti tehdä tortuista liian pliisuja kokonaisuuksia, mutta ainakin kunnon voitaikinalevyjen kanssa leivotut tortut olivat oikeasti tosi hyviä! Joulukautena normaaleihin luumutorttuihin kyllästyy helposti, ja nämä olivat kyllä hyvää vaihtelua. Pohdin jo sitä, että pitäisikö hamstrata tätä hilloa jääkaappiin kun sitä vielä saa, jotta voin soveltaa sitä eri paikkoihin pitkin vuotta..:)

Olin viikonloppuna Virossa, ja Kalevin suklaan ystävän piti tietysti tuoda heidän jouluversiotaan koti-Suomeen asti. Levyn ulkonäkö ei ainakaan ole mitään hillityn perinteinen, vaan enemmän lapsia kosiskeleva.

Suklaassa maistuu appelsiini ja keksinmurut. Se ei ole mitenkään kovin voimakas maultaan, vaan menee varmasti nimenomaan koko perheen joulusuklaana. Kalevin makusuklaat ovat aina olleet suosikkejani Fazerin ohella, eikä pettymystä tullut tälläkään kertaa. Tykkäsin, menisi helposti enemmänkin!

Lidlin Deluxe-suklaaglögi

Note to self. Jos joku jouluinen ruokatuote kuulostaa epäilyttävältä, ei sitä tarvitse ostaa pelkän joulu-etuliitteen innoittamana. Suklaaglögi kuulosti niin järjettömän omituiselle, että jostain mielenhäiriöstä piti itse päästä varmistumaan siitä, että onhan se varmasti ällöä. Oli se.

Juoma sekä haisee että maistuu esanssille. Sen väri on ällöttävän rusehtava, mutta maussa en kyllä erottanut suklaan häivääkään. Ja sitähän tässä olin suklaafriikkinä kaipaamassa. En kyllä tiedä, miten suklaan voisi saada glögiin onnistuneesti, siinä haastetta juomatehtailijoille.

Siinä missä Deluxe-sahramiglögi oli oikeasti tosi hyvää, saa tämä litku jäädä kauppojen hyllylle jatkossakin. Terästin tätä punaviinillä kun ei huvittanut juoda edes lasillista. Auttoi tilannetta hieman.