Joulun 2018 hitit?

Täällä ollaan jo aloitettu jouluisten makujen maistelu tälle vuodelle! Tosin enpä tiedä, onko sitä koskaan lopetettukaan: jääkaapissamme pyörii edelleen viime joulun jälkeisistä aleista ostettuja vaaleita glögejä. Punainen glögi tosin loppui kevätkuukausina, ja sitä ehtikin jo tulla ikävä. Toisaalta meillä ainakin Halpa-Halli näytti tarjoavan jouluisia juomia hyllyillään pitkin kesää. Ostin jokunen aika sitten vihdoin viimevuotista glögitiivistettä edulliseen euron hintaan, ja juomaa on lipitetty sekä punaviinillä että itsekseen. En ole aikaisemmin ostanut tätä Joulumuorin glögiä, mutta oli kyllä aivan hyvän makuista. Sellaista helposti juotavaa ja tosi makeaa, missä ei ole karvautta yhtään. Ehkä pitää lämmittää taas yksi kupillinen, että osaan luonnehtia tätä paremmin.

Glögin lisäksi olen ehtinyt maistelemaan jouluteetä, jota ostin kesälomareissuvisiitillä Pukin pajakylään . Paikka oli ehtinyt menemään muilta osin kiinni, mutta kaupat sentään olivat vielä osin auki. Tässä näkee suomalaisen turistien palvelemisen puutteen: kylässä vaelsi reipaasti etenkin ulkomaalaisia matkailijoita, joita paikka ei enää alkuillasta palvellut juuri minkään palveluiden suhteen. Ihmeellistä, kun mitään ei raaskita pitää auki, vaikka potentiaalisia kuluttajia ja Tripadvisor-arvostelijoita on liikkeellä! No se siitä, tämä tee on siis erinomaisen hyvää, ja juuri sopivan perinteisen jouluista. Pajakylässä on kyllä todella kiva valikoima irtoteelajeja nimenomaan jouluteen muodossa, ja tein valinnan puhtaasti nenääni luottaen. Kyseinen tee huutaa hajunsa puolella joulua, eikä tuo sinällänsä mitään uutta pöytään. Kai tätäkin on ollut jo kauan aikaa saatavilla, mutta ostin nyt itse ensimmäistä kertaa.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen, eli jokavuotiseen pohdintaan siitä, mikä tulevan joulun hittituotteeksi muodostuu. Viime vuonna näitä olivat näkyvimmin ainakin Vihreä kuula -keksit ja -joulutortut sekä tonttuovet. Myös kaikenlainen Suomi100-tuotteistus ja tämän pohjalta sinivalkoinen teema olivat esillä suurissa määrin. Mitähän tämänvuotiset hitit ovat? Näyttäisi siltä, että ainakin pieneksi muotijutuksi ovat muodostumassa kaiutinkuusenkoristeet. Eli koristepallot, joissa on kaiutin sisällä jouluisen musiikin kuunteluun. En itse ole näihin perehtynyt eli en tiedä, soiko pallossa joku tietty musiikki, vai saako sen kytkettyä bluetoothilla vaikkapa puhelimeen. Tämäkin tuntuu omasta mielestäni aika krääsältä joka tapauksessa - miksi sen musiikin pitää tulla sieltä kuusesta jostain rihkamasta...Facebookin jouluryhmässä on jaettu myös lukuisia kuvia itsetehtyistä puffet-jäätelöistä, joissa pipari"voileivän" väliin laitetaan siivu jäätelöä. Kuulostaa ihan taivaallisen hyvältä, ja kokeilen itse varmasti. Josko tämä olisi se tämän vuoden vihreäkuulajoulutorttu?

Tulevalle joululle ei ole vielä ehditty julkaisemaan montaakaan tuoteuutuutta, mutta ainakin Elovenan uutuus pisti silmääni heti. Olin about unohtanut koko annospuurojen ihmeellisen maailman, kunnes Eloveena julkaisi piparinmakuisen pikapuuron. Lähti muuten ostokoriin heti kun löytyi kaupasta. Viime yönä heräsin jo ihan liian aikaisin, ja aamuhämärissä laitoin kynttilän palamaan samalla kun maistelin tuota puuroa. Ah ja nam, on kyllä hyvää! Puuro on selkeästi makeaa, eli menee periaatteessa itsessään jo pienestä herkutteluvälipalasta. Ainoa mitä kritisoin ja olen aiemmin kritisoinut noissa annospuuroissa on niiden pieni koko: jos puurossa olisi noin kolmasosa lisää tavaraa, se olisi juuri sopiva nälän poistamiseen. Nyt se on itsessään ihan liian pieni vaikkapa aamupalaksi. Toisaalta voihan siinä sivussa rouskutella vaikkapa niitä kunnon pipareita. Tai rusinasoppaa, ai että.

Eloveenan pakkaus on kiva, tuollainen tumma luumu vai miksi väriä nyt luonnehtisi. On kiva kun jouluisia uutuustuotteita tulee joka vuosi kokeiluun. Olen itse tosi kokeilunhaluinen uusien ruokajuttujen suhteen, etenkin jos ne liittyvät jouluun tai makeaan (mielellään molempiin). Odottelen täällä jo kieli pitkällä esimerkiksi tulevan kauden uusia karkkikeksintöjä.

Alle sata yötä...

Viime viikonloppu oli monelle jostain syystä käännekohta, jolloin joulublogit heräteltiin kesätauolta. Vaikka se sata yötä-etappi saavutettiin tosiaan jo hetki sitten. Olen itse onnistunut hillitsemään jouluintoni tänä vuonna harvinaisen hyvin, ehkä osasyyllisenä on myös tämä aurinkoisena ja lämpöisenä alkanut syksy. Tosin aika ajoin havahdun silti siihen, että joku jouluinen laulu raikaa päässäni, ja tykkään niitä myös lauleskella koiralleni koiraversioiksi muunneltuina..:) Hullu mikä hullu.

Hieman joulutunnelmaa sain viime kuussa Lapissa reissatessa, siellä se on jotenkin niin läsnäoleva asia koko ajan. Johtuneeko siitä, että ulkomaiset turistit tulevat nimenomaan Pukkia katsomaan, mene tiedä. Olimme yötä erään lomakylän aitassa, jossa sielläkin oli hieman jouluisesti tunnelmoitu koristuksen kanssa. Vaikkei käsittääkseni koko aitta ole talvikäytössä lainkaan!

Itse en olisi niin välittänyt mennä sinne Pukin pajalle, kun se on periaatteessa niin nähty. Kuitenkin tajusin, että siskolle ei ole synttärilahjaa hommattuna, ja jouluihmisenä sille voisi viedä jotain jouluista. Päädyin sitten pajan "omaan" jouluteehen. Aurinko paisteli ja elokuisessa keskipäivän lämmössä pihalla kauittimista kuuluvat joululaulut eivät nyt noin suoranaisesti vielä nostaneet fiiliksiä kattoon. Pukinkin jätimme moikkaamatta tällä kertaa pikavisiitillä.

The American style.

Sen verran tutkailin kuitenkin niitä putiikkeja, että etsin sitä tämänvuotista spesiaalia joulukoristettani. Ostan siis tosiaan yhden erityisen koristeen kuuseen joka vuosi, se saa maksaa vähän enemmän ja sillä on näin vähän erityisempi arvo. Moni koristeista on löytynyt reissun päältä, eli ne ovat samalla muistoja. Toki kavalkadissa on myös edesmenneen Tiimarin loppuunmyyntikoriste...Noh tällä kertaa sopivaksi osoittautui kankaasta ja puusta valmistettu tonttutyttö, joka on neutraalin värityksensä ansiosta sopiva valinta koristeporukkaani - vaihtelen sitten vuosittain kuusen väriä niillä tusinakoristeilla. Typy on nyt vielä kesäfiiliksissä kukkivan pelargonin juurella, mutta herännee täyteen loistoonsa kunhan keli tästä hieman talvistuu.

Olen toki tehnyt jouluprojekteja jo pitkin vuotta. Kevättalvella iski askarteluhimo, jonka tuoksinnassa tekaisin sitten joulukortit. Ja ehkä vähän yli. Toukokuulla ostin kummipojalle joululahjan, ja tässä jokunen viikko sitten askartelin vielä jotain. Mikä tosin paljastuu vasta joulun jälkeen, ettei kukaan osallinen saa vihiä. Lisäksi olen menossa katsomaan teatteriversiota Joulupukista ja noitarummusta siskoni ja tämän poikaystävän kanssa marraskuun lopulla, siitä se joulukausi taitaa toden teolla tänä vuonna alkaa.

Tulevan joulun värit, maut ja kukat pohdituttavat toki. Edessäni on luultavasti muutto vielä tämän vuoden puolella, joten pääsen taas rakentamaan koristuksia uuteen asuntoon. Olen harkinnut laittavani sinne ehkä punaista ja vaaleanpunaista, joten joulu tulisi todella helposti niiden kanssa. Vuosikausia jatkunut sininen kauteni on tosin ollut minulle jouluinen väri :) Tämä jatkuva muuttaminen ei juuri tuo minulle perinteisiä joulutraditioita omaan asuntoon, eivätkä koristeet saa omia, vakiintuneita paikkojaan vuosi vuoden perään. Onneksi on vanhempien koti, jossa kaikki on aina lähes samoin. Mutta kyllä tämä joulumieleksi tästä pikkuhiljaa muuttuu!

Vierailu Joulupukin pajakylässä

Tänä syksynä sain vihdoin vuosien haaveeni toteutettua, ja vierailin Joulupukin pajakylässä ensi kertaa sitten lapsuuteni. Muistan vielä vuosien takaa Pukin sekä pääpostin huikealla määrällä lasten kirjeitä, mutta siihen muistikuvani rajoittuivat. Ilmeisesti pajakylä oli kasvanut huimasti sitten viime käynnistäni, vaikka lapsena kaikki tuntuukin yleensä isommalta kuin aikuisena.

Lapsen innolla siis mentiin, ja kerrankin voin hyvillä mielin sanoa olevani tyytyväinen siihen, että Suomessa on edes joku onnistuttu kaupallistamaan onnistuneesti. Monissa maissa näin mahtava tarina ja hahmo olisivat saaneet jo lukuisia huvipuistoja, hotellikomplekseja ja ostoskeskuksia, mutta nyt meilläkin on edes jotain Joulupukille. Pajakylästä löytyi nykyisin majoitusta, ravintolaa, kahvilaa, lukuisia pieniä kauppoja sekä tietysti edelleen se pääposti ja Pukki. Kuvat siis tältä syyskuulta.

Jo pihalla tervetulleeksi toivottivat ikkunoihin maalatut kyntteliköt.

Pikkusiskoni isolla kauppakäytävällä

Legopukki!

Pahoittelen kuvien vähyyttä, lapseninto iski niin ettei kamerakaan pysynyt käsissä...Pajakylässä oli siis shoppailumahdollisuuksiakin sekä aikuiseen että lapseen makuun, ja olin tosi yllättynyt miten laadukastakin tavaraa oli tarjolla. Käsityöt ja lappilaiset ruokatuotteet komeilivat muovikrääsän yhteydessä ja varmasti jokaiselle olisi jotain löytynyt. Minua houkuttivat kovasti kovin elävän näköiset pehmoeläimet sekä (hieman hinnakkaammat) perinteiset lappilaiset vaatteet. Lähetin vaihtoaikaiselle kaverilleni pienet sukat, sillä hän sai kesällä vauvan ja oli aina haaveillut pääsystä Lappiin. Pääpostistahan saa joulukortitkin lähetettyä vaikka jo kesällä jos niin mielii, kortit toimitetaan vasta joulun alla mikäli näin päättää.

Pajakylässä sijaitsi myös Napapiiri, joka tietysti piti ylittää.

Itse Joulupukkikin oli tavattavissa, mutta kuvasta hänen kanssaan olisi pitänyt maksaa joten se jäi ottamatta. Jostain se raha on ilmaisen sisäänpääsyn kohteeseen tultava. Siksi yllätyinkin, kun yleinen hintataso matkamuistomyymälöissä oli täysin kohtuullinen.

Lapin joulukohteista myös mielipiteitä jakava Santa Park on tullut koettua. Siinä missä pajakylä henkii mielestäni aitoa suomalaista joulutunnelmaa ja jollain tapaa jopa kotikutoisuutta ja luonnollisuutta, oli Santa Park jo lapsena minulle räikeän muovinen irvikuva tunnelmallisesta joulusta. Paikka kierrettiin huvipuistolaitteineen ehkä puolessa tunnissa, sillä se tuntui olevan suunnattu rahastukseksi turisteille muista maista. Ehkä japanilaiselle Santa Park näyttäytyykin kivana ja erikoisena joulun tukikohtana, mutta minulle se ei sitä todellakaan ollut. Ainoa mistä siellä pienenä tykkäsin oli tonttukoulu, jossa tontut opettivat lapsille suopungilla poron kiinniottoa sekä auttoivat omien joulukoristeiden askartelussa. Etenkin pajakylän maksuttomuus nostaa sen kirkkaasti kilpailijansa ohi, eikä epäilystäkään minne omat lapseni aikanaan vien käymään. Myös aikuiselle joulufriikille aivan ehdoton kohde, jonne tekisi taas kohta mieli palata!