Joulun 2018 hitit?

Täällä ollaan jo aloitettu jouluisten makujen maistelu tälle vuodelle! Tosin enpä tiedä, onko sitä koskaan lopetettukaan: jääkaapissamme pyörii edelleen viime joulun jälkeisistä aleista ostettuja vaaleita glögejä. Punainen glögi tosin loppui kevätkuukausina, ja sitä ehtikin jo tulla ikävä. Toisaalta meillä ainakin Halpa-Halli näytti tarjoavan jouluisia juomia hyllyillään pitkin kesää. Ostin jokunen aika sitten vihdoin viimevuotista glögitiivistettä edulliseen euron hintaan, ja juomaa on lipitetty sekä punaviinillä että itsekseen. En ole aikaisemmin ostanut tätä Joulumuorin glögiä, mutta oli kyllä aivan hyvän makuista. Sellaista helposti juotavaa ja tosi makeaa, missä ei ole karvautta yhtään. Ehkä pitää lämmittää taas yksi kupillinen, että osaan luonnehtia tätä paremmin.

Glögin lisäksi olen ehtinyt maistelemaan jouluteetä, jota ostin kesälomareissuvisiitillä Pukin pajakylään . Paikka oli ehtinyt menemään muilta osin kiinni, mutta kaupat sentään olivat vielä osin auki. Tässä näkee suomalaisen turistien palvelemisen puutteen: kylässä vaelsi reipaasti etenkin ulkomaalaisia matkailijoita, joita paikka ei enää alkuillasta palvellut juuri minkään palveluiden suhteen. Ihmeellistä, kun mitään ei raaskita pitää auki, vaikka potentiaalisia kuluttajia ja Tripadvisor-arvostelijoita on liikkeellä! No se siitä, tämä tee on siis erinomaisen hyvää, ja juuri sopivan perinteisen jouluista. Pajakylässä on kyllä todella kiva valikoima irtoteelajeja nimenomaan jouluteen muodossa, ja tein valinnan puhtaasti nenääni luottaen. Kyseinen tee huutaa hajunsa puolella joulua, eikä tuo sinällänsä mitään uutta pöytään. Kai tätäkin on ollut jo kauan aikaa saatavilla, mutta ostin nyt itse ensimmäistä kertaa.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen, eli jokavuotiseen pohdintaan siitä, mikä tulevan joulun hittituotteeksi muodostuu. Viime vuonna näitä olivat näkyvimmin ainakin Vihreä kuula -keksit ja -joulutortut sekä tonttuovet. Myös kaikenlainen Suomi100-tuotteistus ja tämän pohjalta sinivalkoinen teema olivat esillä suurissa määrin. Mitähän tämänvuotiset hitit ovat? Näyttäisi siltä, että ainakin pieneksi muotijutuksi ovat muodostumassa kaiutinkuusenkoristeet. Eli koristepallot, joissa on kaiutin sisällä jouluisen musiikin kuunteluun. En itse ole näihin perehtynyt eli en tiedä, soiko pallossa joku tietty musiikki, vai saako sen kytkettyä bluetoothilla vaikkapa puhelimeen. Tämäkin tuntuu omasta mielestäni aika krääsältä joka tapauksessa - miksi sen musiikin pitää tulla sieltä kuusesta jostain rihkamasta...Facebookin jouluryhmässä on jaettu myös lukuisia kuvia itsetehtyistä puffet-jäätelöistä, joissa pipari"voileivän" väliin laitetaan siivu jäätelöä. Kuulostaa ihan taivaallisen hyvältä, ja kokeilen itse varmasti. Josko tämä olisi se tämän vuoden vihreäkuulajoulutorttu?

Tulevalle joululle ei ole vielä ehditty julkaisemaan montaakaan tuoteuutuutta, mutta ainakin Elovenan uutuus pisti silmääni heti. Olin about unohtanut koko annospuurojen ihmeellisen maailman, kunnes Eloveena julkaisi piparinmakuisen pikapuuron. Lähti muuten ostokoriin heti kun löytyi kaupasta. Viime yönä heräsin jo ihan liian aikaisin, ja aamuhämärissä laitoin kynttilän palamaan samalla kun maistelin tuota puuroa. Ah ja nam, on kyllä hyvää! Puuro on selkeästi makeaa, eli menee periaatteessa itsessään jo pienestä herkutteluvälipalasta. Ainoa mitä kritisoin ja olen aiemmin kritisoinut noissa annospuuroissa on niiden pieni koko: jos puurossa olisi noin kolmasosa lisää tavaraa, se olisi juuri sopiva nälän poistamiseen. Nyt se on itsessään ihan liian pieni vaikkapa aamupalaksi. Toisaalta voihan siinä sivussa rouskutella vaikkapa niitä kunnon pipareita. Tai rusinasoppaa, ai että.

Eloveenan pakkaus on kiva, tuollainen tumma luumu vai miksi väriä nyt luonnehtisi. On kiva kun jouluisia uutuustuotteita tulee joka vuosi kokeiluun. Olen itse tosi kokeilunhaluinen uusien ruokajuttujen suhteen, etenkin jos ne liittyvät jouluun tai makeaan (mielellään molempiin). Odottelen täällä jo kieli pitkällä esimerkiksi tulevan kauden uusia karkkikeksintöjä.

Puuhat alkaa kääntyä jouluun...

Tänä vuonna minulla on erityisen hyvä hillitsijä joulupuuhien aloittamiselle ihan liian aikaisin: kolmen viikon päästä menen naimisiin, ja siitä viikon päästä lähden häämatkalle. Eli olen vasta lokakuun puolenvälin jälkeen niinsanotusti aivot nollatussa tilassa, ja voin keskittyä jouluun kunnolla. Häät ovat vieneet ajatuskapasiteetista melkoisen ison siivun jo kauan, ja "onneksi" ne ovat pian täällä. Loppuvuosi onkin osaltani tosi ihanaa aikaa, kun on näinkin monta juttua, mitä odottaa!

Alkavaan syksyyn on ollut muutenkin nyt ihan uutta ajateltavaa, sillä toteutumme vihdoin pitkäaikaisen haaveemme:

Haimme viime kuussa kolme karitsaa! Nyt ne huutavat pihassa, välillä tarhassa ja välillä irti, kukin omalla persoonallisella äänellään. Näen jo mielessäni, miten ihania jouluisia kuvia voin näiden villahousujen kanssa ottaa lumen tultua...Isona tavoitteenamme on ollut perustaa oma sekalainen eläinseurakuntamme kotipihaamme, mutta kunhan se kotipiha olisi oikeasti omistuksessamme, niin lauma pääsisi vihdoin villiintymään toden teolla. Itselläni eläimet ovat aina kuuluneet jouluun, ja muutenkin tuoneet kotoisaa fiilistä. Toivottavasti vuoden päästä saan jo suunnitella joululeivontaa omien kanojen munista...Ihan niin käsityöihminen en ole, että saisin tehtyä näiden kamujen villasta lankaa, saati siitä langasta vaikkapa sukkia.

Jouluisiin syyspuuhiin on kuulunut myös aloitettu kranssitehtailu. Kaverini tilasi minulta vapain käsin toteutettavan kranssin, ja äitini haluaa viime vuoden tapaan sekä itselleen että vuokramökeille kullekin oman kranssin. Vihreä havu inspiroi minua nähtävästi edelleen, mutta meinaan hakea seuraaviin sidontapuuhiin myös kanervaa. Tässä kaverille huomenna lähtevä kranssi.

Tein itselleni keväällä "ympärivuotisen" kranssin, mutta teen varmaan joulun lähetessä myös ihan havukranssin itselleni. Sinertävä kataja houkuttaisi eniten, ja sitä päätyi myös ensimmäiseen äidilleni lähtevään kranssiin.

Sitten vähän kaupallisempiin puuhiin. Etsin jo viime talvena itselleni ihanaa pyjamapaitaa, sillä edellinen Disney-teemainen oli ihan kulahtanut ja siihen oli pinttynyt jotain outoa likaa. En kuitenkaan löytänyt sopivaa. Nykyinen asuintalomme on sen verran viileä talvella, että täällä sydäntalvella todellakin kaivataan lämmintä vaatetta myös öisin. Siksi ihan mitkään pitsihepeneet eivät todellakaan toimi. Eilisellä kaupunkireissulla satuin kurkkimaan H&M:n alennusvaaterekkiin alusvaateosastolla, ja mitäs sieltä osuikaan silmiin! Kokonainen jouluinen pyjamasetti seitsemällä eurolla.

Paidassa on ihana pehmeä pörrösisus, mikä oli yksi hankintakriteerini. Pyjaman housut ovat leggins-tyyppiset tiukan harmaat. Olen settiin harvinaisen tyytyväinen, ja se on tosi mukava päällä. Sovitin ensin punaista, joulukuusen kuvallista yöpaitaa, mutta se huusi joulua ehkä vähän liikaa - jopa minulle! Tämä sen sijaan menee koko talvikauden yökkäristä, koska se ei tunnu itselleni liian jouluiselta. Varmaan kiitos hillittyjen väriensä. Rekissä oli useampiakin jouluisia yövaatteita, ja muutenkin tuntuu, että kaupoissa on edelleen paljon joulukamaa alelaareissa. Nythän se paras joululahjojen ostoaika juuri on, ennen kuin kaikki muutkin survoutuvat sinne kauppaan. Olen itsekin kurkkinut aleja sillä silmällä, mutta mitään ei ole vielä tarttunut mukaan. Oma lahjaosteluni onkin tältä vuodelta vielä täysin vaiheessa, ja olen vasta suunnitellut valmiiksi kaksi lahjaa, puhumattakaan todellisista ostotoimenpiteistä. Nämä kaksi henkilöä ovatkin ne ainoat, joille lahjan keksiminen on helppoa. Ehkä vaan väsään kransseja ja leivon muille...

Jouluiset kestokimput DIY

Kiinalaiset kaupat ovat mainioita löytöpaikkoja myös jouluisen tavaran suhteen. Olen itse tilaillut yleensäkin Kiinasta tuotteita kännykänkuorista kynsilakkoihin ja vaatteisiin, kaikkea maan ja taivaan väliltä. Onhan myös joulumekkoni kiinakaupasta tilattu! Tänä vuonna sain jo kevättalvella idean tehdä tulevaa sesonkia ajatellen muutamia jouluisia kimppuja kokeeksi, sillä olen jo aikaisemmin tehnyt monenlaisia kukkajuttuja esimerkiksi häihin kiinakauppojen materiaaleista. Näin ollen materiaalit olisivat ennestään tuttuja, ja tietäisin, mitä uskaltaa tilata.

Tein neljä kimppua, jotka tulen laittamaan myyntiin. Materiaaleissa pääosana on kolmessa ruusut, ja yhdessä tulppaanit. Varsinaisia joulukukkia näyttää olevan saatavilla (ainakaan hyvännäköisinä ja kohtuuhintaan) tosi huonosti, ja esimerkiksi hyasintit ovat omaan silmääni tosi rumia. Mutta onneksi väreillä ja materiaaleilla saa tosi paljon aikaan, ja minusta näistä tuli tosi jouluisia! Mikäli saan nämä myytyä, niin voisin ajatella hieman erilaisiakin väriyhdistelmiä seuraavaan erään: ovathan vaikkapa sininen tai vaaleanpunainen yleisiä värejä joulukukissakin.

Materiaaleissa olen erittäin tyytyväinen etenkin tuohon glitteriseen joulutähteen, huurteisiin marjoihin ja havuihin. Havu on tosi oikean näköinen, eivätkö nuo "luonnottomalta" tarkoituksellakin näyttävät ole yhtään kitchia. Itsehän vannon vahvasti oikeiden kukkien nimeen, mutta tekokukille on monta järkevää syytä: esimerkiksi vanhukselle hoitokotiin, allergiseen perheeseen, kukkia syövien eläinten kotiin tai sellaiselle, joka ei vaan jaksa tai halua hoitaa kukkia. Miksei tekokukka olisi hyvä idea vaikkapa haudallekin, jossa se säilyy läpi talven väriläiskänä hangen keskellä. Onhan nämä kotioloissa tosi helppo pakata laatikkoon muiden joulukoristeiden ohella odottamaan seuraavaa joulua! Tekemäni kimput eivät myöskään välttämättä huuda jouluisuutta, vaan ne sopisivat mielestäni ihan vaan talviseen kotiin koristukseksi. 

Suosittelen kokeilemaan tekokukkakimppujen tekoa, jos vaan yhtään innostaa! Erilaisia materiaaleja on saatavilla huikea määrä, ja sidonta on oikeasti helpompaa kuin miltä se vaikuttaa. Tekokukilla voi aloittaa alusta vaikka kymmeniä kertoja, kunnes lopputulos miellyttää silmää. Halutessaan kukkiin on helppo yhdistää myös erilaisia luonnonmateriaaleja, kuten käpyjä tai oksia, ja saada näin luonnollisemman näköinen lopputulos. Itse aion jaella nämä kimput lahjoiksi sukulaisille, mikäli kauppa ei käykään halutulla tavalla. Ainakin kaikki minun ja mieheni elossa olevista isovanhemmista tykkäisivät varmasti aika raikkaan näköisestä kimpusta.

Puupölkystä tonttu maalaamalla

Niin sitä luulisi, että pitkällinen hellerajan ylittänyt säätila olisi jo hellittänyt mielestä jouluiset ajatukset. Ehei. Pihaamme on rakentumassa puuvaja, ja siitä ylijääneestä, vinoon sahatusta puusta, tuli hyvin selkeä mielikuva heti kun sen näin.

Mitäpä muutakaan kuin tonttu-ukkoja! Jämämaaleista sekä tussista syntyivät kasvot, parta sekä lakit. Tällä kertaa pitäydyin hieman maanläheisimmissä väreissä, enkä halunnut kirkkaanpunaisia lakkeja. Olen tehnyt joulukoristeita lapsuuden jälkeen aika vähän itse, mikä on sinänsä harmillinen juttu. Itsetehdyissä on kuitenkin ihan erilainen fiilis kuin kaupan koristeissa, ja etenkin näitä kaikenmaailman jämämatskuja käyttämällä niihin syntyy side. Tiedä vaikka nämäkin tontut koristaisivat jouluani vielä vuosikymmenienkin kuluttua, tai olisivat jopa tulevienkin polvien käytössä. Tänä vuonna nämä ukkelit päätynevät ovenpieleen heti, kunhan lämpötila alkaa olla vähintään 40 astetta alhaisempi kuin tällä hetkellä...

No onkos tullut...joulu?!

Joulun jälkeen alesta ostamani amarylliksen sipuli osoittautui astetta jännemmäksi tapaukseksi. Siinä oli ostettaessa jo nuppu ja lyhyt varsi näkyvissä, joten ajattelin sen kukkivan viimeistään ystävänpäiväksi. Istuttelin sipulin multaan, ja hirveän pitkään aikaan ei tapahtunut yhtään mitään. Sipuli rupesi pian pukkaamaan toistakin nuppua, mutta kuoletti ensimmäisen jostain syystä. Ystävänpäivä tuli ja meni, ja toinen nuppu rupesi viimein kasvattamaan varttakin. Odottelin kukintaa pääsiäiselle, joka sekin meni. Vihdoin huhtikuun alussa nuppu alkoi avautua! Sainkin synttäreikseni joulukukan, josta kuoriutui yllättävän pieni ja vähän aikaa kestävä kukinto. Mutta nättihän se oli kuin mikä. Hempeästä väristä johtuen amaryllis ei tuntunut mielestäni yhtään jouluiselta.

Ilokseni olen huomannut, että keväiset hyasintit ovat yleistyneet kauppojen hyllyillä melko nopeasti. Olin itse pääsiäistä paossa Tallinnassa, joten en hankkinut pääsiäiseksi kukkia. Ostin kuitenkin yhden hyasintin pääsiäisen jälkeen Tokmannilta, jossa tarjolla oli myös muita värejä. Innostuin eniten pastellisen keltaisesta, joka alkoi eilen aueta oltuaan jääkaapissa odottamassa amarylliksen ohikukintaa. On kyllä ihana tuoksu!

Yleensä olen kukkieni kanssa melkoisen vuodenaikasidonnainen, eli ostan vain kunkin sesongin kukkia. Tänä keväänä nuo jouluiset jutut ovat olleet ihan poikkeus, muuten meillä on narsissia ja orvokkia pihakukkina.

Kun kerran synttärit tuli jo yllä mainittua, niin olihan niihinkin pakko saada jotain jouluista! Muutamat sukulaiset tulivat kahvittelemaan, joten kaivoin pakkasesta joulun jälkeisestä alesta ostetun vaalean piparitaikinan. En ole koskaan enne syönytkään vaaleita pipareita, joten odotin näitä innolla. Vetäisin piparit vieläpä menneen pääsiäisen kunniaksi pupumuotilla, että on nyt varmasti kaksi mennyttä juhlaa samalla kertaa mukana. Piparit olivat itseasiassa omaan makuuni tosi hyviä, ja omenaisuus teki niistä mielestäni hyvin syksyisiä. Pitääkin jopa miettiä, tekisinkö näitä syksyisiin häihini koristeltuina versioina! Mikäli taikinaan siis on jo syyskuussa kaupoissa...

Josko nämä loput joulun 2017 jutut olisivat viimein tässä, enkä onnistuisi enää hirveästi ripottelemaan joulujuttuja kesälle..:)

Joulu on ohi, mitä nyt?

Mitä tapahtuu sitten, kun jokavuotinen noin puoli vuotta ajatuksia vienyt juhla on ohi? Olen näemmä edelleen suhteellisen rivakasti joulusta irtipäästävä tyyppi, sillä riisuin kodin joulusta jo tänään. Jouluverhojen vaihto joululahjaksi saamiini Vallilan Varvikko-verhoihin tiesi lähtöä myös kuuselle, jonka olisin periaatteessa voinut pitää sisällä vielä loppiaiseen. Mietin kumminkin, että se on nyt kaikki tai ei mitään, kerran kuusi oli tiellä verhojenvaihdolle. En kuitenkaan hennonut kärrätä sitä kovin kauas, sillä se pääsi terassille korvaamaan edellistä monta astetta rumempaa kuusta valosarjan kannattimena.

Koti jäi talvisen punaiseksi edelleen. Joulua meillä tuovat vielä jonkin aikaa kukat. Isäni osti minulle ja äitilleni aleista hyasinttiruukut, joissa on kolme hyasinttia kussakin. Ne maksoivat 50snt ruukulta, joten tosi hyvä ostos. Olin itsekin ajatellut vielä halpojen hyasinttien hankintaa, mutta isä ehti ensin. Nyt sain tällekin joululle hyasinttivärisuorani kasaan. Voi kun näitä saisi ympäri vuoden, ostaisin kyllä! Täytyykin muistaa katsella pääsiäisen tullen sillä silmällä kukkalaareja, jos keltaista hyasinttia olisi tarjolla. Toki näitä voisi ostaa sipuleina ja kasvattaa kukkaan pitkin vuotta...Sininen väri hyasintissa ei nyt omaan silmääni ole edes liian jouluinen, vaan päinvastoin aika kivan keväinen jostain ihmeen syystä. Olen säästänyt kaikki hyasinttien sipulit keväistä maahanistutusta varten, pidän peukkujan pystyssä niiden uuden kukkimisen puolesta.

Myös toisen kukkavanan juuri vuodenvaihteelle avannut amaryllis koristaa edelleen olohuoneen arkkupöydän päällistä. Vaihdoin sen rupsahtaneesta asetelmasta valkoiseen ruukkuun, jossa se nyt näyttää talviselle kukkakaunottarelle. Kannatan ehdottomasti myös amaryllisten pidempää saatavuutta, olisihan se ihana ostaa vaikkapa vaaleanpunaisia ja persikkaisia amarylliksia pitkin vuotta. Vanhat merkit tuntien alan tosin seuraavaksi haaveilla juuri niistä aiemmin mainituista pääsiäisen sipulikukista...

Jouluruusuni käyttäytyi ihan eri tavalla kuin yksikään aiempi jouluruusuni. Se avasi vain yhden kukan, ja rusketti lehtensä. Lisäksi se puskee hirveällä vauhdilla uutta lehteä, joten en tietenkään heittänyt sitä pois. Jouluruusuthan kannattaa säästää muutenkin joulun jälkeen, sillä ne menestyvät kukkapenkissä aikaisena kevään kukkijana.

Alennusmyynneissä olen katsellut vielä jonkun verran jouluisia tavaroita. Ostoskoriin on tarttunut vain Tokmannilta kuvan yötaivaan sininen glitterkynttilä, jota katselin jo ennen joulua. Lisäksi varauduin ensi jouluun ostamalla setin glitterisiä lumihiutalekuusenkoristeita, setti maksoi vain euron. Vielä kuusenkynttiläsarja sekä kuusenalusmatto olisivat ostoslistalla.

Näillä näkymin blogini siis hiljenee taas reippaaksi puoleksi vuodeksi. Mikäli kuulumisteni seuraaminen kiinnostaa, niin päivittelen tämän blogin lisäksi tulevan syksyn häitäni koskevaa hääblogia täällä, sekä reissaamiseen keskittyvää blogia täällä. Vuodesta on siis tulossa minulle erittäin hyvä: siviilisäätyni muuttuu ihanien juhlien myötä, ja monta reissuakin on jo varattuna. Hyvää alkavaa vuotta kaikille, palataan sitten kun siltä tuntuu!

Joulu 2017 kuvina ja vähän sanoinakin

Jos joskus niin jouluna saa vetää kaiken överiksi. Samaa periaatetta toteutin aattoillan lookissani, johon kuului uuden joulumekon lisäksi nutturaan kieputettu paristokäyttöinen valosarja. Kuvasta ei valitettavasti erotu poskipäihin töpötelty glitter. Valopää-läppää riitti koko illaksi.

Aattoaamu alkoi jo neljältä, kun tämä tonttu ei vaan saa unta. Nousin kuuden maissa, sytytin kynttilän ja söin ensimmäisen aamupalan Tonttu Toljanterin seurassa.

Kun kootaan juustopöytä, niin koiralle pitää olla oma lautasellinen tarjottavia. Seuraavaksi varmaan puen koirankin hassuihin jouluvaatteisiin.

Tämä vuosi oli tosiaan ensimmäinen, kun sain omaan tupaan kuusen. Hain sen itse (luvan kanssa) isäni metsästä tien varresta. Kuusi on hyvin kapea ja perinteisen suomalainen, ei niin älyttömän tuuhea. Koristelin sen melko niukasti, uusina koristeina siihen pääsivät killumaan tämän vuoden "erikoiskoristeeni" (eli vuosittain ostamani yksi spesiaalimpi koriste) jääkarhu, sekä Tigerista ostettu sarja palloja (väri jotain hopean ja kullan väliltä). Kuusi pääsi emaliseen vanhaan kattilaan, jossa on märkää hiekkaa. Pysyy hyvin pystyssä, eikä kuivu heti!

Lahjasaaliissani näkyvät kotimaiset tuotemerkit: Finlayson, Kalevalakoru, Vallila, Fazer. Sain uutta patalappua, verhot, pussilakanasetit, Muumimukin ja leffalipun, näin muutamia mainitakseni. Poikaystäväni jatkoi viimevuotista linjaansa, eli osti Nightwish-sarjan kaulakorun. Tämä on monella tavalla omalla kohdallani erittäin onnistunut lahja: pidän sekä tuotemerkistä, Nightwishista että luonnontieteistä. Hän oli pyytänyt verkkokauppaa paketoimaan korun mahdollisimman rumasti, mitä tästäkin pitäisi päätellä...

Joulunajan hyasinttini oli tänä vuonna erityisen räikeän pinkki, suorastaan trooppinen. Näitä iloisen värisiä hyasintteja jaksaisin katsella vielä pitkälle kevättalvelle.

Näin joulufanille aatto on aina se kohokohta, jonka odottaminen alkaa ainakin omalta osaltani viimeistään syyskuun alussa. Toisaalta on helpottavaa päästä viettämään näitä loppuja juhlapäiviä vailla odotuksia ja paineita, kun saa vain olla suorittamatta mitään. Silti vuosittainen pieni haikeus iskee monta kertaa aaton aikana: tässä tämä nyt on, mitä niin pitkään odotettiin. Omalta osaltani tiedän, että nopeasti uudenvuoden jälkeen alan odottaa malttamattomana kevättä, ja joulu jää mahdollisia alennusmyyntilöytöjä lukuunottamatta unholaan yli puoleksi vuodeksi. Nyt aion ottaa kaikki irti vielä jäljellä olevasta joulusta, jotta saan todellakin siitä tarpeekseni.