Halloween ohi, nyt on joulu!

Tänään koitti se päivä, kun vihdoin laitoin Jouluradion soimaan arkisten pyykinpesujen ja muiden touhujen taustamusiikiksi. Panttasin tätä halloweenin jälkeiselle ajalle, ettei joulufiilis iske liikaa. Liekö sattumaa, että ensimmäisenä biisinä soi juurikin oma lempparibiisini, eli Tonttu. Ei sentään Jarkko Aholan tai J.P Leppäluodon versiona, se olisi ollut jo liioittelua...Ainakaan selaimessa tuo uusi Jouluradion sivusto ei tunnu toimivan kovin hyvin, ja etenkin kanavien välinen hyppiminen takkuaa tosissaan. Lisäksi sivusto ei aina suostu lataamaan lainkaan. Toivottavasti ongelmat vielä korjaantuvat, tai joudun tyytymään omaan jouluiseen Spotify-listaani.

Meillä oli siis halloweenina bileet, joita valmistelin useampana päivänä leipomisen, siivoamisen ja asujen valmistamisen merkeissä. Tykkään panostaa tähän juhlaan kunnolla eikä niin, että koristeluiksi riittää pari hassua hämähäkkiä. Meillä oli kurpitsaa, seittiä, kynttilää ja vaikka mitä. Tämä oli myös ensimmäinen vuosi, kun kaiversin kurpitsan. Oli kivaa puuhaa!

Appelsiinicupcake suklaakakkakuorrutteella. 

Lakritsikakku, johon löysin ilokseni irtokarkkilaarista harvinaisen sopivia karkkeja aina aivoista lähtien.

Kuvan otti siskoni Venla Kekäläinen.

Myös eläimet olivat (ihmisten näkökulmasta) halloweentunnelmissa. Koira sai hippiasun, ja Kepponen-nimiselle mustalle lampaalle on tuskin mahdollista kuvitella sopivampaa juhlaa kuin karkkien ja kepposten juhla.

Sain myös vihdoin ja viimein koristeltua terassin talviseen asuun talvikukkien muodossa. Ostin kesän aleista uudet polyrottinkiset amppelit rumien valkoisten tilalle, ja kissojen ja koirien kanssa etsityt sopivanväriset callunat pääsivät niihin kera katajanoksien. Olisin halunnut kolmiväristä callunaa, mutta sitä ei enää ollut missään. Kuvista poiketen löytämini versio on enemmän violettia kuin pinkkiä, johon lopulta tyydyin. Samaa callunaa on myös korkeassa "saman sarjan" ruukussa koristekaalin ja pienen kuusen kaverina. Kurpitsan kaverina pöydällä on lisäksi ruukku, johon tyrkkäsin kuusentaimen sammaleen keskelle. Kiva, simppeli ja luonnonmukainen istutus. Ja mikä parasta, ilmainen.

Halloweenin siivoilu asunnosta tuntuu vähän tympeältä, kun ei oikein ole mitään sesonkikoristeita, mitä laittaa esille ennen joulua. Syksyinenkään ei oikein inspiroi enää. Joulua aion laittaa vasta joulukuun vaihteessa. Ainoa mitä olen tähän mennessä vaihtanut jouluisempaan on puhelimen taustakuva, kun kiva kuva tuli netissä ihan muussa yhteydessä vastaan:

Harrastavatkohan monet muutkin sesongin mukaisia taustakuvia, epäilen...Nyt jatkan sopivan joulukalenterin googlailua, sillä koira on tällä hetkellä ruokakuntamme ainoa kalenterin omistava! Lisäksi aion tänään aloittaa joululeffakauden tutkimalla Netflixin tarjontaa.

Lapsuuden joulun erityisyys

Aina kuulee puhuttavan, että joulu on lasten juhla, tai että juuri lapsena joulu oli se kaikista taianomaisin juhla ikinä. Monissa perheissä lahjoja ei edes hankita kuin lapsille, ja pukin vierailu on illan kohokohta. Myös monissa joululauluissa puhutaan nimenomaan lasten riemusta jouluna. Länsimaisessa perinteessä Joulupukki on joulun keskeisin hahmo, ja nimenomaan lapsille suunnattu sellainen. Kriittisesti kuluttajuuten suhtautuvana tekisi mieli sanoa, että ei ole varmasti sattumaa, että tämäkin juhla markkinoidaan lapsille: vanhemmat kun pyrkivät tekemään kaikkensa jälkipolvensa eteen tämän maagisen lapsuuden täydelliseksi tekemisessä, ja markkinat puolestaan tuuttaavat pellolle tavaraa, jota ilman lapsuus jää tietysti aivan puutteelliseksi. Olen kuullut monen muuten ihan ns. tolokun immeisen sekoavan täysin, kun kyseessä on lapseen kohdistuva kuluttajuus. Pukeutumisen kohdalla tämä voisi tarkoittaa, että itselle haetaan kirpparilta vain jotain rättiä, kun taas lapsi pitää pukea viimeisimpiin teknisiin haalareihin muodikkaissa väreissä. Muutenhan lapsen hyvinvointi joutuisi vaakalaudalle, ja vaikkapa naapuri voisi kyseenalaistaa oman vanhemmuuden. Noh se siitä kulutusjuhlakritiikistä, sitten siihen omaan lapsuuteen.

Omalta osaltani jouluihmisyys on lähtenyt varmasti liikkeelle jo lapsuudesta. Tosin kukapa lapsi ei joulua rakastaisi? Aikuisena toki joulun ihanuuden painopiste on siirtynyt krääsästä enemmän fiilistelyyn. Toisaalta sekä lapsiminä ja aikuisminä nauttivat ihan yhtä lailla esimerkiksi hyvästä jouluruuasta, kiireettömästä perheen kanssa yhdessäolosta, kauniista joulukoristeista, joulumusiikista sekä jouluelokuvien taianomaisuudesta.

Lapsuudessa joulukausi alkoi tietysti värikkäiden lelulehtien saapumisella. Luimme niitä yhdessä kaksi vuotta nuoremman pikkusiskoni kanssa, ja taisimme merkata lehteen, mitä leluja haluaisimme. Pukille kirjoitettiin hartaasti, ja toivelistat jätettiin ulkoportaille. Toiveemme taisivat olla vähän suureellisia joskus, mutta saimme kyllä ihan vain kohtuullisen määrän lahjoja joka vuosi. Eniten mieleen jääneet ysärilapsen lelut olivat "kauko-ohjattava" Godzilla (jonka ohjain oli johdon päässä), klassinen Muumitalo sekä Chillachilla. Saimme varmasti myös kaikkia järkeviä käytännön lahjoja, mutta lapsen mielipä unohtaa ne aika nopeasti. Lautapelit olivat kyllä aina tykättyjä, ja niiden parissa pyhät kuluivat nopeasti.

Oma chillachillani oli juuri tämä sama ruskea.

Rakkaimpia lapsuuden joulumuistoja on ollut Tonttu Toljanterin katsominen. Olen tosi tyytyväinen, että esimerkiksi oma nyt 12-vuotias kummipoikani on myös ollut kunnon Toljanteri-fani. Ostin hänelle pari kautta dvs:itä lahjaksi jokunen aika sitten. Toljanterissa jotenkin kiteytyy edelleen sellainen vanhanaikainen joulu, jota olisi ihana viettää. Myös aattoaamun lastenohjelmat tuli katsottua ihan siinä missä nytkin. Tosin silloin Kuuman linjan ja Lumiukon välissä tulevat ohjelmat olivat kyllä rutkasti parempia kuin nykyään...

Meillä jouluaatto on kulunut kautta aikain melko pitkälti samalla kaavalla. Joulunviettoon tulee aina isänpuolen mummoni, joka on nyt jo 90-vuoden kunnioitettavassa iässä. Lapsuudessani vietimme jouluja myös mummolassa, mikä oli ihanaa: mummo osasi taikoa tunnelmallisen joulun, ja laittoi todella hyvää ruokaa. Jossain vaiheessa isäni serkku eli kummipoikani isä muutti emäntineen naapuriimme, ja aloimme vuorotella joulunviettopaikassa. Olemme siitä asti olleet vuoroin meillä kotona, ja vuoroin naapurissa. Mummomme on edelleen aina aattona mukana tohinoissa, ja nykyisin myös minun ja siskoni miehet kuuluvat kalustoon. Kävi myös niin kivasti, että naapurit alkoivat saamaan lapsia juuri sopivasti silloin, kun me siskoni kanssa rupesimme siirtymään lapsista varhaisteineiksi. Emme siis viettäneet välissä kuin ehkä muutaman pukittoman joulun, kunnes uusille lapsille sellainen taas tarvittiin. Toimitin itsekin pukin virkaa yhtenä vuotena, kun naapurin lapsia oli vasta yksi...Tällä hetkellä vietämme ns. aikuisten joulua, kun nuorin joulunviettäjämme on 12-vuotias. Näillä näkymin seuraava lapsi istuu riisipuuroa syömässä silloin, kun minä saan lapsen. Tiedäpä sitten koska sen aika koittaa, näin savolaisittain varmaan joko hieman ennemmin tai myöhemmin.

Olemme joskus käyneet joulukirkossakin aattona, ja sen ohessa hautausmaalla. Pitäjämme pappi piti näin maallikonkin korvaan sopivan maallisia saarnoja, jossa enemmän virittäydyttiin joulun tunnelmaan kuin valistettiin uskonnosta. Uuden papin otettua joulujumalanpalvelusten pidon kontolleen pari vuotta sitten sai joulukirkossa käyminen jäädä. Harmi, sillä kirkko oli jotenkin jouluun rauhoittava paikka. En kuitenkaan jaksa kuunnella uuden tyypin tympeää uskollista hömpötystä, vaan käyn mielummin haudalla rauhassa. On upean näköistä, kun hämärtyvässä illassa koko maisema on yhtä kynttilämerta. Mielestäni vasta ukkini kuolema syksyllä 2001 aloitti perheessämme kunnolla hautausmaalla käynnin jouluperinteen, vaikka onhan siellä hieman kaukaisempiakin sukulaisia maan alla.

Lapsuudessa leivoimme aina äitin kanssa pipareita, ja edelleen pyrimme siskoni kanssa olemaan piparisavotalla yhtaikaisesti. Äitimme leipoi joskus leipää ja muita tuotteita myös joulumyyjäisiin asti, ja muutamia kertoja olimme mukana myymässä. Kouluissahan pidettiin joulumyyjäisiä, joihin vanhemmat leipoivat ja lapset askartelivat. Myös joulujen joulujuhlat olivat aina iso juttu, ja harjoittelimme näytelmiä, lauluja ja runoja viikkotolkulla. Pääsin itse esittämään joulukuvaelmassa ainakin Marian, paimenen ja enkelin roolit. Joulujuhla oli aina kiva tapahtuma, ja sinne pukeuduttiin nätisti. Kerran joulujuhlamme järjestettiin kyläkoulumme pihalla pimeässä. Ideana ihan hyvä, mutta toteutus pakkasessa ei oikein ollut paikallaanolon väärti...Vielä minun lapsuudessani joulutodistustenjakopäivänä jokainen sai lähtiessään joulupussukan, joka oli yleensä punainen paperinen pussi. Sen sisällä oli punainen jouluomena, piparia ja muutama kääreellinen konvehti tai enkelipatukka. Niistä tuli tosi ihanan jouluinen olo, ja tiesi loman alkaneen.

Meillä ei oltu eikä olla yhtään musikaalisia, joten jouluumme ei ole koskaan kuulunut laulaminen tai soittaminen. Yleensä pyhinä telkkari on päällä aamusta iltaan, jolloin on katsottu elokuvia tai lastenohjelmia ja kuunneltu sieltä tulevia satunnaisia joulukonsertteja. Aattoaamuna sohvalle tuodut peitot katoavat aattopäiväksi olohuoneesta, mutta ilmestyvät sinne usein uudestaan. Jo lapsuudessa pyhiin kuului kirjan lukeminen vällyjen välissä samalla suklaata syöden, minkä olen vastikään oppinut kuuluvan olennaisesti islantilaiseen jouluun. Hyvä islantilaiset! Lapsena jouluun kuului olennaisesti ulkonaolo lumilyhtyjen, lumiukkojen tai -majojen teon parissa tai mäenlaskussa ollessa.

Syksystä halloweeniin ja siitä jouluun

Tämän vuoden loppu tuntuu jotenkin tosi jäsennellyltä eri tapahtumien ansiosta. Tasan kuukausi sitten menin naimisiin, mikä oli tietysti vuoden odotetuin hetki. Tällä hetkellä elellään halloweenkautta, jonka jälkeen onkin jo aika siirtyä kohti joulunaikaa. Koen entistä enemmän, että omalta osaltani halloween, kekri tai miksi sitä haluaakaan kutsua, on tietynlainen siirtymäjuhla syksystä talveen. Kaikkien lehtien viimein pudottua puista ja sadon ollessa viimeisiltäkin osin korjattu voidaan alkaa vähitellen odotella pysyviä lumia, ja viettää pimeitä iltoja kynttilöiden loisteessa sohvannurkassa. Onneksi tämä syksy oli ruskan osalta erityisen hieno, joten siirtymä talveen ei ole ihan niin katkera kuin esimerkiksi viime vuonna (kun syksy jäi käytännössä puuttumaan kokonaan).

Ilmassa on voinut huomata jo jonkin aikaa selkeän käännöksen syksyisestä talviseen. Pitkä ja lämmin syksy väistyi, ja tännekin sateli ensilumi jo pari viikkoa sitten. Viime viikon lumia täällä ei nähty kuin muutamina hassuina hiutaleenrippeinä. Vietin tänään pihalla aikaa koiran kanssa etsien talvisiin ulkoistutuksiin sopivia kuusen-ja katajanoksia, sillä talvikukkani ovat vielä ihan vaiheessa. Itseasiassa terassilla on vieläkin yksi miljoonakello, joka alkaa vasta nyt olla poisheittämiskunnossa. Etsinnässä on kolmiväriset callunat, olisi vain pitänyt ostaa heti ensimmäiset silloin kun niitä vielä näki kaupoissa. Sitten kun jotain etsii, niin varmasti ei löydä: kävin meinaan viime viikolla aika monta kauppaa läpi niiden toivossa, hyllyjen notkuessa pelkkää perinteistä yksiväristä callunaa.

Meillä halloween kuluu tänä vuonna omissa kotibileissä, jotka pistin alulle itseasiassa jo häissäni kysellessäni muutamilta kavereilta, kiinnostaisiko heitä tulla. Viime vuonna siskoni piti bileet ja edellisvuonna taisimme olla poikaystävän kanssa baarissa halloweenkemuissa. En ole kuitenkaan vuosiin järjestänyt itse halloweenia, joten korkea aika ottaa perinne takaisin ohjelmistoon. Lapsena halloweenin juhliminen kuului useampaan otteeseen loppuvuoden karkeloihin. Raportoin juhlista myöhemmin, kunhan olen saanut puettua kodin karmivaksi.

Tänä vuonna joulusesonki kuluu osaltani kahdessa eri työssä: olen keikkalaisena kukkakaupassa, jonka lisäksi myyn joulukortteja pop up-pisteellä ostoskeskuksessa. Saanen siis ihan tarpeeksi jouluisuutta jo töiden puolesta. Kukkakaupalle onkin ilmestynyt vähitellen kaikkea kivaa jouluista, jota meneekin jo kaupan. Odotan innoissani sitä, kun pääsen värkkäämään jouluistutuksia, se on meinaan yksi lempparihommistani kukkien parissa, ellei jopa lempparein!

Kynttilälumi! Hiekan muodossa myytävää kynttiläainesta, jota voi pistää sydänlankojen kanssa haluamaansa astiaan kynttiläksi.

Mieleni teki tänään aloittaa jo joulumusiikin kuuntelu, mutta jätän sen sittenkin vasta halloweenin jälkeiselle ajalle. Ruokien osalta glögit, tee, konvehdit, tortut ja luumurahka ovat jo löytäneet tiensä suuhuni, jotta ehdin maistella riittävästi kaikkea hyvää tällekin joululle. Olen myös kaihoisana katsellut olisiko missään saatavilla vielä vaikkapa hyasintteja aloittamaan joulukukkakauteni, mutta luullakseni niidenkin aika alkaa vasta pyhäinpäivän jälkeen. Työmaallekaan ei ole vielä tilattu yhden yhtä jouluista kukkaa. Toisaalta olohuoneemme pöydällä on vielä hyvin kukkiva tummanvioletti orkidea, jota ei tarvitse hetkeen korvata uudella kukkivalla.

Lähipäivien puuhaani on terassin laittaminen talvikuosiin: aion tehdä havukranssin, muutamia istutuksia amppeleihin ja ruukkuun sekä ehkä keksiä jotain muutakin, millä pihalle saisi talvista fiilistä. Tekisi ehkä mieli tehdä jonkinlainen havuköynnös, mutta en tiedä, kestävätkö hermoni niin suuren oksamäärän työstämistä. Myös yläkuvan kurpitsa kaipaa kaiverrusta, elämäni ensimmäinen kokeilu sille!

Joulun 2018 hitit?

Täällä ollaan jo aloitettu jouluisten makujen maistelu tälle vuodelle! Tosin enpä tiedä, onko sitä koskaan lopetettukaan: jääkaapissamme pyörii edelleen viime joulun jälkeisistä aleista ostettuja vaaleita glögejä. Punainen glögi tosin loppui kevätkuukausina, ja sitä ehtikin jo tulla ikävä. Toisaalta meillä ainakin Halpa-Halli näytti tarjoavan jouluisia juomia hyllyillään pitkin kesää. Ostin jokunen aika sitten vihdoin viimevuotista glögitiivistettä edulliseen euron hintaan, ja juomaa on lipitetty sekä punaviinillä että itsekseen. En ole aikaisemmin ostanut tätä Joulumuorin glögiä, mutta oli kyllä aivan hyvän makuista. Sellaista helposti juotavaa ja tosi makeaa, missä ei ole karvautta yhtään. Ehkä pitää lämmittää taas yksi kupillinen, että osaan luonnehtia tätä paremmin.

Glögin lisäksi olen ehtinyt maistelemaan jouluteetä, jota ostin kesälomareissuvisiitillä Pukin pajakylään . Paikka oli ehtinyt menemään muilta osin kiinni, mutta kaupat sentään olivat vielä osin auki. Tässä näkee suomalaisen turistien palvelemisen puutteen: kylässä vaelsi reipaasti etenkin ulkomaalaisia matkailijoita, joita paikka ei enää alkuillasta palvellut juuri minkään palveluiden suhteen. Ihmeellistä, kun mitään ei raaskita pitää auki, vaikka potentiaalisia kuluttajia ja Tripadvisor-arvostelijoita on liikkeellä! No se siitä, tämä tee on siis erinomaisen hyvää, ja juuri sopivan perinteisen jouluista. Pajakylässä on kyllä todella kiva valikoima irtoteelajeja nimenomaan jouluteen muodossa, ja tein valinnan puhtaasti nenääni luottaen. Kyseinen tee huutaa hajunsa puolella joulua, eikä tuo sinällänsä mitään uutta pöytään. Kai tätäkin on ollut jo kauan aikaa saatavilla, mutta ostin nyt itse ensimmäistä kertaa.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen, eli jokavuotiseen pohdintaan siitä, mikä tulevan joulun hittituotteeksi muodostuu. Viime vuonna näitä olivat näkyvimmin ainakin Vihreä kuula -keksit ja -joulutortut sekä tonttuovet. Myös kaikenlainen Suomi100-tuotteistus ja tämän pohjalta sinivalkoinen teema olivat esillä suurissa määrin. Mitähän tämänvuotiset hitit ovat? Näyttäisi siltä, että ainakin pieneksi muotijutuksi ovat muodostumassa kaiutinkuusenkoristeet. Eli koristepallot, joissa on kaiutin sisällä jouluisen musiikin kuunteluun. En itse ole näihin perehtynyt eli en tiedä, soiko pallossa joku tietty musiikki, vai saako sen kytkettyä bluetoothilla vaikkapa puhelimeen. Tämäkin tuntuu omasta mielestäni aika krääsältä joka tapauksessa - miksi sen musiikin pitää tulla sieltä kuusesta jostain rihkamasta...Facebookin jouluryhmässä on jaettu myös lukuisia kuvia itsetehtyistä puffet-jäätelöistä, joissa pipari"voileivän" väliin laitetaan siivu jäätelöä. Kuulostaa ihan taivaallisen hyvältä, ja kokeilen itse varmasti. Josko tämä olisi se tämän vuoden vihreäkuulajoulutorttu?

Tulevalle joululle ei ole vielä ehditty julkaisemaan montaakaan tuoteuutuutta, mutta ainakin Elovenan uutuus pisti silmääni heti. Olin about unohtanut koko annospuurojen ihmeellisen maailman, kunnes Eloveena julkaisi piparinmakuisen pikapuuron. Lähti muuten ostokoriin heti kun löytyi kaupasta. Viime yönä heräsin jo ihan liian aikaisin, ja aamuhämärissä laitoin kynttilän palamaan samalla kun maistelin tuota puuroa. Ah ja nam, on kyllä hyvää! Puuro on selkeästi makeaa, eli menee periaatteessa itsessään jo pienestä herkutteluvälipalasta. Ainoa mitä kritisoin ja olen aiemmin kritisoinut noissa annospuuroissa on niiden pieni koko: jos puurossa olisi noin kolmasosa lisää tavaraa, se olisi juuri sopiva nälän poistamiseen. Nyt se on itsessään ihan liian pieni vaikkapa aamupalaksi. Toisaalta voihan siinä sivussa rouskutella vaikkapa niitä kunnon pipareita. Tai rusinasoppaa, ai että.

Eloveenan pakkaus on kiva, tuollainen tumma luumu vai miksi väriä nyt luonnehtisi. On kiva kun jouluisia uutuustuotteita tulee joka vuosi kokeiluun. Olen itse tosi kokeilunhaluinen uusien ruokajuttujen suhteen, etenkin jos ne liittyvät jouluun tai makeaan (mielellään molempiin). Odottelen täällä jo kieli pitkällä esimerkiksi tulevan kauden uusia karkkikeksintöjä.

Puuhat alkaa kääntyä jouluun...

Tänä vuonna minulla on erityisen hyvä hillitsijä joulupuuhien aloittamiselle ihan liian aikaisin: kolmen viikon päästä menen naimisiin, ja siitä viikon päästä lähden häämatkalle. Eli olen vasta lokakuun puolenvälin jälkeen niinsanotusti aivot nollatussa tilassa, ja voin keskittyä jouluun kunnolla. Häät ovat vieneet ajatuskapasiteetista melkoisen ison siivun jo kauan, ja "onneksi" ne ovat pian täällä. Loppuvuosi onkin osaltani tosi ihanaa aikaa, kun on näinkin monta juttua, mitä odottaa!

Alkavaan syksyyn on ollut muutenkin nyt ihan uutta ajateltavaa, sillä toteutumme vihdoin pitkäaikaisen haaveemme:

Haimme viime kuussa kolme karitsaa! Nyt ne huutavat pihassa, välillä tarhassa ja välillä irti, kukin omalla persoonallisella äänellään. Näen jo mielessäni, miten ihania jouluisia kuvia voin näiden villahousujen kanssa ottaa lumen tultua...Isona tavoitteenamme on ollut perustaa oma sekalainen eläinseurakuntamme kotipihaamme, mutta kunhan se kotipiha olisi oikeasti omistuksessamme, niin lauma pääsisi vihdoin villiintymään toden teolla. Itselläni eläimet ovat aina kuuluneet jouluun, ja muutenkin tuoneet kotoisaa fiilistä. Toivottavasti vuoden päästä saan jo suunnitella joululeivontaa omien kanojen munista...Ihan niin käsityöihminen en ole, että saisin tehtyä näiden kamujen villasta lankaa, saati siitä langasta vaikkapa sukkia.

Jouluisiin syyspuuhiin on kuulunut myös aloitettu kranssitehtailu. Kaverini tilasi minulta vapain käsin toteutettavan kranssin, ja äitini haluaa viime vuoden tapaan sekä itselleen että vuokramökeille kullekin oman kranssin. Vihreä havu inspiroi minua nähtävästi edelleen, mutta meinaan hakea seuraaviin sidontapuuhiin myös kanervaa. Tässä kaverille huomenna lähtevä kranssi.

Tein itselleni keväällä "ympärivuotisen" kranssin, mutta teen varmaan joulun lähetessä myös ihan havukranssin itselleni. Sinertävä kataja houkuttaisi eniten, ja sitä päätyi myös ensimmäiseen äidilleni lähtevään kranssiin.

Sitten vähän kaupallisempiin puuhiin. Etsin jo viime talvena itselleni ihanaa pyjamapaitaa, sillä edellinen Disney-teemainen oli ihan kulahtanut ja siihen oli pinttynyt jotain outoa likaa. En kuitenkaan löytänyt sopivaa. Nykyinen asuintalomme on sen verran viileä talvella, että täällä sydäntalvella todellakin kaivataan lämmintä vaatetta myös öisin. Siksi ihan mitkään pitsihepeneet eivät todellakaan toimi. Eilisellä kaupunkireissulla satuin kurkkimaan H&M:n alennusvaaterekkiin alusvaateosastolla, ja mitäs sieltä osuikaan silmiin! Kokonainen jouluinen pyjamasetti seitsemällä eurolla.

Paidassa on ihana pehmeä pörrösisus, mikä oli yksi hankintakriteerini. Pyjaman housut ovat leggins-tyyppiset tiukan harmaat. Olen settiin harvinaisen tyytyväinen, ja se on tosi mukava päällä. Sovitin ensin punaista, joulukuusen kuvallista yöpaitaa, mutta se huusi joulua ehkä vähän liikaa - jopa minulle! Tämä sen sijaan menee koko talvikauden yökkäristä, koska se ei tunnu itselleni liian jouluiselta. Varmaan kiitos hillittyjen väriensä. Rekissä oli useampiakin jouluisia yövaatteita, ja muutenkin tuntuu, että kaupoissa on edelleen paljon joulukamaa alelaareissa. Nythän se paras joululahjojen ostoaika juuri on, ennen kuin kaikki muutkin survoutuvat sinne kauppaan. Olen itsekin kurkkinut aleja sillä silmällä, mutta mitään ei ole vielä tarttunut mukaan. Oma lahjaosteluni onkin tältä vuodelta vielä täysin vaiheessa, ja olen vasta suunnitellut valmiiksi kaksi lahjaa, puhumattakaan todellisista ostotoimenpiteistä. Nämä kaksi henkilöä ovatkin ne ainoat, joille lahjan keksiminen on helppoa. Ehkä vaan väsään kransseja ja leivon muille...

Jouluiset kestokimput DIY

Kiinalaiset kaupat ovat mainioita löytöpaikkoja myös jouluisen tavaran suhteen. Olen itse tilaillut yleensäkin Kiinasta tuotteita kännykänkuorista kynsilakkoihin ja vaatteisiin, kaikkea maan ja taivaan väliltä. Onhan myös joulumekkoni kiinakaupasta tilattu! Tänä vuonna sain jo kevättalvella idean tehdä tulevaa sesonkia ajatellen muutamia jouluisia kimppuja kokeeksi, sillä olen jo aikaisemmin tehnyt monenlaisia kukkajuttuja esimerkiksi häihin kiinakauppojen materiaaleista. Näin ollen materiaalit olisivat ennestään tuttuja, ja tietäisin, mitä uskaltaa tilata.

Tein neljä kimppua, jotka tulen laittamaan myyntiin. Materiaaleissa pääosana on kolmessa ruusut, ja yhdessä tulppaanit. Varsinaisia joulukukkia näyttää olevan saatavilla (ainakaan hyvännäköisinä ja kohtuuhintaan) tosi huonosti, ja esimerkiksi hyasintit ovat omaan silmääni tosi rumia. Mutta onneksi väreillä ja materiaaleilla saa tosi paljon aikaan, ja minusta näistä tuli tosi jouluisia! Mikäli saan nämä myytyä, niin voisin ajatella hieman erilaisiakin väriyhdistelmiä seuraavaan erään: ovathan vaikkapa sininen tai vaaleanpunainen yleisiä värejä joulukukissakin.

Materiaaleissa olen erittäin tyytyväinen etenkin tuohon glitteriseen joulutähteen, huurteisiin marjoihin ja havuihin. Havu on tosi oikean näköinen, eivätkö nuo "luonnottomalta" tarkoituksellakin näyttävät ole yhtään kitchia. Itsehän vannon vahvasti oikeiden kukkien nimeen, mutta tekokukille on monta järkevää syytä: esimerkiksi vanhukselle hoitokotiin, allergiseen perheeseen, kukkia syövien eläinten kotiin tai sellaiselle, joka ei vaan jaksa tai halua hoitaa kukkia. Miksei tekokukka olisi hyvä idea vaikkapa haudallekin, jossa se säilyy läpi talven väriläiskänä hangen keskellä. Onhan nämä kotioloissa tosi helppo pakata laatikkoon muiden joulukoristeiden ohella odottamaan seuraavaa joulua! Tekemäni kimput eivät myöskään välttämättä huuda jouluisuutta, vaan ne sopisivat mielestäni ihan vaan talviseen kotiin koristukseksi. 

Suosittelen kokeilemaan tekokukkakimppujen tekoa, jos vaan yhtään innostaa! Erilaisia materiaaleja on saatavilla huikea määrä, ja sidonta on oikeasti helpompaa kuin miltä se vaikuttaa. Tekokukilla voi aloittaa alusta vaikka kymmeniä kertoja, kunnes lopputulos miellyttää silmää. Halutessaan kukkiin on helppo yhdistää myös erilaisia luonnonmateriaaleja, kuten käpyjä tai oksia, ja saada näin luonnollisemman näköinen lopputulos. Itse aion jaella nämä kimput lahjoiksi sukulaisille, mikäli kauppa ei käykään halutulla tavalla. Ainakin kaikki minun ja mieheni elossa olevista isovanhemmista tykkäisivät varmasti aika raikkaan näköisestä kimpusta.

Puupölkystä tonttu maalaamalla

Niin sitä luulisi, että pitkällinen hellerajan ylittänyt säätila olisi jo hellittänyt mielestä jouluiset ajatukset. Ehei. Pihaamme on rakentumassa puuvaja, ja siitä ylijääneestä, vinoon sahatusta puusta, tuli hyvin selkeä mielikuva heti kun sen näin.

Mitäpä muutakaan kuin tonttu-ukkoja! Jämämaaleista sekä tussista syntyivät kasvot, parta sekä lakit. Tällä kertaa pitäydyin hieman maanläheisimmissä väreissä, enkä halunnut kirkkaanpunaisia lakkeja. Olen tehnyt joulukoristeita lapsuuden jälkeen aika vähän itse, mikä on sinänsä harmillinen juttu. Itsetehdyissä on kuitenkin ihan erilainen fiilis kuin kaupan koristeissa, ja etenkin näitä kaikenmaailman jämämatskuja käyttämällä niihin syntyy side. Tiedä vaikka nämäkin tontut koristaisivat jouluani vielä vuosikymmenienkin kuluttua, tai olisivat jopa tulevienkin polvien käytössä. Tänä vuonna nämä ukkelit päätynevät ovenpieleen heti, kunhan lämpötila alkaa olla vähintään 40 astetta alhaisempi kuin tällä hetkellä...