Marlin vaalea glögi ja Annas runsaammin maustetut piparkakut

Olen normaaliin punaiseen glögiin melko kyllästynyt, joten testailen mieluusti kaikkia erilaisia vaihtoehtoja sille. Vaalea Valion glögi on noussut perusglögien sarjassa suosikikseni, mutta ajattelin kokeilla vaihteeksi Marlin versiota. Yllätyin sen omenaisuudesta, melkein kuin omenamehua joisi! Vaikutelmaa korosti mausteiden melko täydellinen puute, omaan makuuni ihan liian laihaa litkua. Monen glögin kohdalla olen todennut niiden sopivan luultavasti hyvin lantringiksi, tämänkin kohdalla voin sanoa ihan saman. Note to self: ei enää ostoskoriin. Mutta kyllä tämä jääkaapista juotua tulee.

Seuraava jouluinen herkkuostokseni oli paketti Annas-pipareita, vieläpä voimakkaammin mausteita saaneet versiot. Ostin näitä muistaakseni jo viime vuonna, mutta ohuen, rapsakan ja mausteisen piparin ystäville tiedotettakoot, että nämä ovat parhaita ikinä! Inhoan paksuja ja mauttomia pipareita, joita mummot säilyttävät kaapeissaan vuoden ympäri. Niitä syödessä tuntuu, että ihan sama vaikka jättäisi syömättä. 

Vedin eilen Annas-pipareita Aurajuuston kera, paras yhdistelmä koskaan. Lisäksi paketti on sen verran nätti, että näitä kehtaa viedä ihan tuliaisiksi tai pikkujoululahjaksi. Näin kaupassa myös manteliversion tämän firman pipareista, kuulosti sen verran jännältä että tämän paketin huvetessa saattaa mennä kokeiluun seuraavaksi!

Glögitesti

En ole kovin suuri perinteisen glögin ystävä. Viimeistään joulunaluspäivinä tuohon herkkuun iskee aina totaalinen kyllästyminen. Tänä vuonna tein päätöksen olla ostamatta kotiin sitä perinteistä (tiedättehän, sitä punaista mietomausteista) glögiä, ja suuntasin heti alkutalvesta erilaisten juomien pariin.

Esittelen kuvassa esiintyvät juomat vasemmalta alkaen. Marlin mustikkaglögiä tahdoin kovana mustikkafanina testata jo viime jouluna, mutta aie jäi jostain syystä toteuttamatta. Tänä vuonna piti siis viimein tuota maistella. Itse en tykkää ylimausteisista glögeistä, joita juodessa tulee melkeinpä jano, mutta toisaalta tämä glögi yllätti olemalla makuuni liian mehuisa. Mustikalle on ominaista melko mieto maku, joten tämä olisi kaivannut kyllä mausteita. Uskon että tämä toimisi jouluisessa boolissa jonkun maistuvan alkoholin kyljessä, tai vaikkapa ihan kylmänä juotuna mehun tapaan. Toiste en usko ostavani.

Toisena vasemmalta lukien Valion vaalea glögi. Olen tykästynyt viime vuosina kovasti vaaleaan glögiin, joka jakaa mielipiteitä. En koskaan valikoi erityisesti jonkun tietyn valmistajan vaaleaa glögiä, mutta Valion oli kyllä makuuni juuri sopivan mausteista, mutta ei liiaksi - glögiä kuuluu jaksaa juoda vaikka useampi muki putkeen. Esimerkiksi perheenjäsenistäni kukaan muu ei tykkää tästä tavarasta, mutta minun täytynee vaivihkaa sniikata puteli joulunviettoon mukaani...Oma lempiglögini halpojen perusglögien valikoimista!

Toinen oikealta on Vanhan Porvoon Fabriikin Glögi, jonka poikakaveri sai lahjaksi marraskuussa. Luulin aluksi, että kyseessä on alkoholillinen juoma, mutta ei ollutkaan. Pullon ulkoasu on tosi nätti ja nimi antaa ymmärtää kyseessä olevan pienen valmistajan tuotteen. Tuoteselosteessa luvataan mustaherukkaa, ja sitä saadaan. Näistä tuotteista tämä maistuu eniten kotona tehdyltä! Mausteita on käytetty minulle aika sopivasti, eli kohtuullisen miedosti. Tällainen lopputulos syntyisi varmasti, kun kotona tehtyyn mustaherukkamehuun keitettäisiin mausteita. Oikein hyvä!

Oikeanpuolimmaisena villi kortti, eli virolaisen Kochin Glögi. Toin juoman viime kevättalvella Tallinnan Superalkosta, jossa se oli tuolloin puoli-ilmaista. Prosentteja on kivasti eli 18, ja maku on eniten perinteinen "punainen". Mausteita on heitetty joukkoon aika reippaalla kädellä, mutta se ei haitannut nautiskellessani juomasta lantringin kanssa. Melkoisen tujua tavaraa, sopisi ehkä aika hitaaseen nautiskeluun. Yllättävää kyllä, tämä tuli kaikista glögeistä nopeimmin juoduksi! Syynä kaksi juhlaviikonloppua putkeen, joten terästetty glögi sai kyytiä..;)