Outojen tyyppien joulukysymykset

Eräässä seuraamassani blogissa tuli vastaan kysymysjoukko meidän vähän omituisempien hiippareiden joulunvietosta, innostuin vastailemaan näihin :)

1. Milloin halloween saa väistyä joulun tieltä?

En koristele halloweeniksi hirveästi, ellei meillä ole bileitä silloin. Mutta sanotaanko että siinä marras-joulukuun vaiheessa sitä joulua alkaa näkyä.

2. Mitkä asiat ovat suosikkejasi jouluun liittyvästä mytologiasta?

Tykkäilen tontuista vanhassa suomalaisessa perinteessä! Etenkin Mauri Kunnaksen tonttukirja on ihan huippu aiheeseen liittyvä kirja. Muutenkin vanha suomalainen ja pohjoismainen perinne kiinnostaa minua. Joulussa itselleni on kyse näistä, vuoden pimeimmän ajan juhlimisesta, hengähtämisestä arjen keskellä sekä läheisten seurasta. Mikään hengellisyys tai ylenpalttinen suorittaminen ja krääsä eivät sen sijaan kiinnosta. Jos saisin viettää joulun miten tahansa, niin palaisin ajassa taaksepäin esimerkiksi sata vuotta, ja istuisin kynttilöin valaistussa hirsipirtissä pitkän pöydän ääressä kuuntelemassa vanhojen ihmisten tarinoita heidän lapsuudestaan ja sen ajan uskomuksista.

3. Minkä värinen joulukuusen pitää olla?

Joulukuusi on minulle aito kuusi, eivätkä muut kelpaa. Jos olisin tyyliin kuolinvuoteella enkä pystyisi millään pitämään aitoa kuusta, niin mahdollisimman aidon näköinen vihreä tekokuusi. Tai hankkisin kyllä silloinkin mielummin vaikka pikkukuusen maljakkoon pöydälle...

4. Perinteiset vai synkät joulukoristeet?

Perinteiset, mutta saa olla vähän synkistelyä ja toisaalta ilottelua. Vältän kamalaa kitchiä, ja suosin luonnonmatskuja ja luonnonläheisiä värejä. Mutta toisaalta kimallettakin saa olla, kunhan se on tyyliltään jään ja lumen maastossa. En tykkää mistään näistä "rock"koristeista, missä on mustaa ja tämmöistä teennäistä hevariutta. Myös kauppojen mustat rocktontut kitaroineen menevät itselleni ehdottomaan nou nou -kategoriaan.

5. Kynttilät vai jouluvalot?

Sekä että, kynttilöitä en polta montaa kerralla niiden hiukkasten takia. Jouluvaloja on ulkona sekä sisällä useampi, mutta ei överisti. Ostin tänne vuodelle tummansinisen pöytäkynttilän sinisten hyasinttien ja uusien sinisten joulupallojen kaveriksi.

6. Millainen musiikki jouluun kuuluu?

Kuuntelen aikalailla kaikkea, paitsi a cappellasta en tykkää sitten yhtään. Enkä ihan kaikista hartaimmista kirkkokuoro-sovituksista. Mutta tämän joulun alla olen kuunnellut vauvani kanssa Lasten jouluradiota, Rouhea joulu -kanavaa sekä vähän Raskasta joulua. Unohtamatta Antti Tuiskun joululevyä. Jarkko Ahola on joulumusiikeissani ykkönen, ja Walking In The Air aattona tuo kylmät väreet aina.

7. Mistä jouluisesta elokuvasta pidät eniten?

Katson kyllä ihan kaikkea klassikoista aina hirveimpiin Hallmarkin imelyyksiin asti. Ikisuosikkeja ovat Grinch, Elf, Painajainen ennen joulua, Saksikäsi Edward, Joulupukki ja noitarumpu, Lumiukko, eka ja toka Yksin kotona...

8. Minkä muotoisia piparkakkuja tekisit?

Tänä vuonna tein poikani nimiäisiin lehden muotoisia, harjoituskappaleet olivat sydämiä. Lisäksi meiltä löytyy muotit tähden ja pupun muodoissa. Mäyräkoira tai corgi olisi hieno. En ole niin suuri piparien ystävä, että lähtisin hankkimaan hirveää arsenaalia näissä. Toivottavasti lapselle kelpaa isommaksi kasvettuaan tämä valikoima, ettei tarvitse hankkia kaapintäytettä.

9. Mikä on synkiöin joululahja, jonka olet saanut?

Jaa-a. Painajainen ennen joulua- sarjiskirja? Tai semmoinen mytologiaa sisältävä kirja/lehti mitä lehtipisteistä saa. Vai laskettaisiinko samana vuonna saadut puukko ja kirves tähän kategoriaan? Olen itse antanut mm. mustan pääkallokynttilän.

10. Millaisen jouluneuleen valitsisit?

Jos saisin millainen tahansa, niin islanninvillasta käsinneulotun, maanläheisen värisen ihanuuden. Siinä voisi olla esimerkiksi lehtiä tai puita kuvioinnissa. Olen kyllä moniruokainen näiden suhteen, ja omistamani jouluneule on täysin tämän ideaalitapauksen vastakohta muovimatskuineen ja kirkkaine väreineen. Sellaisille värivalot sisältäville paidoille en kyllä lämpeä sitten millään. Vältän turhaa muoviroinaa, ja haluan mahdollisimman kestäviä tavaroita niin jouluksi, kuin muutenkin. Käytän jouluvaatteitani niin kauan kuin ne ovat ehjiä, ja esimerkiksi joulupyjamahaalarini on käytössä koko kylmän vuodenajan.

Diy tonttulakki kierrätysmateriaalista

Tilasin lapselleni jouluvaatesetin tosiaan melkein heti raskauden varmistuttua. Kävi kuitenkin niin, että perätilan vuoksi sektiolla syntyneellä vauvalla olikin niin pitkänmallinen ja iso pää, että lakki kävi hyvin nopeasti pieneksi. Pohdin hetken, jaksanko alkaa väsäämään itse sellaista vain yhden joulun takia. Toisaalta olen tehnyt fleecestä helppoja tonttulakkeja jo lukuisia, joten pieneen nyt ei paljoa menisi aikaa.

Sain äitiltäni vanhan oranssin fleecepeiton (uutta fleecekangasta en tahtoisi ostaa mikromuovien takia), josta lähdin tuotosta tekemään. Yksi sauma ompelukoneella, loput käsin islanninlampaanvillaisesta langasta, jota toin aikanaan saarella reissattuani kotiin asti. Vielä tupsu samasta langasta ja siinä se! Olen tehnyt vastaavia lakkeja eri väreissä pari itselleni sekä yhden siskoni miehelle pukkihommia varten. Käytän omaa harmaa-punaistani pitkin talvea, ja etenkin näin joulun aikana. Tein aikanani samalla tavalla myös muunmallisia hattuja, jotka ovat muuten ihan superhelppoja joululahjoja. Näistä voi muotoilla ihan peruspyöreitä pipoja, ketun-tai pupunkorvaa, tehdä parikin tupsua, tai mitä nyt ikinä keksiikään.

Mitäkö pipon saaja tykkäsi siitä? No ei tuo toistaiseksi hirveästi riemastunut...

Vauvajoulun kuulumisia

Meillä tosiaan joulunalusaika on mennyt osaltani hyvin pitkälti vauvan kanssa hengailuun, kun juuri kaksi kuukautta täyttänyt pallero vie kutakuinkin kaiken valveillaoloajan. Odotan tosi innolla tulevia jouluja, kun lapsesta on oikeasti jouluksi seuraa ja sen kanssa voi tehdä kaikkea jouluista! 

Vietimme nimiäisiä itsenäisyyspäivän aattona melko jouluisissa merkeissä. Tarjolla oli mm. taatelikakkua, vaaleita nimipipareita, glögiboolia, saaristolaisleipää sekä pekoni-kantarellipiirakkaa. Esillä oli jo normaalit joulukoristeet, sekä vähän nimiäislisää. Meillä oli (poikavauvasta huolimatta) hempeän vaaleanpunaisia hyasintteja, ruukkuamaryllis sekä leikkoamaryllis-neilikkakimppu. Nimiäiset tuntuivat minusta ihan joululta, kun oli tosiaan kukkia, syötiin hyvin ja porukkaa kävi kylässä! Olen kärsinyt jonkunasteisesta joulukrapulasta siitä lähtien...

Tein isovanhemmille sekä itsellemme taikataikinasydämet, joihin painoin vauvan jalan kuvat mustikalla. Annoimme nämä sydämet saajilleen nimiäisissä, ja olivat tykättyjä muistoja. Vauva-aika on niin älyttömän lyhyt, että koitan ottaa siitä kaiken irti. Etenkin isovanhemmista ajan täytyy kulua niin nopeasti, kun eivät ole ihan päivittäin tätä touhuajaa näkemässä.

Vietimme myös parin jouluintoilijakaverini sekä -siskoni kanssa pikkujouluja marraskuun puolella. Söimme taaskin hyvin, juttelimme joululahjoista ja vietimme vain rentoa aikaa.

Osallistuin tänäkin vuonna Joulupuu-keräykseen, tällä kertaa laitoin sinne ennätykselliset neljä lahjaa. Kannattaa tosiaankin koluta alennusmyyntejä silläkin silmällä, että niistä voisi saada edullisia, mutta varmasti toivottuja lahjoja myös oman lähipiirin ulkopuolelle. Toppuuttelin askarteluvimmaani väsäämällä viitisentoista korttia Siskot ja Simot -joulukorttikeräykseen vanhuksille. Nytpähän sai tyhjentää askartelutarvikevarastoa oikein huolella.

Omat joululahjahankintani ovat tänä vuonna jostain syystä kaikki tosi kevyitä! Kasasin kaikki pakettini lahjasäkkiin, eikä se tunnu painavan juuri mitään. Vauvallekin on jo odottamassa lahjoja sen ainoalta serkulta. Emme itse hankkineet piltille kuin kaksi lahjaa, koska ihan oikeasti mitä se niistä vielä ymmärtää. Lisäksi tuntuu, että tavaraa vaan ilmestyy nurkkiimme, halusimme sitä tai emme...

Joulukuu on kulunut myös kolmea joulukalenteriani avatessa. "Ykköskalenterini" eli Yves Rocherin joulukalenteri on kyllä ollut odotusteni veroinen! Itse en käytä minkäänlaisia iho-tai huulirasvoja, joten minulle kosmetiikkakalentereissa on yleensä tosi paljon turhaa tavaraa. Tämä on selkeästi paras mihin olen törmännyt, sillä siinä on suihkugeelejä, kuorintavoiteita, kasvonaamioita, shampoita ym. Muutamat minulle turhat tuotteet olen laittanut eteenpäin juuri Joulupuu-paketissa tai läheisille antamalla. Siiderijoulukalenterini tuotoksia odottelee vielä jääkaapissa korkkaamista, mutta jokunen uusi suosikki sieltä on noussut. Erittäin hyväksi havaittu keino kokeilla sellaisiakin makuja, mitä ei välttämättä itse tulisi kaupasta ostettua.

Myös miehelleni tekemäni kaljakalenteri sai hyvän vastaanoton. En kertonut kalenterista etukäteen, vaan joulukuun ensimmäisenä päivänä miehen ollessa töissä kasasin hänen pitkän työpöytänsä toiseen päätyyn koko pullo-ja tölkkirivistön. Oli selkeästi otettu mies, ja jokainen juoma on tähän mennessä mennyt ruokajuomana alas jo avaamispäivänään. Sieltäkin on löytynyt jo uutta suosikkia.

Käyn ensi viikolla kaatamassa omasta metsästä valmiiksi katsotun joulukuusen. Tänä vuonna vaihtuvien koristeidemme pääväri on sininen/turkoosi, ja odotan innolla pääseväni koristelemaan kuusen. Myös joulukukat pitäisi vielä ostaa. Onneksi aikaa on vielä viikko, se kulunee mukavasti joululeffoja Netflixistä kolutessa.

Uutuusherkkujen maistelua

Tuoreen vauvan kanssa joulunalusaika keskittyy tänä vuonna hyvin pitkälti kotioloihin, toki tänä vuonna tilanne olisi muutenkin ollut sama jo ihan koronan takia. Luonnollisesti huonosti nukutut yöt ja kotiolot vaativat nopeaa sokerista purtavaa, joten joulun uutuusherkkuja on tullut mutusteltua jo hyvän tovin ajan.

Minttusuklaan suurena ystävänä paljon odottamani herkku-uutuus oli luonnollisesti After Eight -mousse. Mousse maistuu mielestäni juuri siltä miltä sen pitääkin. Vaalea mousseosio on minttuisaa, ja tumma suklaa ihan sitä samaa mitä karkkiversiossakin. Näistä saisi kivan jälkkärin joulunajan ruokailuihin tai kahvin kanssa tarjottavaksi, jos ei halua nähdä isoa vaivaa ja kaipaa jotain kevyehkön tuntuista.

Truben joulupitko oli omaan suuhuni ihan perushyvä pullapitko, en erottanut siitä erityisiä joulun makuja. Kanelia pitko toki sisältää, mutta minulle se ei yksistään oikein riitä joulunmakuun.

Tämän kuvan tuotteet ovat kaikki niinsanottuja iloisia yllätyksiä! Ostin jouluhalon K-Kaupasta vähän vitsinä, koska yleensä en tykkää yhtään valmiista kääretortuista. Tämä oli kuitenkin mielestäni hyvää! Toki maku oli lähinnä erittäin suklainen vailla varsinaista jouluisuutta, mutta kyllä tätä söisi vaikka ympäri vuoden. Myös suklaapiparkakut menivät alas varsin rivakasti, kun pienet piparit pienessä paketissa olivat vähän liian helppoja naposteltavaksi. Tykkään parin vuoden takaisesta uutuustuotteesta pallopipareista erityisen paljon, ja nämä ovat ehkä vielä parempia perinteisemmän muotonsa puolesta. Fazerin pipari on mausteista, ja suklaa sopii siihen älyttömän hyvin.

Kaikelle tälle jouluherkulle sopiva kyytipoika oli tietysti Joululimpsa (raippaa nimen keksijälle pliis). Tätä olin valmistautunut vihaamaan, mutta sehän olikin hyvää! Maistoin maussa kanelia ja aavistuksen vaniljaa. Voisin kuvitella, että tästä saisi esimerkiksi rommin kanssa hyviä pikkujouluajan drinkkejä. 

Muuten jouluvalmisteluihini näin marraskuun puolivälin pian koittaessa on kuulunut lahjojen pakkaamisen aloittelu sekä joulukorttien teko. Otin korttikuvat vauvastani H&M:ltä tilatussa tonttuasussa talvisten koristeiden ympäröimänä, ja kuvasta tuli aivan ihana. Jaan sen blogiin myöhemmin, kunhan läheiset ovat saaneet korttinsa. Koristelen kodin jouluasuun kuunvaihteessa, jolloin laitan siitäkin enemmän kuvia. Myös itsenäisyyspäivän aaton nimiäisjuhlissamme nähdään hieman jouluisuutta, josta siitäkin siis myöhemmin.

Olutjoulukalenteri ja vauvauutisia

Mennääs suosiolla suoraan asiaan: meille onkin tulossa tänä vuonna hieman erilainen joulu, sillä esikoisemme laskettu aika on reilun kuukauden päästä. En tulevana äitinä osaa vielä yhtään kuvitella, miten uusi perheenjäsen tulee vaikuttamaan joulumme viettoon. Aattona menemme joka tapauksessa illaksi aterioimaan ja lahjojenjakoon kummipoikani perheen luo, joten erityisiä valmisteluita vieraiden varalta minun ei tarvitse kotona tehdä. Paistamme joulukinkun varmaankin joko aattoaamuksi tai joulupäiväksi kotona, jonka lisäksi syömme ihan kaupan valmislaatikoita. Jouluruokien kanssa onkin helppoa edes yrittää hiljentyä joulupyhiin vauvan kera, kun ei tarvitse olla moneen päivään kokkaamassa uutta! Olemme ajatelleet pitää nimiäiset itsenäisyyspäivän viikonloppuna, joten joulu näkyy silloin ainakin menussa hieman. Onpahan myös motivaatiota koristella kotia joulukuosiin tuohon mennessä.

Ihan ensimmäisiä asioita, mitä tein varhaisultran jälkeen (kun siis tulevan vauvan olemassaolo oli konkretisoitu) oli tilata tyypille jouluvaatteet! Tilasin H&M:n alesta tonttuasusetin lisäksi muitakin vaatteita päästäkseni fiilistelemään jo varhaisessa vaiheessa. Asu tosin on sen verran pientä kokoa, että luultavasti se jää lähinnä joulukorttikuvien rekvisiitaksi - sekä tietysti puettavaksi muuten vaan joulun alla. Olemme ostaneet lapselle myös muutamia joululahjoja. Eihän se tietysti niistä mitään ymmärrä noin kaksikuisena, mutta itsestäni on kiva laittaa vauvallekin omansa. Saahan meillä koirakin jouluna paketteja...

Muuten joululahjasavotta on sillä mallilla, että pukinkonttiin päätyy tänä vuonna itsetehtyä, lahjakorttia ja kustomoitua tilattua tavaraa. Varsinaisille jouluostoksille ei tarvitse lähteä, eikä siinä toisaalta vauvan kanssa mitään järkeä olisikaan. Onnekseni kuulin, että Ikean joulu saapuu luoksemme jo ensi kuun alussa, joten täytynee tehdä reissu sinne katsastamaan tarjontaa jo ennen synnytystä. Vauvan takia joulua pitääkin miettiä hyvissä ajoin ihan eri tavalla kuin ennen, ja hoitaa kaikki mahdolliset valmistelut jo tässä ennen hänen maailmaan saapumistaan. Toisaalta esimerkiksi joulukorttikuvaukset ja vanhemmilleni lahjaksi menevä kuvakalenteri vaativat oikeastaan sitä, että tuo tuolta ensin ilmestyisi kuvattavaksi...Olin muuten harkinnut ilmoittavani tulevasta vauvasta vanhemmilleni juurikin kuvakalenterin muodossa, mikäli ensimmäisen kolmanneksen loppu olisi sattunut jommankumman merkkipäivien tai joulun tienoille! Olisin laittanut lasketun ajan kuukaudelle ultrakuvan, ja käskenyt saajan selata kalenteri läpi. Nyt tuo ilmoituspäivä osui omille synttäreilleni kauaksi kaikista muista merkkipäivistä, niin emme tuota kalenteri-ideaa voineet toteuttaa.

Koska alkoholi ja vauvat sopivat passelisti yhteen, niin päätin tehdä tänä vuonna miehelleni lahjaksi olut-/juomajoulukalenterin. Olen toivonut saavani tällaisen joskus itse, joten tämän kasaaminen on itsellenikin motivoivaa puuhaa. Savotta on tällä hetkellä puolivälissä, kun puolet juomista on ostettuna ja paketoituna. Ajattelin kalenterin toteutustavaksi niinkin simppeliä versiota kuin jokaisen putelin paketointia omiin kääreisiinsä, viime joulun kalenteriprojektilta ylijääneitä kalenteritarroja kuhunkin ja lopulta parkkeeraan koko komeuden sellaisenaan joulukuun ensimmäisenä johonkin helppoon paikkaan, missä se on esillä aina aattoon asti. Vaikka mieheni ei ole mikään kova alkoholihifistelijä, niin tiedän hänenkin kokeilevan mielellään uusia makuja. Koitin valita sellaisia juomia, jotka olisivat keskenään mahdollisimman erilaisia, mutta eivät kuitenkaan liian erikoisia hänen makuunsa. Mukana on halpismerkkejä ja tietysti jokunen klassikkokin. Mietin vielä, hankkisinko aatoksi esimerkiksi pienen pullon rommia. Halvaksi tämmöinen projekti ei muuten millään tule, mikäli ei ota ihan bulkkikaljaa joka luukkuun...

Aloitin tänään äitiyslomani, ja tilasin sen kunniaksi omankin joulukalenterini! Kyttäsin jo aiemmin Yves Rocherin kosmetiikkajoulukalenteria, ja nyt sen tultua myyntiin tilasin sellaisen itsellenikin. Löysin netistä alennuskoodin, jolla sai tilauksen summasta 20% alennusta, joten kalenterille jäi hintaa inasen alle 40€. Ei yhtään paha hinta kosmetiikasta. Uskon, että iso osa luukkujen sisällöistä päätyy lahjaksi joko Joulupuu-keräykseen, tai sitten äitilleni, siskolleni tai kavereilleni, sillä näissä tuntuu olevan aika usein ihorasvoja, joita en itse käytä lainkaan. Muuten pienet matkakokoiset tuubit ovat varmasti kivoja kokeiltavia minulle uusia tuotteita, ja juurikin reissukassiin sopivia (jos nyt koronatilanne sallii pitkään aikaan reissaamisen muutenkaan). Tuo kalenterin ulkoasu on muuten mielestäni tänä vuonna todella upea! 

Tulen hankkimaan kosmetiikkakalenterin lisäksi sen ihan perinteisen suklaajoulukalenterinkin. Ja jään odottamaan innolla tulevia jouluja oman lapseni kanssa, kun saan tehdä ja hankkia sillekin kalentereita vuosittain! Tälle vuodelle en siis lupaa mitään valtavaa postaustahtia kun en osaa ennustaa, millainen joulunalusajasta tulee vauvan kanssa. Joko kirjoitan kuulumisia koko ajan, tai sitten tämä jää ainoaksi, tai mitä tahansa siltä väliltä...

Suklaataloprojekti ja joulukuun alun kuulumisia

Onpa kiva ottaa joku pieni leivonta-/askarteluprojekti joululahjan nimissä, uskottelin itselleni. Kerrasta viisastuneena lyhyt ja ytimekäs neuvo kaikille suklaataloa suunnitteleville: oviaukko on ehdoton ei. Kuuma veitsi läpäisee kyllä suklaan isoissa pinnoissa, mutta ovi lohkesi kyllä suunnilleen kymmenestä eri kohdasta joka h*lvetin suuntaan. Lopulta korjailin sulalla suklaalla tuotoksiani vähintään viidesti per suklaatalo. Kyllä, tein samoilla lämmöillä sitten kaksi mökkeliä. Järjenjuoksuani sopii epäillä, itse teen niin päivittäin.

Kivoiltahan nämä taloset näyttävät, kun kääräisin ne sellofaanihuntuun ja ripottelin päälle runsaasti tomusokeria. Lähempää tarkastelua nämä eivät missään nimessä kestä, kuten kuvista huomaa. Taloihin tuli koristeiksi karkkeja saajien maun mukaisesti. Meinasin tehdä talon myös itsellemme, mutta sattuneista vitutussyistä kyseinen projekti jää aikaisintaan ensi vuosikymmenelle.

Adventtiviikonloppu oli osaltani suhteellisen vauhdikas, ja alkoi Jarkko Aholan kirkkokonsertilla Iisalmessa. Koska olin töissä ja ruuhkan takia saapuminen paikalle viivästyi, saimme aivan kusiset paikat, joista ei näkynyt Jarkon vilaustakaan. Toisaalta tämä antoi mahdollisuuden oikeasti keskittyä vain musiikkiin. Omalla toivelistallani oli Walking In The Air, Sylvian joululaulu, Mielenrauhaa ja Tonttu, joista vain jälkimmäistä ei kuultu. Koko seurueemme oli jälleen erittäin vaikuttunut Jarkon upeasta äänestä. Itse vertasin Jouluradiosta kuulemaani erittäin ankeaa versiota Sylvian joululaulusta Jarkon vetoon, ja en vain ymmärrä, miksi joku ei-tulkitsija, jonka ääni kuulostaa lähinnä eskariopelta, yleensäkään pääsee tuon upean biisin radioon esittämään. Etenkin, kun meillä on näin upeita laulajia olemassa. Kuuntelen nykyään autossa vuoroin Jouluradiota ja Radio Rockia hypellen kanavalta toiselle, eli Jouluradio lähtee jäähylle heti a cappellan tai liian uskonnollisen laulun törähtäessä ilmoille.

Viikonloppu jatkui kahden illan mittaisilla pikkujouluilla kaverin mökillä. Jaoimme perinteiseen tapaan pikkujoululahjat, kuten kahtena aikaisempanakin vuotena. Arpaonni suosi minua jälleen veteen laitettavalla munalla, jollaisen sain viimekin vuonna. Dino on nyt kasvamassa vedessä, ja pääsee kirjahyllyyn edellisen vuoden kuoriutujan kanssa. Porukastamme kyllä näkee, että olemme tunteneet toisemme lapsesta asti - juttujen taso ja lapsekkuus ovat ihan omissa sfääreissään aina, kun kokoonnumme saman katon alle.

Loppuvuosi on minulle töissä kiireistä aikaa, ja pikkujouluissa tuntui pitkästä aikaa siltä, että ihan oikeasti rentouduin ja rauhoituin. Mielenrauhaa tarvittaisiin muutenkin kuin biisin muodossa tähän maailmaan sekavaan. Töiden lisäksi lähes kaikki vuoden sosiaaliset menot ja keikat tuntuvat sattuvan juuri tähän kuukauden sisälle. Toisaalta ihan hyvä, että raskas työ lomittuu raskaiden huvien lomaan. Pikkujouluissa pääsimme myös vihdoin kurkistamaan kaverini kanssa toisillemme tekemiimme joulukalentereihin joulukuun ensimmäisen päivän koittavan kirkkaan aurinkoisena.

Päivitän useamman luukun avattuani sisällöstä, mutta kaverini oli siis päätynyt paketoimaan paketit yksitellen. Koko komeus oli pärekorissa, jonka palautan joulun jälkeen. Vein joulukalenterin myös kummipojalleni, joka viritteli pussukkansa innoissaan seinälleen naruun.

Availen itse joulukuun ajan myös suklaakalenteria, koira herkkukalenteria ja mieheni kirpeiden karkkien versiota, jonka hankin hänelle yllätyksenä. Onneksi kanoille ei taida olla omaa joulukalenteria, sillä olisin varmaan puolihankkinut vahingossa senkin.

Olen hankkinut jo joulukukkia valmiiksi viileään, sillä en varmaan ehdi töiden häsellyksessä miettiä yhtään mitään omaan jouluun. Ikean amaryllis alkoi jo aueta viileässä, joten nostin sen suosiolla paraatipaikalle.

Muuten tämän vuoden joulun laittaminen huushollissamme edellyttää edelleen verhotankojen uusintaa ja pakkelointia, ja siirtyy ainakin tämän viikon loppupuoliskolle. Toisaalta tuntuu, että nyt ei ole edes hätä laittaa vielä joulua, vaan sitä voi tehdä ripotellen vähitellen. Mikäs kiire se on valmiissa maailmassa.

Joulukalenterin askartelua

Sain viimein ns. valmiiksi kaksi joulukalenteria, jotka olivat tekolistalla tälle vuodelle. Toisesta puuttuu vielä pari pientä asiaa, mutta muuten ollaan valmiin puolella. Valitsin kalenterin muodoksi pienet paperipussit päivää ilmaisevilla sulkijatarroilla, ja kaikki pussit tulivat vielä isomman jouluisen paperikassin sisään. Tilasin paperitavaran Kiinasta, jolloin säästin huomattavasti kustannuksissa. Myös yllätyksistä osa on matkannut käsiini samaa reittiä, kun taas osa on ihan perinteisistä kotimaisista kivijalkamyymälöistä. Sisältöä en paljasta vielä tässä vaiheessa sen suuremmin, koska saajat voivat eksyä lukemaan tätä.

Koin tarpeelliseksi ja hauskaksi ideaksi lisätä kaverini kalenteri"luukkujen" kääntöpuolelle pienet post-it -vinkit siitä, mitä luukussa on sisällä. Toisena syynä tälle oli se, että pääsin vähän avaamaan samalla sitä, miksi kukin asia oli kalenteriin päätynyt. Valtaosa vihjeistä on suhteellisen kryptisiä, joten ne eivät suoraan paljasta sisältöä.

Valikoin kaksia erilaisia, yhteensointuvia pikkupusseja. Niiden lisäksi isommat luukut on paketoitu lahjapaperiin, ja kummassakin kalenterissa käytin vain yhtä lahjapaperia kussakin. Tämä siksi, että yleisilme pysyisi yhdenmukaisena. Hassuinta kalentereiden kasaamisessa oli, että kumpaankin jäi vielä lukuisia ideoita käyttämättä! Onpahan jatkossa jotain ideaa mistä nyhtää kun päässä leikkaa tyhjää.

Itselleni hankin tämän vuoden suklaakalenterihyllyn uutuuden eli Mauri Kunnaksen ihanan peruskalenterin. Tämän lisäksi saan kalenterivaihdossa kaveriltani vastavuoroisesti hänen tekemänsä kalenterin, josta en luonnollisesti tiedä vielä mitään. Hankin valmiit joulukalenterit koirallemme sekä miehelleni, joka tosin ei vielä tiedä saavansa kalenteria...

Marraskuun alku toi mukanaan ilmeisesti pysyvän lumen tänne Savoon. En olisi itse halunnut vielä tämän kuukauden puolella aloittaa talviautoilua, saati lumitöitä. Marraskuinen masentava pimeys sen sijaan helpottui valkeasta maasta hieman, ja onhan joulufiiliksen kannalta lumi ihan ehdoton.

Joulua on tullut maisteltua taas parissakin eri muodossa, uusimpana piparimokkapalat. Näitä ohjeita näkyy pyörineen netissä jo useamman vuoden, mutta nyt löysin vasta itse tämän supermakean herkun. Oli muuten oikeasti todella imelää, jopa minulle, jolta menisi täysi 200g suklaalevy kerralla kevyesti.

Piparipalojen lisäksi myös uusi piparijätski piti tietysti ottaa työn alle, ja olipa jäätävän hyvää! Piparijätskiä saa harmittavan vähän niistä ruokakaupoista joissa yleensä asioin, mutta toivottavasti kauppiaat heräävät lähempänä joulua päivittämään valikoimiaan. Olen tällä syyskaudella muutenkin syttynyt jätskiin oudosti, vaikka en normaalisti syö sitä edes kesällä niin paljoa.

Minulla on alkamassa kodissamme pieni verhotankoremppa, joten vaihdan verhot talvisempiin ja jouluisempiin ihan lähiaikoina. Samalla myös valotähdet pääsevät paikoilleen. Kausivaloja onkin jo pitkin ja poikin, mutta niitä en laskekaan joulukoristeiksi. Sorruin ostamaan toiselta työpaikaltani heti kuormasta söpön pienen kranssin, joka päätyi ainakin hetkellisesti olkkarimme tauluhyllylle taulujen eteen.

Kranssin lisäksi ostin kauden ensimmäisen amarylliksen, joka odottelee nyt viileässä vierashuoneessamme nuppujen avaamisen hidastumiseksi pääsyä paraatipaikoille. Meidän joulussamme näyttäisi tänä vuonna olevan paljon ihan perinteistä punaista, ja amarylliskin jatkaa samaa värilinjaa. Ikean joulukukkavalikoima on kyllä petollinen, kun on paljon ihanaa halvalla...