Vierailu Joulupukin pajakylässä

Tänä syksynä sain vihdoin vuosien haaveeni toteutettua, ja vierailin Joulupukin pajakylässä ensi kertaa sitten lapsuuteni. Muistan vielä vuosien takaa Pukin sekä pääpostin huikealla määrällä lasten kirjeitä, mutta siihen muistikuvani rajoittuivat. Ilmeisesti pajakylä oli kasvanut huimasti sitten viime käynnistäni, vaikka lapsena kaikki tuntuukin yleensä isommalta kuin aikuisena.

Lapsen innolla siis mentiin, ja kerrankin voin hyvillä mielin sanoa olevani tyytyväinen siihen, että Suomessa on edes joku onnistuttu kaupallistamaan onnistuneesti. Monissa maissa näin mahtava tarina ja hahmo olisivat saaneet jo lukuisia huvipuistoja, hotellikomplekseja ja ostoskeskuksia, mutta nyt meilläkin on edes jotain Joulupukille. Pajakylästä löytyi nykyisin majoitusta, ravintolaa, kahvilaa, lukuisia pieniä kauppoja sekä tietysti edelleen se pääposti ja Pukki. Kuvat siis tältä syyskuulta.

Jo pihalla tervetulleeksi toivottivat ikkunoihin maalatut kyntteliköt.

Pikkusiskoni isolla kauppakäytävällä

Legopukki!

Pahoittelen kuvien vähyyttä, lapseninto iski niin ettei kamerakaan pysynyt käsissä...Pajakylässä oli siis shoppailumahdollisuuksiakin sekä aikuiseen että lapseen makuun, ja olin tosi yllättynyt miten laadukastakin tavaraa oli tarjolla. Käsityöt ja lappilaiset ruokatuotteet komeilivat muovikrääsän yhteydessä ja varmasti jokaiselle olisi jotain löytynyt. Minua houkuttivat kovasti kovin elävän näköiset pehmoeläimet sekä (hieman hinnakkaammat) perinteiset lappilaiset vaatteet. Lähetin vaihtoaikaiselle kaverilleni pienet sukat, sillä hän sai kesällä vauvan ja oli aina haaveillut pääsystä Lappiin. Pääpostistahan saa joulukortitkin lähetettyä vaikka jo kesällä jos niin mielii, kortit toimitetaan vasta joulun alla mikäli näin päättää.

Pajakylässä sijaitsi myös Napapiiri, joka tietysti piti ylittää.

Itse Joulupukkikin oli tavattavissa, mutta kuvasta hänen kanssaan olisi pitänyt maksaa joten se jäi ottamatta. Jostain se raha on ilmaisen sisäänpääsyn kohteeseen tultava. Siksi yllätyinkin, kun yleinen hintataso matkamuistomyymälöissä oli täysin kohtuullinen.

Lapin joulukohteista myös mielipiteitä jakava Santa Park on tullut koettua. Siinä missä pajakylä henkii mielestäni aitoa suomalaista joulutunnelmaa ja jollain tapaa jopa kotikutoisuutta ja luonnollisuutta, oli Santa Park jo lapsena minulle räikeän muovinen irvikuva tunnelmallisesta joulusta. Paikka kierrettiin huvipuistolaitteineen ehkä puolessa tunnissa, sillä se tuntui olevan suunnattu rahastukseksi turisteille muista maista. Ehkä japanilaiselle Santa Park näyttäytyykin kivana ja erikoisena joulun tukikohtana, mutta minulle se ei sitä todellakaan ollut. Ainoa mistä siellä pienenä tykkäsin oli tonttukoulu, jossa tontut opettivat lapsille suopungilla poron kiinniottoa sekä auttoivat omien joulukoristeiden askartelussa. Etenkin pajakylän maksuttomuus nostaa sen kirkkaasti kilpailijansa ohi, eikä epäilystäkään minne omat lapseni aikanaan vien käymään. Myös aikuiselle joulufriikille aivan ehdoton kohde, jonne tekisi taas kohta mieli palata!